Vieraskolumni

Euroopan neuvosto - ketterä kuusikymppinen

Maailman tärkeimmällä ihmisoikeusjärjestöllä riittää työsarkaa.
Antti Kaikkonen
3.2.2009

Antti KaikkonenTerveisiä Strasbourgista Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen istuntoviikolta (oh, mikä termihirvitys). Olen ollut nyt viitisen vuotta yleiskokouksen jäsen, yhtenä kymmenestä suomalaisesta kansanedustajasta.

Euroopan neuvosto sekoitetaan varsin usein EU:n Eurooppa-neuvostoon, vaikka EN on kyllä ihan kokonaan oma järjestönsä. Ja varsin merkittävä järjestö onkin. Erityisenä tehtävänä neuvostolla on edistää ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion toteutumista Euroopassa ja maailmassa.

Jäsenvaltioita järjestössä on 47, itse asiassa kaikki laajan Euroopan maat Valko-Venäjää lukuun ottamatta. Valko-Venäjää ei ole huolittu jäseneksi kelvottoman ihmisoikeustilanteen takia, mutta voi olla että yhteistyötä senkin kanssa tullaan lähitulevaisuudessa tiivistämään.

EN täyttää tänä vuonna 60 vuotta. Myös Suomen jäsenyys täyttää tasavuosia, sillä liityimme jäseneksi (vasta) 1989. Tasavuosien kunniaksi suunnitteilla on juhlaseminaari eduskunnassa toukokuun puolivälissä. Ministerit pitävät sitten omat hippalonsa Madridissa.

***

Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous tekee aloitteita ja antaa suosituksia, joiden pohjalta ministerikomitea päättää asioista. Viime vuosilta monella on varmasti  muistissa kohu CIA:n salaisista vankiloista ja vankilennoista Euroopassa. Asia nousi esiin Euroopan neuvoston työn johdosta.

Kuluneella istuntoviikolla esillä olivat muun muassa Georgian ja Venäjän kriisi, Gazan tilanne sekä kansainvälisen rahoituskriisin seuraukset.

Georgian ja Venäjän konflikti on ollut melkoinen järkytys, sillä toiveena luonnollisesti meillä kaikilla on ollut, että Euroopan rajoilla ei enää sodittaisi. Selvitystyö siitä, miten ja miksi sodan tapahtumat saivat alkunsa, jatkuu edelleen. Viime viikkoina olennaista on kuitenkin ollut tilanteen vakauttaminen ja riittävän humanitäärisen avun saaminen perille.

Kysymys Etelä-Ossetian ja Abhasian tulevasta statuksesta muhii pinnan alla. Tilannetta ei helpota se, että vastaavanlaisia jäätyneitä konflikteja on Euroopassa useita muitakin, ja ne saattavat kärjistyessään johtaa levottomuuksiin.

Gazassa tilanne on vielä enemmän päällä. Israelin ja Hamasin tulitauko rakoilee, ja humanitaarisen avun tarve on huutava. Taistelun seuraukset näkyvät vielä pitkään. Euroopan neuvosto on edellyttänyt kaikkien sotatoimien välitöntä lopettamista ja humanitääristä apua alueelle.

On surullista, että tilanne Lähi-idässä pysyy vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen jännitteisenä. Toivottavasti YK:n avulla pystyttäisiin viimein vakauttamaan tilanne ja löytämään ratkaisu, jonka turvin eri osapuolet voisivat elää alueella rauhassa. Tarvitaanko hätiin Martti Ahtisaarta?

***

Käsittelin kansainvälisen rahoituskriisin mahdollisia seurauksia jonkin verran jo viime kolumnissani. Nyt on käynyt selväksi, että maailmantalouden syöksykierre on vielä vakavammalla tolalla kuin syksyllä arvioitiin.

Sinänsä ei olisi onnetonta, jos talouskriisi johtaisi turhan kulutuksen vähenemiseen. Varsinkin länsimaissa käytämme rahaa roinaan, jota emme tarvitse. Maapallo ei kestä sitä tahtia, jolla ihminen on hakenut onneansa tavaroista viime vuosina. Toivottavasti talouskriisi voisi olla johtamassa uuteen ajatteluun hyvinvoinnin tavoittelussa.

Talouskriisistä ei silti voi riemuita, sillä se saattaa miljoonia ihmisiä eri puolilla maailmaa työttömyyteen ja taloudelliseen ahdinkoon. Voi vain toivoa, että Barack Obaman aloittaminen Yhdysvaltain presidenttinä toisi myönteisen käänteen, joka loisi jälleen uskoa tulevaisuuteen.

Jos myönteistä käännettä ei tapahdu, saattaa lähikuukausina rysähdellä arvaamattomalla tavalla eri puolilla maailmaa. Talouskriisi voi koetella uskoa demokratiaan myös joissakin Euroopan valtioissa. Esimerkiksi Islanti ja Latvia ovat jo aika lailla helisemässä.

***

Euroopan neuvostolla tulee siis varmasti töitä riittämään ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion turvaamisessa kuluneen 60 vuoden jälkeenkin. Sen roolia ei kannata vähätellä. Kun YK:n hallinto on valitettavan usein näissä kysymyksissä syystä tai toisesta halvaantunut, pystyy EN toimimaan ketterämmin.

Aika monen mielestä Euroopan neuvosto on maapallon merkittävin ihmisoikeusjärjestö. Ainakin työsarkaa vielä riittää kaikilla niillä, joita nämä kysymykset yhtään liikuttavat.

Kirjoittaja on keskustan kansanedustaja, joka toimii suuren valiokunnan varapuheenjohtajana ja ulkoasiainvaliokunnassa. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.