Vieraskolumni

Euroopan demokratia kaipaa luottamuskeijua

Samalla kun Eurooppa odottelee luottamuskeijun ilmestymistä talouden pelastamiseksi, voisi alkaa miettiä uuden demokratian sampoa.
Toni Sandell
7.2.2012

Tammikuussa Belgiassa kuohui, kun Euroopan komissio uhkasi maata sakoilla, jos se ei tee muutoksia vuoden 2012 budjettiinsa. Komission mukaan Belgian arvio budjettialijäämästään oli liian optimistinen, joten maan piti tehdä vähintään 1,2 miljardin euron lisäleikkaukset.

Belgian teollisuusministeri Paul Magnette ihmetteli tilannetta tuoreeltaan flaaminkielisessä De Morgen -lehdessä: "Komission päätelmät menevät nyt liian pitkälle. Kuka tuntee Olli Rehnin? Kuka tietää, mistä hän on tullut ja mitä hän on tehnyt? Ei kukaan. Silti hän kertoo meille, millaista talouspolitiikkaa meidän pitää tehdä. Euroopalla ei ole demokraattista legitimeettiä siihen."

Ministerin reaktio osoittaa, kuinka huomaamatta jopa päättäjiltä jäi viime vuoden joulukuussa voimaan tullut niin sanottu sixpack-lakipaketti, jolla EU:n jäsenvaltioiden päätösvaltaa omaan budjettiinsa supistettiin. Paketti antaa komissiolle oikeuden arvioida kansallisia budjetteja ja soveltaa rangaistuksia. Tämä saattaa tulevaisuudessa yltää hyvinvointivaltion ytimiin, kuten palkkaratkaisuihin ja veropolitiikkaan. Viime viikolla 25 jäsenvaltiota lisäksi sopivat uudesta talousliitosta, joka entisestään kiristää jäsenmaiden taloudenhoidon liikkumavaraa ja mahdollisuuksia aktiiviseen elvytykseen.

***

Tähänastiset kriisireseptit tarjoavat siis lähinnä niukkuuden ja kärsimyksen lääkkeitä. Taloustieteilijöiden valtavirtaan lukeutuva Paul Krugman irvailee Euroopan talouspolitiikalle puhumalla luottamuskeijusta, joka taikasauvallaan palauttaa luottamuksen järjestelmään ja nousukausi voi taas jatkua. Luottamuskeijun synnyttävät julkisen sektorin leikkaukset, jotka kansalaiset hyväksyvät mukisematta ja joiden ansiosta rahoitusmarkkinoiden luottamus talouteen palaa, kulutus kasvaa ja kaikki on taas hyvin. Sijoittajien ei tarvitse juuri kärsiä, sillä velkasaneerauksia ei tarvita edes Kreikan suhteen.

Viimeaikaisista pörssikurssien toipumisesta ja kriisimaiden joukkolainojen korkojen laskuista huolimatta taloustieteilijät vasemmalta oikealle ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että kriisin syitä ei ole edelleenkään kitketty ja ratkaisuilla lähinnä pelataan aikaa.

***

Demokratian kannalta nykytilanne on kaikkein ongelmallisin, sillä Euroopan integraatiota luodaan lähinnä markkinoiden ja teknokratian ohjenuorassa. Samalla poliitikkojen mantra "enemmän Eurooppaa" on tyhjä käsite, jos sen avulla ei pohdita, kuinka lisätä demokratiaa ja hyvinvointia tulevaisuudessa.

Miten demokratiaa sitten pitäisi sorvata? Itse pidän pitkällä aikavälillä ainoana suuntana Euroopan laajuisia uudistuksia, kuten Euroopan puolueiden vahvistamista, parlamentin budjettivallan lisäämistä ja yhteisen sosiaalipolitiikan rakentamista. Yhteinen ja kattava rahoitusmarkkinavero olisi ensiaskel kohti yhteistä veropolitiikkaa, jolla hyvinvointia rakennetaan. Samalla demokraattisen liittovaltion rakentamisessa tulee turvata pohjoismaisen hyvinvointimallin perusteet sekä se, että pientenkin jäsenmaiden sana painaa.

Ratkaisuista voi olla eri mieltä, mutta joka tapauksessa tulevaisuuden demokratian rakennuspalikat kannattaa jo alkaa laittaa pöydälle, jottemme vajoa yhä syvemmälle suohon.

Kirjoittaja työskentelee Brysselissä Aprodev-järjestössä, joka seuraa EU:n kehityspolitiikkaa. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.