Vieraskolumni

Ei pidä vielä nuolaista

Viime vuonna kehitysavulle luvatusta rahasta napsaistiin iso osa työllisyyspakettiin. Toivottavasti tänä vuonna budjettiriihessä ei odota vastaavia yllätyksiä.
Sanna Jäppinen
30.7.2010

Valtiovarainministeriön ehdotukseen ensi vuoden kehitysapubudjetiksi (ks. uutinen) täytyy olla tyytyväinen, kansalaisjärjestössäkin. Hyvä hallitus! Hyvä Paavo! Hyvä Jyrki!

Kehuja kannattaa antaa, kun niihin on aihetta, mutta tarkkaavaisuudesta ei pidä tinkiä.

Myös vuosi sitten heinäkuun lopussa julkaistussa vuoden 2010 tulo- ja menoarvioehdotuksessa valtiovarainministeriö lupasi tuntuvia korotuksia kehitysyhteistyömäärärahoihin.

Eteneminen kansainvälisesti sovittuun 0,7 prosentin bruttokansantulo-osuuteen vuonna 2015 näytti vakuuttavalta - kuten nytkin.

***

Mutta kuinkas sitten kävikään?

Elokuun lopulla 2009 pidetyssä budjettiriihessä varsinaisia kehitysyhteistyömäärärahoja päätettiin leikata huimat 60 miljoonaa työllisyyspaketin hyväksi. Luku olisi ollut todellisuudessa vieläkin suurempi, jollei hallitus olisi päättänyt lukujen paikkailuun kirjaamalla muihin kehitysyhteistyömenoihin pakolaisten vastaanottokuluja.

Tiukkoina aikoina on luonnollista, että kaikilta aloilta leikataan, mutta toivoa sopii jonkinmoista tasapuolisuutta: kehitysyhteistyömäärärahojen osuus valtion budjetista on noin kaksi prosenttia, mutta leikkauksista yli 25 prosenttia kohdistettiin kehitysyhteistyöhön.

Saa nähdä, tuleeko tänä vuonna vastaavia yllätyksiä. Totesihan silloinen pääministeri Matti Vanhanen jo maaliskuisten budjettikehysneuvottelujen yhteydessä, että elokuun budjettiriiheen mennessä tehdään vielä täsmentämättömiä uudelleenkohdennuksia 50 miljoonan euron edestä. Eli siis siirretään nyt jo julkaistun budjettiehdotuksen sisällä määrärahoja momentilta toiselle.

***

Entä mikä lienee vaalien jälkeinen todellisuus? Mihin suuntaan kulkee asenneilmapiiri - niin kansan kuin päättäjien joukossa?

UM:n tuoreen mielipidemittauksen mukaan yli 80 prosenttia suomalaista pitää edelleen kehitysyhteistyötä tärkeänä, mutta aiempaa useampi olisi valmis leikkaamaan apua. Porin Jazzien yhteydessä pidetyssä Suomi Areenassa valtiosihteeri Raimo Sailas puolestaan kutsui kehitysyhteistyötä menoautomaatiksi.

Onko uskominen pääministeri Mari Kiviniemeä, joka vakuutti 27. heinäkuuta Aamulehden haastattelussa: "Meidän pitää kantaa oma vastuumme maailman hädästä. Suomi on yksi maailman rikkaimpia maita."

Ulottuuko vastuunkanto 0,7-lupauksen lunastamiseen, sillä leikkaustarpeita tulee lähitulevaisuudessa kyllä riittämään? Totesihan valtiovarainministeri Jyrki Katainen budjetin julkistuksen yhteydessä elvytyksen ajan olevan vähitellen ohi ja lähivuosien tietävän tiukkaa vyön kiristämistä.

Yksi malli löytyy Britanniasta. Siellä kevätvaalien jälkeen laaditussa hätätilabudjetissa tehtiin erittäin rankkoja leikkauksia useimmilla hallinnonaloilla. Terveydenhuollon ohella ainoastaan kehitysapu säästyi leikkurilta. Britannia on ollut jo vuosia köyhyyden vastaisen työn kärkimaita maailmassa, ja talousvaikeuksista huolimatta linja näyttää pitävän.

Kirjoittaja on Kepa.fin toimitussihteeri. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.