Vieraskolumni

Bushin linja voi romuttaa "amerikkalaisen imperiumin"

Kirjoittaja arvioi, että hallitus tuhoaa itse valtansa perustan. Vaalivoitto kansan kahtia jakamisen kustannuksella luo tälle loistavat edellytykset.
Mark Sommer
22.11.2004

IPS -- Lyhyellä aikavälillä tarkasteltuna "Bushin tiimin" uudelleenvalinta näyttäisi antavan uuskonservatiiveille vapaat kädet toteuttaa haaveitaan maailmanvallasta. Hallituksen vallan ulottumattomissa vaikuttaa kuitenkin monta tekijää, jotka uhkaavat hidastaa sen vauhtia ja lopettaa koko amerikkalaisen imperiumin aiemmin kuin sen vastustajatkaan odottavat.

Marraskuun vaalit vain syvensivät amerikkalaisen politiikan ennestään jyrkkiä jakolinjoja. Ristiriidat voivat heikentää kohtalokkaasti Yhdysvaltain päättäväisyyttä suunnitelmiensa eteenpäin viemisessä, kuten lopulta tapahtui Vietnamissakin.

Irakin sota on imperiumin vastustajien mielestä itsetuhoisa yritys edistää saavuttamatonta unelmaa pysyvästä maailmanlaajuisesta määräysvallasta. Noita vastustajia löytyy ulkomaiden ohella Yhdysvalloista niin oikealta kuin vasemmaltakin. Irakilaisten vastarinta vain vahvistaa amerikkalaisten tahtoa lopettaa miehitys.

Presidentti George W. Bushin toisen kauden hallitus eristyy todennäköisesti entistä jyrkemmin muusta maailmasta ja siitä tulee "superhylkiö" valtioiden joukossa.

Imperiumin kiihdytetyn rakentamisen kustannukset tuhoavat Yhdysvaltain talouden. Sen tulevaisuus on jo sabotoitu kanavoimalla leijonanosa inhimillisistä ja aineellisista voimavaroista tuottamattomiin sotilaskuluihin, kestämättömään kulutukseen, takaperoisiin verohelpotuksiin ja ennennäkemättömään yhtiö- ja valtiotason korruptioon.

Aiemmat vanhoilliset vallanpitäjät tapasivat olla pidättyväisempiä, mutta se pieni uuskonservatiivien kuppikunta, joka nyt ohjailee Valkoista taloa, puhuu häpeilemättä imperiumihaaveistaan. American Enterprise Institute, Wall Street Journal ja Fox TV suoltavat julistuksia "hyvää tarkoittavasta hegemoniasta". Jotkut jopa tekevät avoimia vertauksia Rooman suurvalta-aikaan unohtaen sen väistämättömän rappion ja tuhon.

Carnegie-säätiön tutkija Kagan riemuitsee, että "Yhdysvaltojen harjoittama hyväntahtoinen hegemonia on hyväksi suurelle osalle maapallon väestöstä" - vaikka suuri osa väestöstä ei taida sitä tunnustaa.

Amerikkalaisen imperiumin heikkouksia ovat tarkoituksellinen ja yhä epätoivoisempi tosiasioiden kiistäminen ja sokeus sen oman vallan rajoille. Jotkut amerikkalaistutkijat epäilevät jo, että maailma ei siedä toista "Amerikan vuosisataa". He ennustavat Yhdysvaltain vallan vähenevän asteittain seuraavien 30 vuoden aikana samalla, kun EU:n, Kiinan ja Intian kaltaiset suurvallat nousevat sen haastajiksi.

Voi tosin olla, ettei amerikkalainen imperiumi -hanke kestä niinkään kauan. Sisältä ja ulkoa tulevat kielteiset paineet saattavat vauhdittaa alamäkeä. Vaikka järjestelmä näyttää vielä vauraalta ja voimakkaalta, Bushin hallinnon itsetuhoisa politiikka voi kehiä kokoon "täydellisen myrskyn", jonka vaikutus muistuttaa neuvostoimperiumin romahtamista. Tuhon siemeniä kylvävät:

  • Jatkuva valehtelu itselle, omalle kansalle ja maailmalle. Hallitus sokeutuu itse toimiensa seurauksille ja menettää uskottavuutensa kotona ja maailmalla.
  • Oman väen jakaminen vastakkaisiin leireihin. Bushin vaalistrategi Karl Rove on osoittautunut tuhoisan tehokkaaksi poliittisen kaunan lietsojaksi. Sillä voitetaan vaalit, mutta samalla romutetaan kansallinen yhtenäisyys. Jako ulottuu syvälle konservatiivisten republikaanien perusjoukkoon. Kun imperiumin asema heikkenee Irakissa ja muualla, vastarinta kasvaa Yhdysvaltain armeijassa ja perinteisten konservatiivien riveissä, joissa karsastetaan ulkomaisia sotkuja ja valtion liian tungettelevaa valtaa.
  • Amerikan kansan arvojen ja toiveiden pettäminen. Päinvastaisista olettamuksista huolimatta useat tutkimukset ovat osoittaneet, että valtaosa amerikkalaisista - konservatiivit mukaan lukien - kannattaa kansainvälisiä sopimuksia ja laitoksia ja monenkeskistä lähestymistapaa ulkopolitiikkaan paljolti samassa määrin kuin länsieurooppalaiset. Huvittavaa kyllä, monet luulevat erheellisesti, että Bushin hallitus harjoittaa sellaista politiikkaa. Lisäksi monet ovat siinä väärässä uskossa, että useimmat heidän maamiehistään vastustavat tätä valistunutta politiikkaa.
  • Talouden ajaminen konkurssiin. Edes maailman rikkain valtio ei kestä kauan taloutta, jonka perustana ovat paisuva kauppataseen vaje ja kasvava velkaantuminen niin valtion, yritysten kuin yksityishenkilöidenkin tasolla. Dollari saattaa kuulua ensimmäisiin uhreihin. Kun velka supistaa kysyntää ja suitsii talouden kasvua, dollari voi menettää asemansa maailman varantovaluuttojen kärjessä eurolle, joka on vahvistunut nopeasti.
  • Amerikkalaisen "pehmeän vallan" tuhoaminen. Vaikka Amerikka-brändin kulttuurinen vaikutus on yhä merkittävä, Amerikan-vastaiset tuntemukset heikentävät jo yhtiöiden voittoja ulkomailla. Toimittaja Seymour Hersh ennustaa, että uudeksi mantraksi nousee "Älä osta amerikkalaista". Uhmattuaan maailman mielipidettä Irakissa ja muualla Bushin hallitus saa nyt huomata, että ulkomaiset johtajat ja kansat eivät enää pelästy sen puheista ja toimista. Ne alkavat toteuttaa Kioton sopimuksen kaltaisia maailmanlaajuisia sitoumuksia jopa ilman Yhdysvaltain mukanaoloa.

Näen monien maanmiesteni tavoin amerikkalaisen imperiumin rappion lupaavana voittona suurelle demokraattiselle perinteelle, joka syntyi amerikkalaisella maaperällä. Kysymys kuuluu nyt, miten käännämme tämän luhistumisen hallituksi siirtymiseksi demokraattiseen tasavaltaan tavalla, josta koituu mahdollisimman vähän haittaa kenellekään.

 

Mark Sommer vetää Yhdysvalloissa Mainstream Media Projectia ja isännöi palkittua radio-ohjelmaa Mahdollisuuksien maailma.