Vieraskolumni

Edessä kiireinen kriisikevät

Saa nähdä, miten köyhien maiden ääni pääsee kuuluville kevään talouskriisikokouksissa.
Matti Ylönen
24.2.2009

ylönen.jpg"Isojen sooloilu unohti pienet maat", huusivat otsikot maanantaina, kun EU:n isot jäsenmaat olivat muotoilleet viikonloppuna keskenään unionin kantoja huhtikuussa pidettävään G20-ryhmän talouskriisikokoukseen.

Ei ole ensimmäinen kerta, kun EU:n jäsenmaiden rivit rakoilevat. Päätös kertoo kuitenkin paljon suurten jäsenvaltioiden suhtautumisesta talouskriisiin: poikkeuksellisina aikoina luotetaan edelleen vanhoihin keinoihin.

Tänä keväänä tehdään monia kehitysmaidenkin kannalta tärkeitä päätöksiä siitä, miten talouskriisiin tullaan vastaamaan. Näyttää vain siltä, että valtiot jakautuvat yhä useampaan kastiin siinä, kuka päätöksiin todella pääsee vaikuttamaan.

***

Kevään merkittävin talouskriisikokous tulee epäilemättä olemaan G8-maiden ja nousevien kehitysmaiden G20-ryhmän kokoontuminen huhtikuun alussa. Kokouksessa loistavat poissaolollaan köyhimmät LDC-maat.

EU:n suurten jäsenvaltioiden epävirallinen kokous antoi viitteitä siitä, että unionin kannat G20-kokoukseen tullaan muotoilemaan suurten jäsenmaiden voimin. Varmuus asiaan saadaan maaliskuun kuluessa.

Huhtikuun G20-kokoukseen kohdistuu ristiriitaisia odotuksia. Saksan pääministeri Angela Merkel totesi epävirallisen EU-johtajien kokouksen jälkeen, että maailmantalouden säätelyn "sokeat pisteet" tullaan korjaamaan.

Harva kuitenkaan uskoo, että G20-kokouksen jäljiltä nousisi uusi, kehitysmaille reilu talousjärjestelmä. Ainakin eurooppalaisissa aihetta seuraavissa kehitysjärjestöissä tuntuu vallitsevan pessimistisempi näkemys: uudistuksista varmasti päätetään, mutta ne eivät mene tarpeeksi pitkälle, jotta ongelmat saataisiin oikeasti ratkaistua.

Mitä jää jäljelle? Todennäköisesti pidempi prosessi, jossa uudistuksia yritetään saada läpi useaan otteeseen ja monella foorumilla. Niinhän kansainvälinen politiikka toimii.

***

Joulukuun Dohan kehitysrahoitushuippukokouksessa sovittiin, että YK järjestää oman huippukokouksensa talouskriisistä. Sen päivämäärää haarukoidaan parhaillaan touko-kesäkuun vaihteeseen.

Kokous tullaan järjestämään todennäköisesti alemmalla tasolla kuin esimerkiksi G20-kokous. Se on kuitenkin näillä näkymin tärkein foorumi, jossa köyhimmät maat pääsevät mukaan keskusteluun.

Omaa raporttiaan YK:ssa valmistelee myös Maailmanpankin entisen pääekonomistin Joseph Stiglitzin työryhmä. Odotukset sen suosituksia kohtaan ovat kehitysjärjestöissä olleet varovaisen positiivisia.

Rahoitusmarkkinoiden pikaista vapauttamista markkinoivia oppeja on vuosikymmenet viety kehitysmaihin lainojen, kauppasopimusten ja avun ehtoina. Tehtyjen virheiden korjaaminen vaatii suurvaltojen sitoutumista, mutta kestäviä tuloksia ei saada aikaan ellei päätöksentekoon oteta mukaan kaikkia osallisia.

Näyttää siltä, että tästä tulee vielä pitkä prosessi.

Kirjoittaja on Kepan kehityspoliittinen sihteeri, joka seuraa kehitysrahoitusta ja kansainvälisiä rahoituslaitoksia. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.