Vieraskolumni

Burma – reformi vai ryöstö?

Burmassa on nähtävissä merkkejä siitä, ettei maan nykyhallinto ole valmis hyväksymään aitoa siirtymää demokratiaan.
Rauli Virtanen
18.3.2014

Kun Burma eli Myanmar kolmisen vuotta sitten otti merkittävän askelen sotilasvallasta siviilihallintoon, kansainvälinen yhteisö ilahtui ja riensi auttamaan. Niin pitikin.

Burman tulevasta suunnasta käytävään köydenvetoon osallistuu nyt vähintään kolme merkittävää voimatekijää: siviilipukeiset entisen sotilashallinnon edustajat, demokratiaprosessia tukeva kansainvälinen yhteisö ja kansainväliset kaupparatsut.

Parhaimmassa tapauksessa Burmassa pidetään ensi vuonna presidentinvaali, johon myös Nobel-palkitun Aung San Suu Kyin annetaan osallistua. Maailman korruptoituneimpien valtioiden joukkoon kuuluva maa siirtyy hyvään hallintoon, siitä tulee demokratia ilman poliittisia vankeja ja sisäisiä konflikteja, jne.

Toivottavasti. Helppoa se ei kuitenkaan ole.

* * *

Jo nyt on merkkejä siitä, ettei maan nykyhallinto ole valmis hyväksymään aitoa siirtymää demokratiaan. Tuorein esimerkki on hallituksen päätös karkottaa MSF eli Lääkärit ilman rajoja -järjestö väkivallan repimästä Rakhinen osavaltiosta. Avustus- ja ihmisoikeusjärjestöille päätös tuli shokkina.

Burman hallituksen tiedotuspolitiikan mukaan Rakhinessa ei ole joukkomurhattu maattomia rohingya-muslimeja, kuten kansainvälinen media kertoo. Siksi MSF:n ilmoitus siitä, että sen lääkärit ovat hoitaneet joukkomurhassa haavoittuneita, oli Burman hallinnolle liikaa.

Rohingyat ovat ehkä maailman eniten kaltoin kohdeltu pakolaisväestö. Burman virallisen kannan mukaan he ovat laittomia maahanmuuttajia Bangladeshista. Paetessaan väkivaltaa Rakhinesta rohingyat joutuvat saalistajien armoille merellä tai naapurimaassa Thaimaassa.

Aung San Suu Kyin haluttomuus tuomita muslimeihin kohdistuvaa väkivaltaa on sekin ollut pettymys. Näyttää siltä, että hänelle on tärkeämpää pyrkiä maan presidentiksi kuin puhua vähemmistöjen ihmisoikeuksista.

Samaan aikaan Mandalayssa sijaitsevan munkkiluostarin apotti U Wirathu jatkaa saarnaretkiään, jotka kiihottavat radikaalit, kansallismieliset buddhalaiset väkivaltaan muslimeja vastaan muuallakin kuin Rakhinessa.

Parlamentin puhemies Shwe Mann on puolestaan pyytänyt ministeriöitä muovaamaan lakeja, joiden tarkoituksena on rajoittaa väestönkasvua, moniavioisuutta ja buddhalaisten naisten avioliittoja muslimimiesten kanssa. Kaikki toimet on suunniteltu muslimeja vastaan.

* * *

Uudistusten puolella kuherruskuukausi hallinnon ja ulkomaailman välillä näyttää nyt olevan ohitse, ja kehitys on kääntynyt jopa kielteiseksi radikaalien ja muutosvastaisten toimijoiden voimistuessa.

Kansainvälisen yhteisön rooli on nyt entistä tärkeämpi. Muun muassa Suomi on merkittävällä panostuksella mukana Chiang Main rauhanprosessissa. Burmassa toimivat myös jotkut kansalaisjärjestömme kuten Kirkon ulkomaanapu, samoin kuin presidentti Martti Ahtisaari Maailman kylänvanhimmat -ryhmässä (The Elders), joka käy alueella yhtenään.

Näiden toimijoiden rooli on entistä haastavampi, jos Burmassa edelleen vaikutusvaltaa käyttävän entisen sotilashallinnon tavoitteet eivät olekaan niin aitoja kuin miltä ne vielä vuosi sitten näyttivät. 

Moni Burman asiantuntija onkin sitä mieltä, että sotilaat kääntyivät lännen ja nimenomaan Yhdysvaltojen puoleen pelätessään Burman joutuvan luonnonvaroja hyödyntävän Kiinan taloudellisen ja poliittisen saappaan alle.

* * *

Burmassa useaan otteeseen vierailleena rohkenen olla epäileväinen, mutta en pessimisti. Haasteet ovat melkoiset. Miten saada loppu uskonnollisille konflikteille, jotka kesäkuun 2012 jälkeen ovat vaatineet ainakin 240 ihmisen hengen ja ajaneet pakosalle yli 140 000 ihmistä?

Salliessaan mielenosoitukset, kumotessaan median sensuurin ja aloittaessaan rauhanneuvottelut etnisten aseellisten ryhmien kanssa Thein Seinin hallitus on vapauttanut Burman lännen asettamista pakotteista.

Burman kenraalit ja heidän bulvaaninsa, rakennusfirmoja johtavat grynderit, ovat ensi kerran vuosikymmeniin päässeet hyötymään tilanteesta, jossa he voivat sijoittaa voitot rehellisesti, vaikkapa ulkomaille, eikä enää Yangonin tontteihin, joiden hinnat nousivat kuplassa Manhattanin hintojen tasolle.

Miljardiapua ja –projekteja vastaanottava Burman talous on poliittisesta muutoksesta erillään oleva toimija, jota pyörittää edelleen parinkymmenen perheen rypäs. Heikon lainsäädännön ja korruption maassa taloudellisen toiminnan eettiset ohjeet eivät ole etusijalla pitkään aikaan.

Voimme aiheellisesti kysyä, onko meneillään huikeista luonnonvaroistaan tunnetun Burman ryöstö, ja mitä tapahtuu tämän lumoavan maan kulttuurille ja ympäristölle, kun maailma tulee kylään kaasuputkilla ja massaturismilla.  Viisaalla kehitysyhteistyöllä, joka ei tarkoita rahaa ja teknistä apua, on kuitenkin paljon pelastettavissa.

Kirjoittaja on toimittaja ja tietokirjailija. Kepan verkkokolumneissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia, eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.