Vieraskolumni

EU:n apu Yhdysvaltain laduille

EU kaavailee Latinalaiseen Amerikkaan perinteisen kehitysavun alasajoa vuosille 2014-2020. Jäljelle jäävä apu virtaisi erityisesti turvallisuuteen ja yksityissektorin megainvestointien tukemiseen. Tämän tyyppisestä avusta tulee mieleen perinteinen Latinalaisen Amerikan takapihan vartija Yhdysvallat.
Toni Sandell
7.11.2011

Euroopan komissio esitteli lokakuussa uuden ohjelmansa, joka ehkä Barack Obaman Change- vaalikampanjan innoittamana ristittiin "muutosohjelmaksi", Agenda for Change. Ohjelma on linjapaalu pitkällä polulla, jota kehityskomissaari Andris Pielpags tarpoo kehitysyhteistyön uudistamiseksi. Prosessilla on merkitystä, sillä Euroopan komission kehitysrahoitus on määrällisesti maailman toiseksi suurin Yhdysvaltain jälkeen.

Latinalaisen Amerikan kannalta ohjelma tarjoaa hyviä ja huonoja uutisia. Hyvä uutinen on, että ohjelma tunnustaa tarpeen vahvistaa työtä ihmisoikeuksien ja hyvän hallinnon takaamiseksi. Osallistuin konsultointeihin Nicaraguassa ja juuri tämä oli paikallisten järjestöjen ykkösvaatimus.

Erityisesti budjettitukea ja sektoritukea tulisi uudistaa, jotta ne paremmin edistävät hyvää hallintoa. Myös verouudistusten tarvetta korostettiin. Latinalaisessa Amerikassa tuloerot ovat maailman räikeimmät.

***

Huono uutinen on, että EU suunnittelee vähentävänsä apuaan Latinalaisessa Amerikassa. Komissio haluaa avun karsimista maissa, jotka Maailmanpankin mittarein luetaan keskituloisiin. Niissä elää kolme neljäsosaa maailman köyhistä. Esimerkiksi Guatemalassa äärimmäinen köyhyys vetää vertoja maailman vähiten kehittyneille maille.

Jos apua ei lopeteta kokonaan, sitä kohdennetaan tukemaan talouskasvua. Köyhässä Keski-Amerikassa tukea jatketaan, mutta komissio suunnittelee varojen ohjaamista vaikkapa koulutuksesta turvallisuuteen sekä isoihin energia- ja yksityisen sektorin sijoituksiin lahja-apua ja investointipankkien lainoja sekoittamalla. Politiikkaa ohjailee myös suunniteltu vapaakauppasopimus EU:n ja Keski-Amerikan välillä.

EU:n linjaus muistuttaa USA:n nykyistä politiikkaa Latinalaisessa Amerikassa. Maa tukee turvallisuuspolitiikkaa, erityisesti huumekaupan vastaista sotaa. Myös sotilasmenoja on sidottu tähän apuun. Samalla USA tekee kehitysyhteistyöllään jätti-investointeja erityisesti infrastruktuuriin, joka tukee talouskasvua mutta myös yhdysvaltalaisten yritysten markkinoita.

***

EU:n ajatus siirtyä Yhdysvaltain linjoille esimerkiksi koulutus- tai terveyssektorin sektorituen sijaan on kaksiteräinen miekka. Yhdysvaltain apu on harvoin tavoittanut kaikkein köyhimpiä ja vielä harvemmin auttanut hyvän hallinnon edistämistä. Alueella olisi esimerkiksi välttämätöntä tehdä verouudistuksia, joita hyvälaatuisella avulla voitaisiin edistää.

Nicaragua tarjoaa EU:n "uudesta" yhteistyöstä paraatiesimerkin. EU jäädytti yleisen budjettitukensa presidentti Daniel Ortegalle vuoden 2008 vaalivilpin jälkeen. Osa näistä 50 miljoonasta eurosta kuitenkin päätettiin jättää investointitukiin Euroopan investointipankin tai vaikkapa Amerikan kehityspankin kautta.

Nyt tällä rahalla tuetaan valtavaa sähköistysprojektia Nicaraguassa ja samalla presidentti saa vapautuksen ikävästä poliittisesta vuoropuhelusta hyvästä hallinnosta. Lainakin maksetaan vasta joskus tulevaisuudessa. Ilosta hyppii myös espanjalainen sähköyhtiö Union Fenosa, jolla on sähkön jakelun monopoli Nicaraguassa. Yhtiölle projekti tulee taivaan lahjana, sillä se on rikkonut kaikki sitoumuksensa, joita se aikoinaan teki maan sähköverkon laajentamiseksi.

Yksityissektorin rooli kehityksessä on elintärkeää, erityisesti jos kehitystukea ohjataan lähinnä pienyrityksille ja samalla verotetaan suuryrityksiä sekä paikallista talouseliittiä. Komission nykyehdotus ei kuitenkaan tällaista suuntausta piristä. Onneksi Euroopan parlamentilla ja jäsenmailla on vielä aikaa vaikuttaa siihen.

Kirjoittaja työskentelee Brysselissä Aprodev-järjestössä, joka seuraa EU:n kehityspolitiikkaa. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.