Vieraskolumni

Christine Lagarde, maailma tarvitsee Teitä

Johns Hopkinsin yliopiston professori, ekonomisti Arvind Subramanian kehottaa avoimessa kirjeessään kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n pääjohtajaa Christine Lagardea lopettamaan Euroopan myötäilyn ja ottamaan talouskriisin hoidossa huomioon koko maailman.
Arvind Subramanian
1.12.2011

Hyvä Madame Lagarde,

Eurooppa on pahassa jamassa, mahdollisesti ajautumassa katastrofiin ja vetämässä mukaansa muunkin maailman. Te edustatte koko maailmaa ja siksi teidän on toimittava nopeasti ja päättäväisesti – ja pelkäänpä, että melko yksin.

Tämän taistelun voittamiseksi tarvitsette älykkyyttä, sillä valtaosa suurvalloista joko selkeästi vastustaa Teitä (Eurooppa, erityisesti Saksa), hienovaraisesti aliarvioi Teitä (Yhdysvallat) tai ei tue Teitä tarpeeksi (Kiina ja Intia).

Eurooppa jaksaa selittää, että se kyllä kutsuu valuuttarahaston apuun, jos tarvetta on. Te myötäilette näkemystä, mutta nyt on lopetettava Euroopan pillin mukaan tanssiminen. Koko ajan on yhä todennäköisempää, että välttääkseen romahduksen tai sen jälkiseuraukset Eurooppa ja muu maailma tarvitsevat resursseja niiltä, joilla varoja on ja jotka pystyvät niitä nopeasti irrottamaan. Teidän on etsittävä nämä rahat.

Nyt on kyse on maailmantalouden jättimäisestä muutoksesta: kansainvälisten lainanottajien ja -antajien roolit ovat vaihtuneet. Yhä useampi merkittävä valtio, eilispäivän velkoja, on nyt potentiaalinen velallinen. Jotkut ovat jo aloittaneet lainanhaun, ja hattu kädessä notkuvien jono kasvaa koko ajan.

Markkinoiden rauhoittaminen vaatii, että aika ajoin annetaan muistutus siitä, että markkinoita voidaan myös supistaa ja karsia — kunhan vastapuolelta löytyy riittävästi ruutia.

Kun otetaan huomioon myös se mahdollisuus, että lähivuosina moni Italian kokoinen maa tulee lainaamaan IMF:ltä, voidaan nopeasti arvioida, että valuuttarahasto tarvitsee varoja vähintään tuhat miljardia dollaria, jollei jopa kaksi. Toivon mukaan suurin osa summasta toimisi turvarahastona.

IMF:n laajenemisessa nykyistä suuremmaksi onkin kyse sekä lyhyen aikavälin tarpeista eli Euroopan kriisin ratkomisesta että pidemmän tähtäyksen suunnitelmista, kun uusia maita ilmaantuu hakemaan lainoja.

Ette saa näitä suuria summia kokoon hetkessä, mutta nyt on korkea aika aloittaa. Teidän on esitettävä toimintasuunnitelma pian ja uhmattava G20-maiden finanssiministereitä, jos he yrittävät kumota suunnitelmanne.

***

Kehen tukeutua tässä tilanteessa?

Brasilia ja Venäjä: Brasilia ja Venäjä ovat osoittaneet halunsa tukea Teitä. Brasilia uskoo aidosti yhteistyöhön vaikeuksien voittamiseksi ja on jo tarjonnut jonkin verran rahoitusta. Venäjä puolestaan rehentelee mieluusti öljyrikkauksillaan ja haluaa samalla epätoivoisesti saavuttaa neuvostoaikojen asemansa neuvottelupöydissä. Unohtakaa syyt, ottakaa vastaan rahat ja tuki. Toivon mukaan myös muut öljymaat, kuten Norja ja Saudi-Arabia, lähtevät mukaan.

Kiina: Öljyn perässä kulkeminen on yleensä hyvä strategia, mutta Kiinan seuraaminen on välttämätöntä. Ainoastaan Kiinalla on sellaiset rahavarat, joiden avulla suunnitelmanne voi toteutua. On kaksi tapaa suostutella Kiinaa: suora ja epäsuora. Suorassa tavassa Kiinalle sanotaan, että vastineeksi panoksestaan maa tulee saamaan huomattavasti suuremman roolin IMF:n päätöksenteossa. Kiinalle pitää antaa IMF:ssä yhtä suuri vaikutusvalta kuin Yhdysvalloilla, suurempi kuin Euroopalla tällä hetkellä on.

Muistakaa, että Kiinan johtajat eivät ehkä ole säännöllisesti tilivelvollisia äänestäjille, mutta hekin ovat haavoittuvaisia kotimaassaan esitetyille kysymyksille: Miksi Kiinan pitäisi sijoittaa miljardinsa paljon rikkaampien maiden, pankkien ja ihmisten pelastamiseksi, vaikka omassa maassa on köyhyyttä? Eikö se ole moraalitonta?

Kiinan johtajat voivat saada kansan puolelleen toteamalla: "Kun pelastamme rikkaita, autamme itseämme, sillä he ostavat tuotteitamme ja meidän on autettava heitä tekemään niin jatkossakin. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa hyöty, vaan samalla maailma vihdoinkin tajuaa, että Kiina on samassa asemassa kuin Yhdysvallat johtaessaan maailmaa." Kansalliseen ylpeyteen vetoamista ei kannata aliarvioida — se on kärsinyt kolauksia siitä lähtien, kun lordi George Macartney astui Kiinan maaperälle vuosien 1793—1794 tienoilla.

Jos tämä ei riitä, vetäkää Japani-kortti esiin. Yrittäkää saada japanilaiset, joiden halua olla hyviä maailmankansalaisia jatkuvasti aliarvioidaan, antamaan pari miljardia dollaria IMF:lle. Kiina haluaa vastata aasialaiselle kilpakumppanilleen, joko häpeissään tai ärsyyntyneenä. Tämä dynamiikka on jo huomattu esimerkiksi Aasian valuuttarahastoa perustettaessa, käyttäkää Te sitä hyväksenne monenkeskisellä tasolla.

Ja ainahan voitte hellävaraisesti muistuttaa Kiinaa siitä, että osa varoista, jotka se suuntaisi IMF:lle on hankittu "beggar-thy-neighbor" -talouspolitiikalla, jossa hyöty on revitty muiden maiden heikosta tilanteesta. Ohjaamalla varoja valuuttarahaston kautta yhteiseen hyvään Kiina voisi saada ainakin osittaisen synninpäästön toimistaan.

***

Ja vihdoin vastustajiin.

Yhdysvallat: Yhdysvallat ei tue teitä tässä ponnistelussa. Yhdysvaltain näkemys on, ettei IMF tarvitse lisää toimintavalmiutta, koska se tietää, ettei se itse oman heikon taloustilanteensa takia pysty ohjaamaan yhtään lisävaroja rahastoon. Näin ollen Teidän aloitteenne johtaa Yhdysvaltojen näkökulmasta — aivan oikeutetusti — siihen, että sen asema ja vaikutusvalta IMF:ssä heikkenisi.

Mikään suurvalta ei alistu helpolla vallan riisumiseen, eikä Yhdysvallat ole poikkeus. Toki tuosta enemmän ja vähemmän hiipuvasta mahtimaasta löytyy myös paljon älykkäitä ja kosmopoliitteja ihmisiä, jotka ovat valmiita viemään ehdotustanne eteenpäin.

Eurooppa: Eurooppa ei vastusta Teitä ainoastaan siksi, että se kuvittelee voivansa ratkoa ongelmansa itse. Syynä on myös se, että Eurooppa, ja erityisesti Ranska, heijastelee kansainvälistä valtaansa IMF:n kautta, jossa se on saavuttanut kohtuuttoman suuren sananvallan — eikä todellakaan halua luopua siitä. Mutta sen täytyy.

Teidän pitää muistuttaa eurooppalaisia siitä, että finanssi-instituutioissa velkojilla on valta, ei velallisilla. Vuosikymmenten ajan Eurooppa on käyttäytynyt IMF:ssä voimakkaan velkojan tavoin, mutta nyt se velallinen, tai ainakin ajautunut tilanteeseen, jossa siitä tulee velallinen.

Teidän olisi myös kerrottava ranskalaisille ystävillenne, että jos IMF:n osallistumista pidetään Euroopan asioihin sotkeutumisena, luulisi sen käyvän sen verran eurooppalaisten kunnialle, että he yrittäisivät etsiä enemmän resursseja omasta takaa.

Moralistiprikaati: Teillä on vastassanne myös moraalikatofetisistit, erityisesti Saksassa mutta myös Yhdysvaltain äärioikeistossa. Heidän mielestään IMF:n varojen kasvattaminen rohkaisee holtittomaan käytökseen tulevaisuudessa. Teidän vasta-argumenttinne pitäisi olla, että valtiot, erityisesti demokraattiset, eivät kovin helposti kadota moraaliaan.

Kysykää ex-pääministereiltä George Papandreoulta tai Silvio Berlusconilta, kuinka miellyttävää on kerjätä muilta ja toteuttaa säästötoimia, jotka on saneltu ulkopuolelta. Tai kertokaa, miksi aasialaiset tekevät parhaansa välttääkseen ikinä lainaamasta IMF:ltä siihen liittyvän nöyryytyksen vuoksi.

Saksa: Saadaksenne vakuutettua Saksan, Teidän on painotettava sitä, kuinka kriisi saattaa vahingoittaa Saksaa taloudellisesti. Jos euroalue murtuu, se heijastelee sitä, että ydinjoukko (eli Saksa) on epäonnistunut. Saksa on mahdollisesti nopeuttanut tuhoa, koska se on ollut niin vastahakoinen rahoittamaan Kreikkaa ja elvyttämään omaa talouttaan, mikä tarjoaisi Kreikalle ja muille pienemmille maille vientimahdollisuuksia.

Euron luhistuminen tarkoittaisi ennen muuta sokkia Saksan kilpailukyvylle. Jos uusdrakmat, -liirat, -pesetat ja jopa nouveau-frangit nousisivat tuhkasta, asettuisi niiden arvo todennäköisesti tasolle, joka tarkoittaisi 50 prosentin arvonnousua verrattuna uuteen Saksan markkaan. Tämä tietäisi Saksan viennin romahtamista, kasvun pysähtymistä ja huimaa työttömyyttä — sekä sitä, ettei varoja näiden ongelmien ratkomiseksi löytyisi.

Jos Saksa haluaa välttää tällaiset seuraukset, sen kannattaisi miettiä uudelleen sisäpolitiikkaansa ja vastustustaan IMF:n mukaantulon suhteen.

Intia: Jos Intia ei ole valmis antamaan vähintään 25 prosenttia siitä mitä Kiina, kysykää heiltä, miksi he ansaitsisivat paikan neuvottelupöydässä. Käskekää heitä vähintäänkin lopettamaan valitus kansainvälisen järjestelmän epäoikeudenmukaisuudesta, jos he eivät itse ole valmiita ponnistelemaan.

***

Madame Lagarde, tehtäväänne ei voi kadehtia. Mutta teillä on mahdollisuus kovistella muita, runsaasti hyvää tahtoa, valta esittää vastaansanomattomia perusteluita, aloittajan etu.

Kreikka uppoaa, Rooma palaa ja yksi ihmiskunnan ylevimmistä tavoitteista, vaikeuksien voittaminen yhteisen hyvän saavuttamiseksi, on uhattuna. Eurooppa on pelastettava itseltään ja maailma on pelastettava Euroopalta. Älkää enää ottako vastaan puheluja Berliinistä, Brysselistä, Frankfurtista tai Pariisista. Olkaa se internationalisti, joka maailmaa odottaa ja toivoo teidän olevan. Ja, olkaa niin ystävällinen, toimikaa pian.

Kirjoittaja on vanhempi tutkija Center for Global Development -ajatushautomossa ja Peter G. Petersonin kansainvälisen talouden instituutissa, sekä tutkijaprofessori Johns Hopkinsin yliopistossa. Kirjoitus on julkaistu aiemmin Peter G. Petersonin instituutin blogissa. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.