Vieraskolumni

Eläköön Herbalife

Ville Luukkanen
26.11.2001

Tein pitkään Etelä-Afrikassa yhteistyötä arvostettua kansalaisjärjestöä johtavan lesotholaisen professorismiehen kanssa. Toisin kuin useimmat muut alan puulaakit, kumppanini järjestö oli suhteellisen hyvässä jamassa: liuta pitkäaikaisia tukijoita pumppaamassa rahaa toimintaan, ei repiviä ristiriitoja toimiston sisällä ja osaava porukka innovoimassa uusia projekteja.

Yhtenä päivänä professori ilmoitti ykskantaan jättävänsä järjestön. Hämmästyin ajoitusta, mutta en itse uutista. Oletin, että kutsu oli käynyt joko korkeaan valtionvirkaan tai YK:n pikkuvirkaan, ison alueellisen järjestön johtoon tai yhdysvaltalaisen hyväntekeväisyyssäätiön dollaripalkkaiseksi Afrikka-neuvonantajaksi. Urakiertoa sillä tavanomaisella baanalla.

Oletukseni ei olisi voinut mennä pahemmin päin prinkkalaa. Ystäväni halusi omistaa aikansa täysipainoisesti Herbalife-luontaistuotteiden verkostomarkkinoinnille. Herbalife? What the....? Afrikkalaisen kylänvanhimman auktoriteetilla viisas ystäväni opasti minua huvittuneena: “Ville, avaa silmäsi ja katso, niin näet tulevaisuuden.”

Ystäväni ei selitellyt tekemisiään, miksipä olisikaan? Yritin siis avata silmäni ja katsoa.


    
***
"Valtio olen minä", lausui Ranskan aurinkokuningas aikoinaan. Vallankumous pyyhkäisi kuninkaan nurin ja valtio olimme kotvan me. Mutta mitä jos valtio ei olekaan sinä, minä, hän tai me - mitä jos valtio vain on?

Mikä on Kongon demokraattisen tasavallan valtio? Tyhmä kysymys. Milloin Kongon Demokraattisessa Tasavallassa solmitaan ensimmäinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu? Milloin Papua Uudessa-Guineassa peruskoululaisten hampaat fluorataan säännöllisesti? Milloin Guatemalan opiskelijat saavat asumislisän ja opintolainoihin valtiontakauksen? Sitten kun paikallisyhteisöt ovat omaehtoisesti kehittyneet kestävästi kestäviksi. Kun taloudet on sopeutettu ja kapasiteetit kasvatettu. Sitten kun suomalainen(kin) kehitysyhteistyö on saavuttanut tavoitteensa.

Herbalife ei tunne suomalaista kehitysyhteistyötä, eikä se jää odottamaan kehitysyhteistyön tuloksia Kongossa, Papua Uudessa-Guineassa tai Guatemalassa. Herbalifen ja tuhannen muun samanlaisen terveyskonseptin ei tarvitse jäädä odottelemaan suotuisaa yhteiskunnallista kehitystä missään, koska se on sitä itse. Herbalife on yhteiskunnallisen kehityksen eturintama, avantgarde ja tulevaisuus.

***
Meidän nihilistisyyteen saakka moniarvoisessa arvotyhjiössämme meillä on varaa käpertyä rakentelemaan postmoderneja yksilöidentiteettejämme ja saivarrella siinä sivussa kaikenlaista kehitysyhteistyöstä sun muusta. Meillä on siihen varaa, koska meillä on varaa. Etelässä ihmisillä ei ole varaa juuri mihinkään, ei ainakaan varaa käpertyä itseensä. Silloin lähtisi henki, kun jokapäiväinen leipäkin pitää ehtiä kaapia kasaan.

Köyhällä ei ole myöskään varaa opiskella hyväksi kansalaiseksi, ellei siitä ole konkreettista hyötyä päivittäisessä leivänmurujen keräilyssä. Köyhän marginaali on kapea ja päivittäinen nollasummapeli raakaa: jakojäännöksiä ei juuri ole.

Herbalife on nollasummapelin vastakohta. Se on pelastus, tie onneen ja vaurauteen. Herbalife on samalla ideologia ja järjestelmä. Se on lupaus terveydestä: olemattoman terveydenhuoltojärjestelmän ja tähtitieteellisen kalliiden lääkkeiden tuolla puolen se on tässä ja nyt, konkreettinen vaihtoehto kivun ja säryn lopulliseksi hävittämiseksi. Herbalife ei ole lupaus pelkästä terveydestä, vaan paremmasta, hienommasta terveydestä: siinä on ripaus suuren maailman meininkiä, pisara Amerikkaa.

Herbalife-yhteisön jäsenet kokoavat varansa yhteen ja jakavat ne tuotteiden välittämisen kautta toisilleen. Mitä enemmän välität tuotteita - eli yhteistä hyvää - muille, sitä enemmän vaurastut itse. Nollasumma on muuttunut tilanteeksi, jossa kaikki voittavat. Herbalife-yhteisössä köyhyyttä ei puoliteta vuoteen 2015 mennessä, se poistettiin sieltä kokonaan jo kauan sitten.

***
Olen nähnyt tulevaisuuden: kehitysyhteistyö on kuollut, eläköön Herbalife. Kotimaisen poliittisen apatian edessä nostan käteni ylös Herbalifelle, tunnustan tosiasiat ja sopeudun realiteetteihin.

Ei helvetti, ei sittenkään. Lasken jollani vesille, vedän mastoon kehitysyhteistyön kapinalipun ja suuntaan myrskyn silmään. Jos radio-yhteys katkeaa eikä mitään kuulu, niin voi olla, että meri vei miehen.

Tai sitten jokin päivä seilaan takaisin satamaan spinaakkeri pulleana. Purjeessa lukee sponsorin nimi kissankokoisilla kirjaimilla - Herbalife.

Kirjoittaja on Kepan ohjelmayksikön johtaja.