Vieraskolumni

Egypti vaientaa opposition äänen

Vaikka Egyptin valtapuolue ja itse presidentti ovat vakuuttaneet kannattavansa demokratisointia ja vapaata lehdistöä, käytännössä kritiikillä on rajansa.
Sanna Negus
2.3.2005

Sanna Negus

Hosni Mubarak on puhunut: hänen paikastaan saavat kisata myös muut, ensimmäistä kertaa 24 vuoteen. Hän ei olekaan enää ainoa ehdokas ensi syksyn Egyptin presidentinvaaleissa. Ilmoitus vaalilain muuttamisesta tuli täytenä yllätyksenä, sillä vain kuukautta aikaisemmin maan isä oli sanonut, ettei aika ole vielä kypsä useiden ehdokkaiden esiinmarssille.

Epäilemättä päätökseen vaikutti painostus niin ulkoa (lue: Yhdysvallat) mutta yhä enemmän myös maan sisältä. Mielenosoituksissa ja lehtikirjoituksissa on arvosteltu kovin sanoin presidenttiä ja jopa vaadittu häneltä astumista syrjään. Vielä pari vuotta sitten tämä olisi ollut poliittinen itsemurha ja varma keikka vankilaan.

Vaikka ilmoitus vaalilain muuttamisesta on otettu vastaan riemunsekaisella ihmetyksellä, sitä edelsi kampanja opposition hiljentämiseksi. Jo ennen presidentin ilmoitusta kolme riippumatonta ehdokasta ilmoitti ehdokkuudestaan. Kun Egypt Today -lehti kirjoitti eri ehdokkaiden ohjelmista, kyseiset sivut sensuroitiin yksinkertaisesti repimällä ne irti ennen kuin lehdet tulivat myyntiin lehtikioskeihin. Hallinto pelaa siis kissa-hiiri-leikkiä, jossa seuraavaa siirtoa on mahdotonta ennakoida.

***

Ensin pidätettiin kolme Kansallinen komitea muutoksen puolesta -ryhmään kuuluvaa aktivistia Kairon kansainvälisillä kirjamessuilla. He olivat jakaneet lehtisiä, joissa mainostettiin presidentti Hosni Mubarakin vastaista mielenosoitusta. Vielä muutama vuosi sitten olisi ollut ennenkuulumatonta, että Kairon kaduilla huudetaan presidentin vastaisia iskulauseita. Periaatteessa protestit on nyt sallittu, mutta aktivismilla on hintansa.

Kyseinen vasemmistoaktivistien ryhmä tunnetaan myös nimellä Kifaya - Jo riittää. Se viittaa siihen, että ryhmä on yksi äänekkäimmistä Mubarakin uudelleenvalintaa vastustavista ryhmistä. Presidentti ei ole vielä ilmoittanut virallisesti, aikooko hän asettua ehdolle syksyn presidentinvaaleissa. Mitä todennäköisimmin Mubarak jatkaa, sillä hän on antanut lausuntoja, joiden mukaan kansan syvät rivit vaativat hänen pysyvän virassaan.

Kyseiset aktivistit olivat myös myyneet kirjaa, joka vastustaa presidenttiyden periytymistä. Kannessa komeili pelikortti, jonka vastapuolina ovat isä ja poika, Hosni ja Gamal. Monet uskovat, että kulissien takana presidentin nuoremmasta pojasta Gamalista leivotaan seuraavaa presidenttiä.

Kyseistä kirjaa saa ostaa vapaasti muualtakin, joten pidätyksellä oli mitä todennäköisimmin poliittinen motiivi - aktivisteille haluttiin antaa varoitus liian kärkkäästä oppositiotoiminnasta. Kolmikolle langetettiin 14 päivän vankeusrangaistus "julkista järjestystä vastaan kiihottamisesta". Yksi heistä, talouslehden toimittaja Ibrahim al-Sahari ehti olla kaksi päivää syömälakossa vastalauseena pidätykselleen, kunnes hänet vapautettiin.

***

Myös oppositiopuolueen johtajan asema on poliittisten tuulten armoilla. Uunituoreen Huominen-puolueen (al-Ghad) puheenjohtaja, entinen toimittaja ja asianajaja Aiman Nur pidätettiin parlamentin istunnon jälkeen keskellä kirkasta päivää. Nur istuu parlamentissa oppositiopuolue Wafdin riveistä valittuna, mutta alta aikayksikön hänen parlamentaarinen koskemattomuutensa riisuttiin. Nuria syytetään uuden puolueen perustamiseen tarvittavien allekirjoitusten väärentämisestä.

Syyte vaikuttaa tuulesta temmatulta. Huominen-puolueen ensimmäinen puoluekokous Kairon messukeskuksessa oli ääriään myöten täynnä kannattajia, joten nimiä tuskin on tarvinnut väärentää. Nur itse on tietenkin kieltänyt syytökset ja kertonut että häntä kohdeltiin pidätetyksen yhteydessä varsin kovakouraisesti. Kannattajat pelkäävät, että Nur pidetään pidätettynä aina syksyn eduskuntavaaleihin saakka.

Spekulaatiot Nurin pidätyksen motiiveista käyvät kuumina. Jotkut ovat sitä mieltä, että Nur sai näpäytyksen, koska meni vaatimuksissaan liian pitkälle. Hän oli laatinut oman suunnitelmansa uudeksi perustuslaiksi, joka rajoittaisi presidentin valtaoikeuksia ja muuttaisi vaalitapaa niin, että presidentti valittaisiin suoralla kansanvaalilla usean ehdokkaan joukosta eikä kansanäänestyksellä parlamentin valitsemasta ehdokkaasta, kuten nykyinen laki määrää. Vaatimukset eivät juuri eroa muiden oppositiopuolueiden vaatimuksista, mutta Nur oli ehkä liian aktiivinen niiden peräänkuuluttamisessa.

***

Vaikka valtapuolue ja itse presidentti ovat vakuuttaneet kannattavansa demokratisointia ja vapaata lehdistöä, käytännössä kritiikillä on rajansa. Lehdistö on vapautunut Irakin sodan jälkimainingeissa, mutta pahimmat räksyttäjät pannaan edelleen kuriin. Viime marraskuussa äänekkäästi presidenttiä arvostelevan Al-Arab -lehden päätoimittaja Abd al-Halim Qandil kidnapattiin kotoaan, ryöstettiin ja jätettiin alastomana autiomaan reunalle. Häntä oli käsketty olla puhumatta "korkeilla paikoilla olevista henkilöistä".

Toisin sanoen vanhat opposition pelottelukeinot otettu jälleen käyttöön. Jos Egyptissä haluaa kulkea vastakarvaan, on riskeiksi laskettava melkeinpä pakollisena pidätys - ellei vankeus ja kidutus. Ulkomaat, erityisesti Yhdysvallat ovat arvostelleet uusia sortotoimia, mutta se kuka ties vain lisää opposition ongelmia. Siitä on lyhyt matka syyttämään oppositiota ulkomaisten tahojen käsikassaraksi.

Nähtäväksi jää kuinka vapaata presidentinvaalien ehdokasasettelu ja itse vaalit tulevat olemaan. Yleensä Mubarak on saanut reippaasti yli 90 prosenttia äänistä. Tyytyykö hän nyt vähempään?


Kirjoittaja on Kairossa asuva vapaa toimittaja. Kepan verkkokolumnistien esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.