Vieraskolumni

Ekologinen luottohäiriö

Ekologisessa velassa on kyse saavutettujen etujen puolustamisesta keinolla millä hyvänsä.
Anastasia Laitila
22.10.2007

Anastasia Laitila Lokakuun 6. päivä WWF ilmoitti meidän kuluttaneen tämän vuoden luonnonvarat loppuun, ja loppuvuosi elellään ekologisella luottokortilla vailla takaisinmaksukykyä. Vielä 20 vuotta sitten, siis minun ollessani koululainen, tämä ekovelkapäivä sijoittui joulukuun puoleenväliin. Aikaistuminen johtuu ekologisen jalanjälkemme kasvusta erityisesti hiilidioksidipäästöjen osalta.

Ekologinen jalanjälki mittaa ihmisen kuluttamien luonnonvarojen määrää suhteessa niiden uusiutumiskykyyn sekä ihmisen aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen määrää suhteessa luonnon kykyyn sitoa hiiltä. Tällä hetkellä ihmiskunnan ekologinen jalanjälki ylittää maapallon kestokyvyn noin 30 prosentilla.

***

Tilannetta voi tarkastella myös kehittyvistä maista peräisin olevan ekologisen velan käsitteen kautta. Rikkaat maat kuluttavat yli maapallon kantokyvyn köyhien maiden luonnonvaroja, ja köyhät maat kantavat ylikulutuksen ja saastumisen seuraukset.

Esimerkiksi kahvikupillisen tai appelsiinimehulasillisen tuotantoon on käytetty suuria määriä vettä, josta tuottajamaan omalla väestöllä monesti on pula. Vientituotantoon suunnatun kahvin viljelypinta-ala on pois omavaraistaloudelta, eikä hakattu metsä ole enää paikallisväestön hyödynnettävissä.

Tiedän olevan vaikeaa ja syyllistävääkin ajatella asioita siltä kannalta, että se mitä minä saan, voi olla pois joltakulta toiselta. Jos leikitään, että työnteon osalta asiat ovat yksinkertaisia ja työtä tekemällä hankkii itselleen elämiseen tarvittavia tuloja, on kulutuksen jatkuva kasvu luonnonvarojen käytön muodossa kuitenkin toisten elämänlaatua heikentävää.

Muistatte kenties 1990-luvun tilaston, jonka mukaan 20 prosenttia maailman väestöstä kuluttaa 80 prosenttia luonnonvaroista? No, näin on edelleen. Rankan viikon jälkeen lohduttava shoppailukierros suklaalattella kruunattuna liittyy siis erottamattomasti maailman tilaan.

***

Ekologisessa velassa on oikeastaan kyse saavutettujen etujen puolustamisesta keinolla millä hyvänsä. Vaikka olemme ylittäneet ekologisen luottorajamme jo moneen kertaan, itse asiassa hankkineet ekologisen luottohäiriön, puolustamme henkeen ja vereen saavutettua elintasoamme. Ero taloudelliseen luottohäiriöön on vain siinä, että velaksi elämisestä kärsivät ensisijaisesti muut kuin luotonottaja - siis ihmiset, joilla ei ole mahdollisuuksia edes kohtuulliseen elintasoon.

Klassinen ja kliseinenkin esimerkki saavutettujen etujen puolustamisesta on jääkaappihankintojen lisääntyminen Kiinassa. Jostain syystä luonnonvaroja eniten kuluttavissa maissa huolestutaan siitä, että näiden luonnonvarojen kotimaassa aletaan hyödyntää voimavaroja itsekin. Toitotamme talouskasvun ja kaupan vapauttamisen tärkeyttä kehitysmaiden kehitykselle ja vaurauden lisääntymiselle, mutta kun tuota vaurautta aletaan käyttää kehitysmaissa, pääsee teollisuusmaissa itku.

Kaiken lisäksi tuo talouskasvun tuoma vauraus ei edelleenkään muuta köyhien maiden epätasaista tulonjakoa, ei "kehitä" niitä.

***

Kiinalaisten keskiluokkaan kuuluu miljoonia, joilla ei ole mitään syytä olla haluamatta samanlaisia statuksen symboleja kuin länsimaisilla tovereillaan. En kuitenkaan ole ymmärtänyt logiikkaa, jonka mukaan minun pitäisi saada ajaa autolla, asua öljylämmitetyssä omakotitalossa kahden lapsen ja koiran kanssa, käydä hyväpalkkaisessa työssä ja ylittää jouluna, pääsiäisenä ja hulluilla päivillä Visa-korttini luottoraja, mutta kiinalaiset ja intialaiset eivät saisi haluta samaa. Eihän tässä ole mitään järkeä - ei kenenkään meistä tulisi saada elää näin.

Mahatma Gandhin ajatuksiin kuului, että oikeus johonkin edellyttää vastavuoroista velvollisuutta. Näin tarkastellen oikeus jatkaa nykyisenkaltaista elämäntapaamme perustuisi kehitysmaiden velvollisuuteen elää ilman "tarvitsemiamme" luonnonvaroja - siis velvollisuuteen pysyä köyhinä.

Nykymaailmassa ei ole trendikästä luopua mistään, vaan lisääntyneitä mahdollisuuksia kuluttaa ja toteuttaa toiveitaan ajatellaan oikeuksina. Suomalaista hyvinvointivaltiomalliakin rakennettiin aikanaan universaalien oikeuksien ja tulonsiirtojen pohjalta.

Onko vastuunkannosta tullut nykymaailmassa vaihtoehto, jonka voi jättää valitsematta?

Kirjoittaja on ollut kansalaisaktivisti vuodesta 1995 ja sosionomi (amk) vuodesta 2006. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.