Vieraskolumni

Emme maksa velkaa

Mitä velkaa nykyinen rivibelgialainen on nykypäivän kongolaisille näiden esi-isille kaukaisessa historiassa tapahtuneista hirveyksistä?
Markku Kuisma
4.10.2011

Ei voi mitään, mutta yksi vastenmielisimmistä nykyajan iskelmärenkutuksista on nimeltään "Maksamme velkaa" — tai ainakin se toistaa tuommoista kertosäettä. Taka-ajatus on sinänsä hyvää tarkoittava, saada avustusrahaa virtaamaan köyhille maille ja ehkä siinä sivussa hankkia mainetta ja kunniaa viihdemusiikkibisnekselle ja alan miljardöörisupertähdillle.

Syyllistäväksi muotoiltu viesti olisi jotenkuten istuva, jos se olisi kohdistettu nimenomaan noille lauluntekijöille ja vastaaville yltäkylläisyydessä kieriskeleville jet set -seurapiireille. Tämmöisillä piireillä lienee todellista aihetta tuntea olonsa syyllisiksi ja velalliseksi, jos ei muusta niin ainakin ympäristön pilaamisesta, jota jatkuva suihkukoneella maailman ympäri pörräily aiheuttaa. Enkä nyt viitsi edes mainita sitä aineellista ja henkistä roskaamista, mikä liittyy koko globaalin viihdebisneksen tuotanto- ja markkinaketjuun.

Suomeen ja tavallisiin rivisuomalaisiin kohdistettuna syyllistäminen on sen sijaan ideana täysin mieletön ja sitä paitsi hyvää tarkoitustaan vastaan sotiva. Jotenkin siihen sisältyneen logiikan voi ymmärtää vaikka esimerkiksi Englannin tai Belgian kohdalla, mutta niissäkin tapauksissa ajatuskulku on loppuun asti tarkasteltuna vähintään haasteellinen.

***

Kongolaisten marssi Belgian kuningashuoneeseen vaatimaan omiaan takaisin ja rangaistusta väärintekijöille olisi monessa suhteessa järkeenkäypää. Mutta mitä velkaa nykyinen rivibelgialainen on nykypäivän kongolaisille näiden esi-isille kaukaisessa historiassa tapahtuneista hirveyksistä?

Ehkä jotain, rikoksen todistajaa ja ryöstösaaliin muruista nauttinutta voi jollain logiikalla pitää osasyyllisenä. Asiassa on silti muitakin lieventäviä asianhaaroja kuin se, että rikoksen oikeat tekijät ovat ajat sitten kuolleita ja kuopattuja. On hyvä myös kysyä, mitä rivibelgialainen olisi voinut aikanaan oikeasti tehdä estääkseen Kongon raakalaismaisen ryöväämisen, josta hän tuskin edes kovin paljon tiesi.

Jos syyllisiä vaikkapa vielä 1800-luvulla rehottavaan afrikkalais-amerikkalaiseen orjakauppaan lähdetään tällä meiningillä etsimään sukupolvien takaa, miten lienee afrikkalaisten heimopäälliköiden ja arabikauppiaiden vastuun laita? Ehkä juuri näiden päälliköiden ja kauppiaiden jälkeläiset hallitsevat tyranneina ja eliittiklaaneina köyhiä kansojaan, joita vauraampien maiden kansoja syyllistetään auttamaan "velkaa maksamalla"?

***

Jos ja kun tämmöisellä "maksamme velkaa" -logiikalla lähdetään etsimään historiasta syyllisiä ja velanmaksajia, olisi ihan paikallaan pöyhiä menneisyyden roskakoria pikkuisen perusteellisemmin. Pitää esimerkiksi kysyä, kumpi on suurempi syyllinen: orjia ostamaan laivansa Afrikkaan lähettänyt liverpoolilainen laivanvarustaja vai orjia laivan lastiksi kaapanneet ja myyneet afrikkalaiset ja arabit?

Ehkä sama kysymys kannattaisi asettaa ajatusleikkinä näinkin: jos sinun lapsesi olisi ryöstetty ja myyty orjaksi Amerikkaan, kummalle sinä lähettäisit laskun ja kumpaa kiroaisit kovemmin, hämäläisheimon päällikköä, rannikkoruotsalaista paronia, savolaista piällysmiestä tai karjalaiskuningsta, joka lapsesi kaappasi ja myi, vai tuiki tuntematonta amerikkalaista plantaasinomistajaa, joka paikkasi kipeää työvoimapulaansa laillisin ja yhteisönsä hyväksymin keinoin?

Afrikkalais-arabialaisia orjakauppiaita voi perustellusti nousta puolustamaan viittaamalla orjuuteen ominaispiirteenä, joka kuului sikäläisiin kulttuureihin luontevasti. Aivan! Ja mitähän sellaisesta kulttuurista pitäisi ajatella, protestoidaan toisaalla, pitäisikö sellainenkin monikulttuurisuuden nimissä hyväksyä?

***

Tässä asiassa voi nykyään olla yksiselitteinen. Orjuus ei kuulu YK:n julistamia ihmisoikeuksia ainakin teoriassa kunnioittavaan maailmaan, ei vaikka kuinka suvaitsevaisia haluttaisiin olla. Joitakin kulttuureja on ihan yksinkertaisesti vain verisesti loukattava, on rohjettava olla suvaitsemattomia.

On ihan hyödyllistä muistaa, että orjuus ja orjakauppa sinänsä ovat olleet ihmiskunnan ikivanhaa ja yleistä liiketoimintaa ihan aikain alusta lähtien. Ikimuistoisuudessaan se on siinä määrin "luonnollista", ihmisyhteisöjen tavanomaiseen toimintakoodistoon juurtunutta, että modernien orjuudenvastaisten käsitysten niinkin vahva läpimurto kuin mitä nyt saamme todistaa, on oikeastaan suoranainen ihme.

Niin kuin afrikkalaiset vielä jokin aika sitten ja jotkut nykyään, tuhannen vuoden takaiset suomalaiset, hämäläiset, karjalaiset, erisukuiset skandinaavit ja novgorodilais-venäläiset kävivät miltei rutiininomaisesti ryöstämässä toisiltaan naisia ja nuoria orjikseen ja kauppatavaroikseen. Eikä ole kuin häviävä hetki, muutama vuosikymmen siitä, kun isot eurooppalaiset valtiot Saksa ja Neuvostoliitto pyörittivät talouttaan kymmenien miljoonien orjien avulla.

***

Se mikä on ikiaikaista ja luonnollista, ei ole silti nykyajan katsomusten mukaisesti hyväksyttävää, inhimillisesti arvokasta ja oikein. Näin on hyvä.

Muutenkaan menneisyyden kauppa- ja ryöstösuhteisiin ei kannata kiinnittyä, kun koetetaan perustella köyhien ja syrjäytettyjen auttamista. Vaikka suomalainen terva hallitsi 1600-luvulla Euroopan markkinoita ja mahdollisti välillisesti johtavien merivaltojen maailmanvalloituksen, tästä ei voi eikä pidä johtaa minkäänlaista "maksamme velkaa" -tyyppistä velvollisuutta nyky-Suomelle tai suomalaisille.

Jos jotakuta kiehtoo lähi- ja muinaishistorian vääryyksillä ja oikeuksilla perustelu ja motivointi, kannattaa katsoa vaikka Lähi-itään, Israelin ja Palestiinan ynnä muihin nykysuhteisiin, mihin sillä tiellä päästään.

Se tie johtaa väkivallan kierteeseen ja sellaiseen moraaliseen ryteikköön, että pääasia, nykyhetken ja tulevaisuuden ongelmien ratkaisu, jää sivuseikaksi. Auttaa kannattaa hyvästä sydämestään ja sivistyksen vuoksi — ja usein varmaan ihan itsekkyyttään. "Velan maksuun" ei sen sijaan kannata vedota, kun sellaista nyt vain ei ole olemassa tai suhde voi olla kovin moniselitteinen.

Valheellinen tai asiantuntematon perustelu edistää pikemminkin arvostelun kuin auttamisen halua.

Kirjoittaja on Pohjoismaiden historian professori Helsingin yliopistossa. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.