Vieraskolumni

Demokratia matkalla maailman ympäri

Demokratia, koulutus ja vauraus liittyvät toisiinsa, vaikka suoria syy-seurausyhteyksiä on vaikea vetää.
Heini Utunen Ziv
11.9.2007

Heini Utunen ZivMaailman demokratiatavoitteet ovat korkealla. Demokratia halutaan ulottaa pysyvästi kaikkiin maihin, hallinnollisiin järjestelmiin ja kansainvälisiin organisaatioihin. Yksin Yhdysvallat on vapauttanut 70 maailman maata tyranniasta, tietää konservatiivien äänenkannattaja The Conservative Voice.

Yhdysvaltain roolista maailman demokratiakehityksessä voidaan tietysti olla montaa mieltä, mutta tosiasia on, että demokratia on lisännyt jalansijaa maailmassa. Demokratiatutkijat arvioivat, että vuonna 1900 yhteensä 12 prosenttia maailman väestöstä kuului demokratian piiriin. Sadan vuoden kuluttua demokratioissa elää oli jo 63 prosenttia maailman reilusta kuudesta miljardista asukkaasta.

***

Koulutuksen merkityksestä demokratiakehitykselle käydään jatkuvaa keskustelua. Näyttäisi siltä, että koulutetummat maat ovat demokraattisempia, rikkaampia, suvaitsevaisempia ja tuottavampia. Tästä löytyy esimerkkejä entisistä Varsovan liiton maista. Hyvin koulutetut Puola ja Tshekki ovat toimivia demokratioita ja nousevia talouksia, toisin kuin vähemmän koulutetut Uzbekistan ja Kazakstan.

Korkeamman koulutusasteen maissa demokratia on myös pysyvämpää. Vuonna 1960 hyvin koulutetuiksi luokitelluista maista 95 prosenttia oli demokratioita vielä 40 vuoden päästäkin. Vastaavasti samalla ajanjaksolla alhaisemman koulutustason maista puolet oli vajonnut diktatuuriin.

Ei tosin ole suoria todisteita siitä, että maiden koulutustason nousu suoraan muuttaisi ne demokraattisemmiksi. Esimerkiksi alhaisen koulutustason Intia on maailman suurin demokratia. Venäjä puolestaan on keskivertokoulutettujen listalla, mutta korkeintaan keskiverto demokratianakin.

Toisaalta koulutetutkaan maat eivät ole välttyneet diktatuuriin vajoamiselta: esimerkkeinä ovat vaikkapa Saksa 1930-luvulla, Argentiina maailmansotien jälkeen ja Jugoslavia 1990-luvulla.

Vaikuttaisikin siltä, että demokratian selviytyminen on riippuvainen ihmisten kyvyistä, tahdosta ja valmiuksista estää diktatuurien syntyminen. Koulutus voi parhaimmillaan luoda sosiaalista pääomaa, joka voi johtaa järjestäytymiseen demokratian puolesta. Suurin este demokratialle ja syy konflikteihin lienevät sittenkin syvät sosiaaliset ja taloudelliset erot kuin alhainen koulutus.

* * *

Demokratian ja vaurauden välinen yhteys lisää epäilemättä kiinnostusta levittää demokratiaa maailmanlaajuisesti. Lupaus talouskasvusta demokratian hinnalla saattaa jäädä lyhyellä aikavälillä tarkasteltuna katteettomaksi. Samalla monet ei-demokraattiset järjestelmät ovat osoittaneet kyvyn vaurastua, Kiina ja Saudi-Arabia kärkipäässä.

Joka tapauksessa sosiaalisten ja taloudellisten erojen tasoittamisessa tarvitaan läpinäkyvää hallintoa ja demokraattisia järjestelmiä, joiden kautta kasvaa omatoiminen ja vastuullinen väestö. Yksi kirkkain esimerkki on Suomi, joka varsinaisesta kehitysmaatilasta ponnisti sata vuotta sitten yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden piiriin ja demokratiakehityksen maailmankartalle. Silloiset muutokset loivat pohjan sosiaalisille ja taloudellisille uudistuksille ja viitoittivat tien kohti hyvinvointivaltiota.

Ilonaiheeksi onkin luettava se, että puolet maailman tämänhetkisistä vähiten kehittyneistä maista on demokratioita. Niissä kehittymisen temppu on tehtävissä vielä paljon nopeammin kuin Suomessa aikanaan.

Demokratia on paras takuu kestävälle talouskehitykselle. Demokratian, koulutuksen ja vaurauden yhteyttä tulisi tarkastella pitkällä aikavälillä ja kannustaa pysyviin rakenteellisiin muutoksiin maita, jotka ovat vielä kansanvallan alkutaipaleella.

Demokratiakaan ei ratkaise kaikkia ihmiskunnan ongelmia, mutta yhden merkittävän kylläkin: demokratiassa jokaiselle tarjotaan perustavaa laatua olevan ihmisoikeus eli päätöksenteko- ja osallistumismahdollisuus.

Kuten Churchill on sanonut: "Demokratia on huonoin hallinnon muoto, lukuunottamatta kaikkia muita vielä huonompia hallintomalleja, joita on aika ajoin kokeiltu."

Kirjoittaja on jyväskyläläinen kaupunginvaltuutettu (kesk.), EU:n alueiden komitean ulkosuhde-valiokunnan jäsen ja Maaseudun Sivistysliiton vt. toiminnanjohtaja. Kepan verkkokolumnistien esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.