Vieraskolumni

Ei pelkkä mies tai nainen: Suomi saisi ottaa muunsukupuolisuudesta oppia maailmalta

Maassamme transsukupuolisuus on pitkään tulkittu eräänlaiseksi seksuaalisuuteen liittyväksi teemaksi, vaikka kyseessä on paljon muustakin, kirjoittaa Kepan vieraskolumnisti Panda Eriksson.
Panda Eriksson
18.5.2017

Suomessa ja pitkälti muuallakin maailmassa sukupuoli määritellään syntymässä ulkoisten sukuelinten perusteella. Transsukupuolisuudella viitataan ilmiöön, jossa ihminen on eri mieltä synnytysosaston lääkärin tekemän määritelmän kanssa.

Transsukupuolisuus saattaa olla binääristä eli kaksinapaista, jolloin ihminen, joka on syntyessään määritelty tytöksi, onkin mies, tai ihminen, joka on syntyessään määritelty pojaksi, onkin nainen. Mutta tämän lisäksi voidaan puhua myös muunsukupuolisuudesta, jolloin riippumatta syntymässä määritellystä sukupuolesta ihmisen sukupuolikokemus on jotain muuta kuin mies tai nainen.

Muunsukupuolinen saattaa olla sukupuoleton (agender) tai kokea omakseen termejä kuten esimerkiksi demigender, non-binary tai multigender. Muunsukupuolisuus toimii sateenvarjoterminä kaikille ei-binäärisille ihmisille, mutta sitä käytetään myös identiteettiterminä.

Vaikka meillä Suomessa havahduttiin sukupuolen moninaisuuteen - tai löydettiin sille kieli - vasta 2000-luvulla, itse ilmiö on kuitenkin yhtä vanha kuin ihmiskuntakin.

* * *

Eräs esimerkki tästä on Etelä-Aasian hijra, termi, jolla viitataan muun muassa Intiassa, Pakistanissa ja Bangladeshissa asuviin transsukupuolisiin. Hijralle ei ole suoraa käännöstä, sillä termiin liittyy painava historiallinen ja kulttuurillinen merkitys. Kyseessä on kuitenkin eräänlainen muunsukupuolisuus, kolmas sukupuoli, joka nauttii myös valtion tunnustusta esimerkiksi passeissa ja muissa virallisissa dokumenteissa.

Yhteisö itse käyttää usein itsestään sateenvarjotermiä khwaja sira, joka kattaa transsukupuoliset, ristiinpukeutujat sekä eunukit. Hijra-ihmisistä on viitteitä jo 100-luvun Kama Sutrassa, ja heillä on myös perinteisesti ollut spirituaalinen rooli yhteiskunnassa. Virallisesta sukupuolistatuksesta huolimatta hijrat kohtaavat erittäin paljon väkivaltaa ja stigmatisointia. He muodostavat nykyään oman, valitettavan epäetuoikeutetun kastin, ja monet elävät hijra-yhteisöissä, johon kuuluu vain muita hijroja.

Thaimaasta taas ovat tuttuja termit kuten kathoey tai ehkä monelle suomalaiselle tutumpi ladyboy. Näitä käytetään transnaisista, mutta asia ei suinkaan ole tässäkään yksiselitteinen. Siinä missä länsimaalainen turisti näkee ladyboyn ehkä transvestiittina tai transsukupuolisena naisena, moni thaimaalainen, myös kathoeyt itse, pitävät sitä usein eräänlaisena kolmantena sukupuolena.

On uskomaton määrä tapoja kategorisoida ja jaotella ihmisiä, eikä meidän kulttuurimme kaksinapainen ajattelumalli olekaan välttämättä pyhä ja absoluuttinen totuus.

* * *

Kaakkois-Aasiasta ja Oseaniasta löytyy enemmän samankaltaisia esimerkkejä. On Filippiinien baklat, joilla viivataan homomiehiin tai muunsukupuolisiin. Tongan fakaleitit ovat feminiinisesti käyttäytyviä henkilöitä, jotka määriteltiin syntymässä pojaksi. Samoan fa’afafinet tarkoittaa kolmatta sukupuolta, jota syntymässä pojaksi määritellyt saattavat ilmaista sekä perinteisesti maskuliinisin että perinteisesti feminiinisin tavoin.

Monessa paikassa sukupuolivähemmistöön kuuluvilla on matalampi sosiaalinen status, mutta onneksi ei kaikkialla. Tongalla Fa’afafinien ajatellaan olleen tärkeä osa samoalaista yhteiskuntaa jo 1900-luvun alkupuolelta saakka. Perheissä, joissa ei ollut tarpeeksi tyttölapsia on saatettu jopa päättää, että joku "pojista" kasvatetaan fa’afafininä. Heille pidetään myös suosittuja kauneuskilpailuja.

Lähempänä meitä maantieteellisesti ovat napolilaiset femminiellit. Termi viittaa myös kolmannen sukupuolen olemassaoloon, mutta sitä on vaikea määritellä meidän termistöllämme. Femminielli on henkilö, joka on määritelty mieheksi, mutta joka käyttäytyy ja pukeutuu feminiinisesti. Hän on saattanut olla transnainen, tai hän on saattanut olla homomies, mutta hienoa on se, että häntä ei ole polynesialaisten sisaruksiensa tavoin stigmatisoitu, sillä femminielli tuo onnea esimerkiksi peleissä.

Yksi meille tutumpi käsite on two spirit, joidenkin pohjoisamerikkalaisten alkuperäiskansojen termi henkilölle, joka on läpikäynyt seremoniallisen prosessin, missä hänet on hyväksytty täyttämään two spiritin roolia. Se ei välttämättä viittaa ihmisen omaan sukupuolikokemukseen, mutta rooliin sisältyy kolmannen tai neljännen sukupuolen sukupuolirooli, mikä useimmiten tarkoittaa sitä, että henkilö tekee sekä "naisten" että "miesten" tehtäviä yhteiskunnassa.

Vastaavia kolmansia sukupuolia on lukemattomia. Esimerkkejä löytyy eniten Afrikasta ja Etelä-Aasiasta, eikä näitä termejä olisi edes mielekästä yrittää kääntää, sillä ne ovat kaikki konteksti- ja kulttuurisidonnaisia.

Suomalaisten transihmisten kokemukset ja identiteetit eivät ole osa jotain "modernia keksintöä" tai "milleniaalien uudislässytystä".

* * *

Monessa kulttuurissa fokus tuntuu olevan etenkin syntymässä pojiksi määriteltyjen ihmisten identiteeteistä ja sukupuolen ilmaisussa. Eikä vähiten siitä syystä, että oletettujen miesten sukupuoliroolit ovat olleet patriarkaalisessa maailmassa todella tiukkoja.

Joissain kulttuureissa toki myös syntymässä tytöiksi määritellyt ylittävät sukupuolirajoja. Burreshat tai vird žinat eli "valaehtoiset neitsyet" ovat ihmisiä, joita me kuvailisimme naisina, mutta jotka elävät miehinä. Neitsyet antavat selibaattilupauksen, pukeutuvat miesten vaatteisiin, leikkaavat miehekkään tukan ja saavat näin ollen miehen aseman yhteiskunnassa. Perinteestä on raportteja ainakin 1400-luvusta lähtien, ja se elää edelleen joissain määrin Albaniassa, Montenegrossa ja Kosovossa.

Voisi kuvitella, että ei ole ollut vaikea päätös transmiehelle hypätä kelkkaan ja näin päästä elämään elämäänsä ilman kyseenalaistamisia. Mutta mitä enemmän rikomme sukupuolinormeja, sitä vähemmän tarvitaan tämänkaltaisia perinteitä.

Esimerkkejä eri kulttuurien sukupuolista on runsaasti. Jos jotain voimme näistä oppia, niin ainakin sen, että on uskomaton määrä tapoja kategorisoida ja jaotella ihmisiä, eikä meidän kulttuurimme kaksinapainen ajattelumalli olekaan välttämättä pyhä ja absoluuttinen totuus. Koska Suomessa ei ole pitkää perinnettä sukupuolijärjestelmän dekonstruoinnista, meidän kokemuksillemme ei ole usein edes löytynyt sanoja.

Kokemuksesta voin todeta, että muunsukupuoliselle suomenruotsalaiselle ei ollut kielellisiä työkaluja oman identiteetin löytämiseen 90-luvulla. Nostamalla nämä esimerkit maailmalta esille haluan osoittaa, että suomalaisten transihmisten kokemukset ja identiteetit eivät ole osa jotain "modernia keksintöä" tai "milleniaalien uudislässytystä".

Ehkä meidän lapsenlapsemme voivat jo katsoa taaksepäin ja ihmetellä, että eikö muka suomalaista muunsukupuolisuutta olekaan aina tunnustettu?

17. toukokuuta vietettiin International Day Against Homophobia, Transphobia and Biphobia -päivää.