Vieraskolumni

Diktaattorien varat ovat myös Suomen ongelma

Diktaattorien rahoja jäädytettiin, mutta miksi vasta nyt?
Matti Ylönen
5.4.2011

Libyan, Egyptin ja Tunisian kansannousut käynnistivät vilkkaan keskustelun diktaattorien ulkomaille siirtämien varojen jäädyttämisestä. Gaddafin, Mubarkin ja Ben Alin Yhdysvaltoihin, Britanniaan, Sveitsiin ja muihin maihin sijoittamia varoja on tätä kirjoittaessa jäädytetty noin 3,2 miljardin dollarin edestä.

Herää kysymys, miksi rahoja ei jäädytetty aiemmin? Korruptiolla ansaitun omaisuuden sijoittaminen on tuomittu YK:n korruption vastaisessa sopimuksessa. Hallitusten välisen rahanpesun vastaisen järjestön FATF:n säännöt vaativat pankkeja selvittämään poliittisesti vaikutusvaltaisten ihmisten sijoitusten alkuperän.

Gaddafin, Mubarakin ja Ben Alin varoja jäädytettiin, koska jotain täytyi julkisuuden paineessa tehdä. Kyse oli kuitenkin lähinnä näytöksestä: kukaan diktaattori tuskin tallettaa kaikkea omaisuuttaan sijoituksiin, joissa lukee hänen nimensä.

On myös merkillepantavaa, että yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset pankit ovat hyötyneet rikollisista rahavirroista jo vuosikymmenien ajan.

***

Kun maailman keskeisintä talousjärjestöä Kansainvälistä valuuttarahastoa perustettiin Bretton Woodsin kylässä vuonna 1945, Britannian neuvottelija lordi John Maynard Keynes ja Yhdysvaltojen Harry Dexter White olisivat molemmat halunneet mukaan pykälän, joka olisi velvoittanut maita auttamaan toisiaan pääomien jäljittämisessä.

Wall Streetin pankit kaatoivat ehdotuksen. Niiden tileille oli virrannut sotien aikana Euroopasta suuria määriä kyseenalaisia varoja, joita pankit eivät halunneet menettää.

Sittemmin Yhdysvalloissa on säädetty lainsäädäntö, joka sallii monenlaisten rikosten hyötyjen tallettamisen Yhdysvaltoihin — niin kauan, kun rikos on tapahtunut ulkomailla. Esimerkiksi varkaudesta, väärennöksistä, ympäristörikoksista ja veronkierrosta saatujen tuottojen sijoittaminen on täysin laillista.

***

Yhdysvallat ei ole yksin. Anonyymi sijoittaminen on helppoa, ja ulkomailla tehtyjä rikoksia katsotaan läpi sormien.

Esimerkiksi australialainen tutkija Jason Sharman onnistui vuonna 2009 perustamaan ilmaan mitään henkilöllisyystodistusta pöytälaatikkoyhtiöitä paitsi Yhdysvaltojen Delawareen, myös Britanniaan.

Suomessa ollaan laajentamassa anonyymiä pörssisijoittamista helpottavaa pörssin hallintarekisteriä, kilpailukyvyn nimissä. Ainoat lakiehdotuksen valmistelutyössä kuullut etujärjestöt edustivat rahoitusmarkkinoita.

Vastaavia esimerkkejä olisi paljon — ainakin yhtä monta kuin esimerkkejä diktaattorien ja heidän lähipiiriensä onnistuneista sijoituksista rikkaiden maiden pankkien kautta.

Mitä ongelmille voitaisiin tehdä? Diktatuurien varoja jäädyttäneiden maiden tulisi julkistaa rahoja vastaanottaneiden pankkien nimet. Jos Gaddafin varojen käsittely ei ole yritysvastuukysymys, niin mikä sitten on?

Suomen tulisi puolestaan vihdoin ottaa vakavasti hallitusohjelmien linjaus, jonka mukaan kaiken politiikan tulee olla linjassa kehityspolitiikan tavoitteiden kanssa. Linjauksemme rahoitusmarkkinoiden säätelystä voivat vaikuttaa siihen, miten nykyiset tai tulevat mubarakit ja ben alit pystyvät hyötymään rikoksistaan.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka seuraa kehitysrahoitusta ja kansainvälisiä rahoituslaitoksia. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.