Vieraskolumni

Dohan kierros ja Tansanian köyhyys

Köyhyys on Tansaniassa hyvin pitkälti maaseutuun liittyvä ilmiö, ja erityisen läpitunkevaa se on ollut kaupan vapauttamisen aikakaudella. Tuoko WTO:n neuvottelukierros ratkaisuja ongelmiin?
Kenny Manara
15.12.2005

Kenny Manara

Maaseudun köyhyyttä kuvaavat mittarit alkoivat painua alas 1980-luvulla, kun Tansania omaksui rakennesopeutusohjelmat (Structural Adjustment Programs, SAPs), joiden piti olla tie vapaakauppaan.

Koska maatalous on vallitseva elinkeino maaseudulla, on kaupan vapauttamisella ollut maanviljelijöihin negatiivisempia vaikutuksia kuin kaupunkien asukkaisiin. Esimerkiksi elintarvikkeiden tuonnin äkillinen kasvu häiritsee paikallisia markkinoita ja vaikuttaa kielteisesti niin hintoihin, tuotantoon kuin ruokaturvaankin maaseudulla.

Ilmiö on näyttänyt vahvistuvan 1990-luvun puolivälistä lähtien, jolloin pantiin toimeen Maailman kauppajärjestö WTO:n maataloussopimus (Agreement on Africulture, AoA).

Koska maatalous on kylien pääelinkeino, sitä voidaan käyttää köyhyyden lievittämiseen. Erityisen suuri merkitys tulotason kasvuun on maataloustuotteiden viennillä. Sen takia Tansanialla saattaa olla paljon saavutettavaa WTO:n Dohan kierroksella, josta neuvotellaan parhaillaan kauppajärjestön ministerikokouksessa Hongkongissa.

Nykyinen neuvottelukierros sai alkunsa WTO:n neljännessä ministerikokouksessa Dohassa vuonna 2001, ja kierroksen ytimessä on maataloussopimuksen uudistus.

***

Tansanialaisten kansalaisjärjestöjen kattojärjestön TANGOn tuore tutkimus osoittaa, että maanviljelijät kohtaavat monia hankaluuksia, jos he yrittävät uskaltautua vientimarkkinoille. Riittämättömän markkinatuntemuksen ohella esteinä ovat muun muassa heikko infrastruktuuri ja korkeat kuljetuskulut.

Vielä vakavampana haittana tutkimuksessa haastatellut viljelijät mainitsivat sen, että he joutuvat kilpailemaan kotimaisilla markkinoilla muulta dumpattujen elintarvikkeiden takia. Yksi viljelijöistä valitti: "Jos tänä päivänä menee Kariakoo-torille, löytää sieltä paljon ulkomailta tuotua purkkiruokaa, riisiä ja tomaatteja pilkkahintaan."

Ongelmana on myös alueellinen epätasa-arvo. Koska maataloustuotanto vaihtelee maantieteellisistä syistä johtuen, ovat myös Dohan kierroksen vaikutukset köyhyyteen erilaiset eri puolilla maata. Esimerkiksi valtaosa Kilimanjaron ja Kageran alueiden kotitalouksista toimii vientipainotteisella kahvinviljelysektorilla, kun taas Kigoman ja Rukwan alueilla suurin osa viljatuotteista menee kotimarkkinoille.

Voi siis olla, että nykyistä parempi markkinoille pääsy teollisuusmaissa lisäisi vientiä ja hyödyttäisi Kilimanjaron ja Kageran alueita, mutta sillä ei ehkä olisi mitään vaikutuksia kotimarkkinoille tuottaville viljelijöille.

***

Pohjimmiltaan Dohan kierros keskittyy tulleihin. Käytännössä kehitysmailla on kuitenkin nykyisellään tullivapaa kohtelu OECD-maiden markkinoilla erilaisten suosituimmuussopimusten ansiosta. Esimerkiksi Tansanialla on etuoikeutettu asema pääkauppakumppaniensa, EU:n Japanin ja Yhdysvaltain, markkinoilla muun muassa Cotonoun sopimuksen, AGOA-ohjelman (African Growth and Opportunity Act) ja muiden sitoumusten ansiosta.

Monenkeskinen kaupan vapauttaminen heikentää näitä etuoikeuksia, jotka ovat nykyisin melko hyvin käytössä juuri maataloussektorilla.

Tansanialaiset kohtaavat myös huomattavasti esteitä viedessään tuotteita Intiaan ja Kiinaan, johtuen erityisesti suosituimmuusaseman puutteesta. EUI:n tutkijan Burcu Duyganin tänä vuonna tekemä selvitys osoittaa, että molemmat maat ovat tärkeitä kauppakumppaneita ja niillä on huomattavat mahdollisuudet imeä nykyistä enemmän vientiä.

Valitettavasti ne tuotteet, joilla on Intiassa ja Kiinassa korkeimmat tullitariffit, ovat köyhyyden vähentämisen kannalta tärkeimpiä: cashew-pähkinä, puuvilla, kahvi ja tee. Esimerkiksi puuvillalla on Kiinassa 47 prosentin tullitariffi, mutta puuvilla saattaa tulevaisuudessa olla merkittävä vientituote, jos tekstiilikiintiöt poistuvat vähitellen. Lisääntyvä puuvillanvienti Tansaniasta työllistäisi nykyistä enemmän kotitalouksia ja nostaisi tuottajahintoja.

Duyganin tutkimus osoittaa myös sen, että tullitariffien laskemisesta seuraava pääsy teollisuusmaiden markkinoille hyödyttäisi pääasiassa edistyneempiä kehitysmaita, kuten Brasiliaa. Tämä taas tietäisi näille maille etulyöntiasemaa verrattuna köyhempiin kehitysmaihin, kuten Tansaniaan, jotka pystyvät nykyään viemään tuotteitaan suosituimmuussopimusten turvin.

WTO-neuvotteluissa on muun muassa ehdotettu sellaisia tullitariffien alennuksia, jotka tietäisivät Afrikan maista Tansanialle (samoin kuin Ugandalle ja Malawille) suurinta häviötä Brasilialle kokonaisviennissä.

Tansanian maaseudulle on siis tiedossa huonoja uutisia, sillä Dohan kierros tuskin ratkaisee sen ongelmia.


Kirjoittaja toimii kehityspoliittisena sihteerinä Kepan Tansanian-toimistossa. Kepan verkkokolumnistien esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.

Lisää tietoa aiheesta