Vieraskolumni

Enemmän tuumausta, vähemmän duunausta

Uusi ja uljas vuosi 2007 on koittanut. Ennen kuin tuleviin haasteisiin oikein kunnolla pääsee käsiksi, lienee paikallaan kääntyä hetkeksi 180 astetta ja katsoa, miltä vuosi 2006 näytti kehityksen kannalta meillä ja maailmalla.
Timo Lappalainen
4.1.2007

"More thinking, less doing" eli "Enemmän tuumausta, vähemmän duunausta" oli Kepan itselleen asettama motto menneelle vuodelle.

Keskeisille toiminnoille, kuten kehityspoliittiselle työlle, koulutukselle ja kansalaisjärjestöjen edunvalvonnalle laadittiin lähivuosien strategiat. EU:n laajentumiskomissaari Olli Rehn kuvasi taannoin strategiaa niin, että "ensin tähätään ja sitten vasta laakastaan". Yli 280 jäsenjärjestön kattojärjestölle odotuksia ja toiveita riittää. Siksi tähtääminen ja maalien valinta on sitäkin haasteellisempaa ja edellyttää valmiutta tehdä vaikeitakin valintoja.

Sambiassa, jossa olemme toimineet jo vuodesta 1987 lähtien, päätimme sulkea kenttätoimiston. Samalla jätettiin eräänlaiset lopulliset jäähyväiset kehitysjoukkovaiheelle Kepan historiassa: ajat ja tarpeet ovat muuttuneet. Vapautuvat resurssit käytetään muun Etelän-työmme tukemiseen - muun muassa uuteen avaukseen Aasiassa.

Valtakunnallisella tasolla kehitysjärjestöjä työllisti, innosti tai turhautti ulkoministeriön uusi kansalaisjärjestölinjaus. Kansalaisjärjestöjen osallistaminen linjauksen valmistelussa toimi hyvin, mutta lopullinen tulos eli hyväksytty linjaus oli pettymys. Toivoa kuitenkin sopii, että vastaavanlainen ote järjestöjen osallistamisen suhteen säilyy, kun lähiaikoina luodaan Suomen uutta kehityspoliittista ohjelmaa.

***

Julkinen keskustelu kehitysteemoista vilkastui ja medianäkyvyys lisääntyi vuonna 2006. Useat kansanedustajat muistuttivat kevään budjettikehyskeskusteluissa ja syksyn lisäbudjettia koskevassa kädenväännössä hallitusta tavoitteesta nostaa Suomen virallinen kehitysrahoitus YK:n suosittamalle 0,7 prosentin tasolle bkt:sta vuoteen 2010 mennessä.

Viime syksyn Ylen Hyvä -tempaus televisiossa toi kehitysmaat ja niiden tarpeet hienosti esille koko illan ohjelmassa. Useiden yritysten, järjestöjen ja yksittäisten kansalaisten lahjoitukset nousivat 1,6 miljoonaan euroon. Suomalaisten ei tarvitse hävetä ainakaan englantilaisten rinnalla, joita on pidetty hyväntekeväisyyden mallimaana: henkeä kohti lahjoitettu rahasumma - noin 35 senttiä - kestää vertailun brittien anteliaisuuden kanssa.

Samoin keskustelu eettisestä lahjoittamisesta, yritysten yhteiskuntavastuusta sekä ylipäänsä yritystoiminnan ja kehityksen välisestä yhteydestä kävi vilkkaana. Perinteinen ajattelu yritys- ja aatteellisen toiminnan sovittamattomasta ristiriidasta näytti saavan joitakin tervetulleilta säröjä.

***

Poliittista johdonmukaisuutta - eli että kehityspyrkimyksiä ei torpedoida esimerkiksi kauppapolitiikalla - rummutettiin ihan toden teolla Suomen EU-puheenjohtajuuskauden aikana. Asia on erinomaisen tärkeä, ja ministeri Paula Lehtomäki ansaitsee kiitosta lokakuussa ensimmäisen kerran järjestetystä unionin kehitys- ja kauppaministerien yhteisestä kokoontumisesta.

Nähtäväksi jää, kokeeko johdonmukaisuus käsitteenä saman kohtalon kuin "kestävä kehitys", jonka alkuperäinen merkitys on korvattu palvelemaan tiettyjä poliittisia intressejä.

Vuoden tappioiden joukkoon on ilman muuta luettava Maailman kauppajärjestön WTO:n Dohan-neuvottelukierroksen keskeytyminen kesällä määrittelemättömäksi ajaksi. Tämä on jo nyt johtanut kiihtyviin kahdenvälisiin kauppaneuvotteluihin, joissa häviäjinä ovat useimmiten juuri köyhimmät kehitysmaat heikkoine neuvotteluresursseineen.

Dohan kierros on myös osoittanut EU:n jakomielisyyden. Kauppakomissaari Peter Mandelson oli lähinnä juoksupoika, jonka neuvotteluvara kokouksissa osoittautui olemattomaksi. EU ei osaa päättää, pitäisikö sen olla "hyvis" vai "kovis". Hyviksenä se haluaa olla positiivinen, joviaali, humaani ja hegemoniaa karttava vaihtoehto Yhdysvalloille. Samaan aikaan unioni kuitenkin valvoo koviksena etujaan kilpailukykyä koskevan Lissabonin strategian hengessä.

Liekö sama jakomielitauti iskenyt Suomessakin kestävän kehityksen strategiaan (KEKE), jossa kestävällä kehityksellä tarkoitetaan lähinnä Suomen kilpailukyvyn ylläpitämistä ja vahvistamista?

Joka tapauksessa taistelu EU:n sielusta ja visiosta jatkuu.

***

Maaliskuussa Ranska järjesti näyttävän konferenssin, jossa käsiteltiin innovatiivisia rahoituslähteitä. Kokouksessa keskusteltiin uusista rahoituskanavista, joiden avulla kehitysapua pystyttäisiin kasvattamaan vuosittain noin 50 miljardilla dollarilla, jotta YK:n vuosituhattavoitteet voitaisiin saavuttaa vuoteen 2015 mennessä.

Yli sata läntisten ja kehitysmaiden korkean tason kokousedustajaa osoittivat, että innovatiiviset rahoituslähteet, kuten vaikkapa Ranskan ajama lentovero, ovat tärkeässä osassa keskusteltaessa globalisaation hallinnasta.

Suomi ei tietenkään ole rohjennut liittyä tämän prosessin sisärinkiin, kun sillä ei ole mielestään ole selvyyttä kouriintuntuvasta vaihtoehdosta, jota lähteä edistämään. Tässä kiteytyvät Suomen lähtökohdat globalisaatiosta käytävässä keskustelussa: Helsinki-prosessia lukuun ottamatta Suomi peesaa taustalla ikään kuin odottaen, että edelläkävijämaat tekevät tietä ja muodostavat lopulta tahtotilan, johon Suomi sitten liittyy takaoven kautta.

***

Haluan kuitenkin lopettaa menneen vuoden tarkastelun positiiviseen loppukaneettiin. Huolimatta laajasta ja osittain oikeutetusta kritiikistä, YK:n vuosituhatjulistus ja sen pohjalta rakennetut vuosituhattavoitteet ovat antaneet käyttökelpoisen instrumentin kansainvälisen yhteisön ponnistelujen arvioimiseen: vähenevätkö köyhyys ja siihen vaikuttavat tekijät, lisääntyvätkö ja paranevatko ihmisarvoiseen elämään tarvittavat edellytykset?

Lukuisat kansainväliset ja kotimaiset lehtikirjoitukset ja televisio-ohjelmat viime vuoden aikana osoittivat, että vuosituhattavoitteet ovat juurtumassa laajemmin kielenkäyttöön ja suuren yleisön tietoisuuteen.

Ei kulunut vuosi 2006 siis mikään huono ollut: kehitys kehittyy tuskallisen hitaasti, mutta sentään pääsääntöisesti oikeaan suuntaan.

Kirjoittaja on Kepan toiminnanjohtaja.