Vieraskolumni

Feministien vihaajat tasa-arvon asialla

Suomalaiset feministit pitäisi viedä Afganistaniin katsomaan oikeita ongelmia – vai pitäisikö?
Tuuli Hongisto
4.11.2013

Käsi ylös kaikki feministit, jotka ette ole kuulleet, että meillä Suomessa on naisilla asiat on hyvin. Oikeat ongelmat löytyvät ihan muualta.

Meillä Suomessahan naisasia on itseasiassa jo mennyt joidenkin mielestä liiankin pitkälle.

Katse siis muualle, kehottavat muun muassa maahanmuuttokritiikkiä ja omituista pseudofeminismiä sekoittavat hommafoorumilaiset ja maahanmuuttokriitikot, ja hutkivat samalla naistenvihaajaleimaa kokonaisen uskontokunnan tai kokonaisten kansojen päälle. Suomi on naisten onnela ja pahikset löytyvät muualta.

Nyt-liitteen kolumnisti Maria Pettersson kirjoitti perjantaina aiheesta osuvan kolumnin Testaa, oletko James Hirvisaari, jossa tuotiin esiin Hirvisaaren ja Ylen A2-teemaillassa myös esiintyneen Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtajan Simon Elon tapaisten "valefeministien" omituista tapaa nostaa naisasiaa esiin ainoastaan aseena muita vastaan. 

* * *

Harmi, että joudun pissaamaan heidän paraatinsa päälle, mutta vaikka Suomessa eittämättä on asiat paremmin kuin Afganistanissa, on meilläkin kuitenkin edelleen naisten tasa-arvokysymyksiä myös kotimaassa.

Suomalaisten asiat ovat tietysti globaalilla tasolla melkein kaikilla sektoreilla niin hyvin, että samalla logiikalla voisimme lopettaa kaiken kotimaisen järjestö- ja poliittisen toiminnan, koska asiat ovat huonommin Pohjois-Koreassa ja Valko-Venäjällä.

Kukaan ei kuitenkaan pyydä Elinkeinoelämän keskusliittoa tutustumaan yritystoiminnan rajoituksiin Somaliassa tai Kuubassa. Tai kehota Mannerheimin lastensuojeluliittoa lopettamaan sen vouhkaamisen lasten asioista – onhan Suomi varmasti yksi parhaista maista olla lapsi.

Miksi kotimaisia feministisiä tavoitteita sitten vähätellään?

Kun suomalainen naisasia ja feministinen toiminta redusoidaan hemmoteltujen naikkosten ensimmäisen maailman ongelmiksi, oikeasti kyse on ihan vain feminististen tavoitteiden vähättelystä, ei siitä, että naisten asiaa haluttaisiin edistää yhtään missään.

Siis antifeminismistä.

Onko feminismi sitten saavuttanut täällä tavoitteensa tai mennyt jotenkin liian pitkälle? Sorrammeko jo miesten oikeuksia?

Ei. Emme.

Jos katsoo esimerkiksi perhevapaiden jakautumista Suomessa, me elämme edelleen vankasti menneisyydessä. Jaettavissa olevista perhevapaista naiset käyttävät edelleen yli 90 prosenttia. Tasa-arvoista?

Kyse on rakenteellisesta ongelmasta, ei ainoastaan ihmisten vapaasta valinnasta. Ongelmasta, joka myös ylläpitää työelämän epätasa-arvoa.

Se tarkoittaa sitä, että jos joku nainen valitseekin kotiin jäämisen useiksi vuosiksi vapaasta tahdostaan, niin se, että nämä valinnat jakautuvat niin epätasa-arvoisesti sukupuolten välillä, vaikuttaa ihan kaikkien naisten, myös allekirjoittaneen, asemaan työmarkkinoilla.

Sukupuoleni takia en ole yhtä houkutteleva rekrytointi yritykselle, kuin vaikkapa vieressä istuva Jaakko.

Vaikka en koskaan hankkisi lapsia.

* * *

Toinen klassikkokysymys, "naisen euro", eli sukupuolten välinen palkkaero, on monimutkainen kysymys, johon liittyvät niin sukupuolittuneet alavalinnat, kuin naisten ja miesten erilaiset työtehtävätkin.

Työtehtävistä ja alasta riippumatonta, selittämätöntä sukupuoltenvälistä palkkaeroa on kuitenkin edelleen olemassa. Sukupuolten välinen epätasa-arvo näkyy rekrytoinneissa, uralla etenemisessä ja jopa työssä kouluttamisen määrässä. Naiset ovat myös useammin määräaikaisissa työsuhteissa.

Haastattelin viime maaliskuussa naisten päivänä Naisasialiitto Unionin pääsihteeri Lotta Viinikkaa, joka totesi, että sukupuolten tasa-arvoa ei todennäköisesti saavuteta Suomessa meidän elinaikanamme.

Rakenteellisen sukupuolisen syrjinnän olemassaolon todistaminen Suomessa ei kuitenkaan ole tämän kolumnin tarkoitus, koska kuka tahansa googlaustaitoinen voi etsiä sukupuolten epätasa-arvoon liittyvät faktat helposti.

On älyllisesti epärehellistä kailottaa jossain kaukana olevista tasa-arvo-ongelmista, jos sulkee silmänsä kotimaan ongelmilta. Se vaikuttaa ainoastaan tarkoitushakuiselta antifeministiseltä toiminnalta.

Ja antifeminismi puolestaan on hetero prideen verrattavissa olevaa pelleilyä.

Kirjoittaja on helsinkiläinen vapaa toimittaja ja feministi. Kepan verkkokolumneissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia, eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.