Vieraskolumni

Entä jos pitäisi aina pidätellä?

Vessojen puute tietää kuolemaa kahdelle miljardille ihmiselle vuodessa. Ja minä suunnittelen pissipussin ostamista kaukomatkoja varten?
Eeva Eronen
26.8.2008

Eeva EronenSuunnittelen ostavani uribagin, siis pussukan, mihin voi pissata lähes missä vain, vaikka istualtaan purnukka hameen alla. Olen kova tyttö juoksemaan vessassa, ja epävarmuus siitä, miten usein suunnitteilla olevien kaukomatkojen loputtomilla bussimatkoilla pääsee tyhjennykselle, saa jo nyt selkäni puskemaan kylmää hikeä. Entä jos pitää pidätellä pitkään? Entä jos minun pitää olla se, joka pyytää kuskia ensimmäisenä pysähtymään? Voi nolous.

Ongelma on mitätön, suorastaan pöhkö. Tälläkin hetkellä useampi miljoona ihmistä seisoo jalat ristissä ja toivoo, että pääsisi vessaan. Eikä lainkaan sen vuoksi, että on halunnut nähdä ja kokea, saada elämyksiä. Eivätkä he voi tilata ratkaisuksi netistä anatomisesti muotoiltua helpotusta.

Kehitysmaissa pidättely on arkipäivää tuhansille ja tuhansille ihmisille - eritoten naisille ja tytöille. Yhteensä maailmassa elää noin 2,5 miljardia ihmistä, joilla ei ole käymälää. Älkääkä nyt vain sanoko, että eikö sitä siellä kehittymättömällä böndellä muka voi kyykistyä ihan mihin lystää. Ei, ei voi.

* * *

Ensinnäkin: Tarpeiden tekeminen puskiin ja muihin epämääräisiin paikkoihin kuumissa oloissa on terveysriski. Pöpöt suorastaan riekkuvat onnesta, kun ne esimerkiksi pääsevät muhimaan tunkioilla ja leviämään pesemättömissä käsissä. Maan pinnalta bakteerit voivat myös ujuttautua helposti juomaveteen.

Käytännössä yhtälö tarkoittaa sairauksien, esimerkiksi erilaisten ripulitautien, leviämistä hyvin vauhdikkaasti. Ongelma on vakava - vessattomuus eli kehitysjargoniksi heikko sanitaatio tappaa joka päivä 5000 alle 5-vuotiasta lasta. Vuosittain sen vuoksi kuolee yhteensä pari miljoonaa aikuista ja lasta.

Ongelman toinen puoli on sosiaalisempi; sinne puskaan ei ole yhtään kivaa mennä. Vessassa on nimittäin hyvä olla ovi, paitsi telttaretkellä. Jollei ovia ole, esimerkiksi kouluissa, etenkin tytöt joutuvat helposti kiusatuiksi ja pahimmillaan heitä voidaan jopa ahdistella.

Tilanteesta tulee vielä ikävämpi murrosiässä, kun pitää alkaa huolehtia "niistä". Muistelen, että kuukautiset ylipäätään olivat niii---in nolo juttu vielä 13-vuotiaana. En tahtoisi vieläkään vaihtaa kuukautissuojaa nurkan takana puskissa, mutta punastelevana murkkuna se olisi takuulla saanut leikkimään kuollutta tai ainakin kipeää niinä päivinä.

Koulujen lisäksi vessaan pitää päästä työpaikoilla ja kotioloissa. Eikä tässäkään ole kyse vain epämukavuudesta. Kehitysmaissa jätetään väliin 443 miljoonaa koulupäivää ja 5 miljardia työpäivää vuosittain väliin huonon sanitaation vuoksi. Ja se, jos mikä on tuhlausta. Tyttöjen kouluttautuminen ja heidän itsenäistymisensä kun ovat todistettavasti yksi tärkeimmistä väylistä kehitykseen ja kokonaisten kansantalouksien nostamiseen eteenpäin. Eikä työssäkäyntikään ihan vähäpätöinen ekonominen tekijä ole.

Eikä kotonakaan pysyminen tarkoittaisi, että vessaongelma olisi ratkaistu. Heikon hygienian lisäksi samat nolostelun ja ahdistelun vaarat vaanivat sielläkin. Kaupunkien slummialueilla voi olla päiväsaikaan hankalaa löytää suojaisaa paikkaa ja pimeän tullen nurkan taakse lähteminen voi olla jopa vaarallista.

* * *

Muistelen, että joku tuttavani piipitti yläasteella, ettei ole kovin montaa kertaa käynyt koulun vessassa, koska siellä haisee. Vai että oikein haisi.

Kyseisessä vessassa oli ovi, ja juoksevaa vettä. Pojatkin ulkona, lukon takana. Annettakoon anteeksi, teini kun oli. Omat matkustamiseen liittyvät pissaamishuolet tuntuvat kuitenkin hoopoilta. Eihän se parin tunnin pidättelykään takuulla kivaa ole, mutta siitä ei koidu edes terveysriskiä. Sekin siis vielä - että jalkojen jatkuva ristissä pitäminen tietää kirveleviä tulehduksia.

Vessattomuudesta aiheutuvat todelliset ongelmat ovat olleet tänä vuonna normaalia enemmän tapetilla (Lue: vähän siltikin) YK:n julistaman sanitaatiovuoden vuoksi. Kehitysmaiden juomavesitilanne on parantunut, mutta poliitikot ja muut päättäjät tuntuvat edelleen unohtavan, miten vakava ja laaja ongelma vessattomuus on. Mitä jos pidäteltäisiin hetki yhdessä, ja pohdittaisiin, voiko asialle tehdä jotakin?

Kirjoittaja on Kepan verkkojulkaisujen toimitussihteeri. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.