Vieraskolumni

Elämäämme arvottavat indeksit ovat vallankäyttöä

Janne Saarikivi
3.2.2003

Kuva: Janne Saarikivi

Oletteko huomanneet, että nykyisin julkaistaan valtavasti "tutkimustuloksia", joiden mukaan jokin ryhmä, johon mekin säännönmukaisesti kuulumme, on kaikkein paras tai aivan huippua, milloin mistäkin syystä?

Media hihkuu ainakin kerran viikossa tutkimuksista, joiden mukaan Suomi on maailman "kilpailukykyisin" tai "ympäristöystävällisin" maa, Helsinki on "maailman kuudenneksi paras asuinpaikka", Helsingin yliopisto on maailman ties-kuinka-monenneksi paras yliopisto ja milloin mitäkin.

Mielestäni mikään tällainen "tulos" ei anna aihetta riemuun. Enemmänkin, ne ovat valheita. Ne perustuvat siihen, että maailman moninaisuus on prässätty numeroiksi, joita sitten vertaillaan kuin perunoita.

Maailma ei kuitenkaan ole peruna. Siksi monimuuttujaindeksien tieteellistä täsmällisyyttä jäljittelevät desimaalit eivät kerro maailmasta mitään oleellista.

Teen tutkimustyötä yliopistossa, mutta yhteistyökumppaneihini eivät kuulu Oxfordin ja Harvardin yliopistot, joista tulee eniten nobelisteja. Pätevöitymiselleni tärkeitä ovat niiden asemesta olleet esimerkiksi taka-Venäjällä sijaitsevien Jekaterinburgin, Syktyvkarin ja Arkangelin yliopistot. Jos näitä ei olisi olemassa, monista asioista ei tiedettäisi yhtään mitään.

Entäpä ympäristö? Monimuuttajaindeksin mukaan Suomessa ovat ympäristöasiat kunnossa ja Venäjällä eivät. Silti ei tarvitse kävellä venäläisessä metsässä kuin viisi metriä kun jo ymmärtää, että ei Suomessa sellaista metsää ole, melkein luonnontilaista ja loputtoman suurta, ilman hakkuuaukioita ja metsäautoteitä.

Tai asuminen? Monimuuttujaindeksin mukaan Helsinki on universumin kuudenneksi paras asuinpaikka. Paras on Vancouver, mutta miksi ihmeessä kukaan haluaisi muuttaa Kanadaan jos ei tunne sieltä ketään? Eikö ole kaikille selvää, että Gazan kaistalekin on parempi asuinpaikka kuin Vancouver jos niikseen sattuu? Jos, esimerkiksi, rakkaimpasi asuvat siellä.

On paradoksaalista, että älyttömän luokittelun ja listailun kaipuu näyttää lisääntyvän samaan aikaan kun yhä useampiin päihin saadaan taottua, että ihmisoikeudet kuuluvat yhtä hyvin mustille kuin valkoisille ja naisille siinä missä miehille.

Miksi ihmeessä sitten halutaan uskoa, että jotain mahdollisimman abstraktia - "kilpailukykyä", "osaamista", "tuottavuutta" tai "ympäristön tilaa" - olisi maailmassa niin rajallisesti, että sitä olisi siunaantunut toisille enemmän kuin toisille?

Monimuuttajaindeksillä luodut rankijärjestykset tekeytyvät faktaksi, mutta ne ovat vallankäyttöä. Niiden avulla maailma jaetaan paikkoihin, jotka näyttävät kehityksen suunnan ja paikkoihin, joille suuntaa näytetään. Niiden avulla ihmiset jaetaan menestyviin ja ei-niin-menestyviin. Niiden avulla tienpientareilla surraavat elämänmuodot typistetään numeroksi, jota seuraa pilkku ja lisää numeroita.

Politiikka ja päättäjät piiloutuvat lukujen taakse ja kurkistelevat meitä tieteellisen tarkkojen desimaalien raoista. Kaikkea mitataan numeroilla ja seurauksena tulee kaikkialla olla samanlaista - samanlaisia, mahdollisimman suuria numeroita. Päätöksiä ei tehdä, ne luetaan tilastosta. Julmuus esiintyy objektiivisuutena. Pyövelinä toimii tiede.

On vaikeaa, mutta aivan välttämätöntä myöntää, että ei ole olemassa "parasta asuinpaikkaa", "parasta yliopistoa", "ympäristöystävällisintä maata" eikä edes "parasta kilpailykykyä". Niitä ei ole, kuten ei ole myöskään "kivointa lasta", "herttaisinta isoäitiä" tai "rakastettavinta ihmistä".

Useimpia asioita ei voi mitata. Useimmissa asioissa emme voi olla parhaita vaikka haluaisimme. Me vain yksinkertaisesti olemme ja siihen meidän on tyytyminen. Muutkin ovat, toisella tavalla, mutta jokin toinen tapa elää ei ole enemmän tai vähemmän arvokas kuin omamme. Sekin vain on.

On turha etsiä Roomaa tai Pariisia. Ei ole olemassa keskusta, jossa on kaikkea maksimaalisesti. Elämä on niin ihmeellinen, että kaikilla todella voi olla kaikki, yhtäaikaa ja kaikkialla. Miksi siis keskustella siitä, kenellä on jotakin vielä enemmän?

 

Kirjoittaja on tutkija Helsingin yliopiston Suomalais-ugrilaisella laitoksella.