Vieraskolumni

Ranskan Lagarde on jo varmistanut IMF:n johtajuuden itselleen

Ranskan valtiovarainministerin nousu valuuttarahaston johtoon ei ole yllätys, sillä IMF:n johtoon on järjestön perustamisesta lähtien tavattu valita eurooppalainen, kirjoittaa kolumnisti Matti Ylönen.
Matti Ylönen
16.6.2011

Aloitan uutisella: kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n seuraava pääjohtaja tulee olemaan ranskalainen Christine Lagarde.

Valinta Lagarden ja meksikolaisen Agustín Carstenin välillä suoritetaan virallisesti 30. kesäkuuta. Maailmanjärjestöjen valintaprosesseja seuraava globalmemo.org -sivusto on ehtinyt laskea, että Carstenin eri valtioilta saamat viralliset tuenilmaukset kattavat jo yli 55 prosenttia IMF:n äänimäärästä.

Myönnettäköön, että Lagarden voittokulku ei ole kovinkaan kummoinen uutinen. On toki positiivista, että yhden keskeisimmän maailmanjärjestön johtoon valitaan ensimmäistä kertaa nainen. Ranskan valtiovarainministerin nousu valuuttarahaston johtoon ei sen sijaan yllättäne ketään: IMF:n johtoon on järjestön perustamisesta lähtien tavattu valita eurooppalainen.

Huhtikuussa 2009 rikkaiden teollisuusmaiden ja nousevien talouksien G20-ryhmän kokous päätti avata keskeisten maailmanjärjestöjen johtajavalinnat ”avoimiksi ja ansioihin perustuviksi”. IMF:n vuosikokous vahvisti myöhemmin saman periaatteen. Kehitysmaat ovat vaatineet avointa valintaprosessia vuosikymmeniä.

Periaatetta koeteltiin nyt ensimmäistä kertaa käytännössä – ja se henkilöityi Agustín Carstenin pitkälti symboliseksi jääneeseen ehdokkuuteen. Asetelma sisälsi kaksi ongelmaa. Ensimmäinen oli se, että Meksiko ei ole kehitysmaa. Toiseksi, Carstenin ehdokkuus toi esiin ”ansioiden” määrittelemisen ongelmat.

Carsten on saanut koulutuksensa Chicagon yliopiston taloustieteen laitoksella. Samasta ajatusmaailmasta ovat syntyneet myös IMF:n lainaohjelmien kaikista haitallisimmiksi osoittautuneet opit, joilla on ajettu talouden säätelyn nopeaa purkamista ja yksityistämisiä.

Viimeksi hän on toteuttanut näitä IMF:n itsekin finanssikriisin myötä virheellisiksi myöntämiä oppeja Meksikon valtionvarainministeriössä ja keskuspankissa.

***

IMF:n organisaatiorakennetta on toisinaan kuvattu ”armeijaksi”. Hierarkkisessa järjestelmässä yleneminen vie vuosia, eikä virkamiesjohtoa ole tavattu palkata järjestön ulkopuolelta. Linjaerimielisyydet haudataan tiimien sisään siten, että ylemmille tasoille puhutaan aina yhtenäisellä äänellä.

Jäykkä organisaatiokulttuuri tekee uudistusprosesseista usein tuskallisen hitaita. Samalla se alleviivaa IMF:n ainoiden poliittisin perustein valittujen päättäjien – eli ylimmän johdon – merkitystä.

Esimerkkejä löytyy useita. 1990-luvulla ranskalainen sosialistipuolueen jäsen Michael Camdessus puolusti raivokkaasti uusliberalististen rakennesopeutusohjelmien viemistä velallismaihin. Camdessuksen agendalla oli muun muassa finanssimarkkinoiden säätelyn purku.

Seksiskandaalin vuoksi eronnut Dominique Strauss-Kahn oli puolestaan ohjaamassa IMF:ää joiltain osin parempaan suuntaan, vaikka muutokset olivat pieniä. Maailmanjärjestö lievensi hänen kaudellaan esimerkiksi perinteistä epäluuloaan finanssikriisien torjunnassa hyödyllisiä pääomakontrolleja kohtaan. Pääomakontrolleilla voidaan tarvittaessa hallita ja rajoittaa valuuttojen liikkeitä maiden rajojen yli. Niitä on käytetty menestyksekkäästi hillitsemään kärjistymässä olevia finanssikriisejä.

Millaista politiikkaa tällä hetkellä Ranskan valtiovarainministerinä toimiva Lagarde tulee IMF:ssä ajamaan? Tätä on hieman vaikea arvioida etukäteen. Lagarde on ymmärtänyt ”avoimen valintaprosessin” hengen siten, että hän on suostunut debatoimaan tulevaa linjaansa vain mediassa ja yhteisöpalvelu Twitterissä mutta ei julkisissa väittelyissä.

Lagardelta kysyttiin Twitterissä, tuleeko inflaation torjunta olemaan edelleen EU:n keskeinen tavoite? Vastauksena oli 1980-luvun IMF:n tyyliin, että ”inflaation torjumisen tulee olla kärkitavoite kaikkialla maailmassa”.

IMF:ää on perinteisesti syytetty liiallisesta keskittymisestä inflaation torjuntaan, työllisyyden kustannuksella.

Suurimpaan osaan muita kysymyksiä saatiin vain diplomaattitason vastaukset. Kysymykseen IMF:n tulevaisuudesta vastaus oli ”;)!!!”

Voimme vain toivoa, että kriisimaissa elannostaan ja työpaikoistaan hätääntyneiden ihmisten reaktio ei Lagarden kaudella tule olemaan :-O!!!

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka seuraa kehitysrahoitusta ja kansainvälisiä rahoituslaitoksia. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.

 

GlobalMemo.org: IMF Executive Board vote tallies.