Vieraskolumni

Biopolttoaineissa Afrikan maaseudun tulevaisuus?

Biopolttoaineiden tuotanto voisi oikein toteutettuna olla todella tehokas työkalu eteläisen Afrikan köyhyyden vähentämiseksi.
Clive Chibule
20.3.2007

Clive ChibuleMaailma, eteläinen Afrikka mukaan lukien, etsii ratkaisuja energiakriisiin öljyn hinnan noustessa ja huolen kasvaessa ympäristöasioista.

Yksi ratkaisu näyttäisi löytyvän biopolttoaineista, voidaanhan niillä korvata suoraan nestemäiset polttoaineet. Biopolttoaine on itse asiassa keino muuttaa aurinkoenergia nestemäiseen muotoon fotosynteesin kautta.

Biopolttoaineiden hurja potentiaali ei koske vain fossiilisten polttoaineiden korvaamista, vaan niistä odotetaan ratkaisua maaseudun köyhyyteen, työttömyyteen sekä hiilidioksidipäästöjen pienentämiseen ja samalla ilmaston lämpenemiseen.

Sustainable Energy and Climate Change Partnership -järjestön (SECCP) hiljaittain julkistamassa raportissa todetaan, että jos Etelä-Afrikka korvaisi 15 prosenttia nestemäisistä fossiilista polttoaineista biopolttoaineilla, syntyisi teollisuuteen 350 000 uutta työpaikkaa, ja epäsuorasti toinen samanverta.

Koska nämä työpaikat olisivat pääasiassa maaseudulla, toisi muutos kehitystä sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Ja koska valtaosa maanviljelijöistä on naisia, olisi aloitteen sukupuolipainotuskin oikea.

Jos hankkeissa kannustetaan monipuoliseen viljelyyn, autetaan samalla pienviljelijöitä tuottamaan parempia satoja myös muiden kasvien osalta. Kun tähän vielä yhdistetään energian saatavuus ja muu paikallinen kehitys, voisi aloitteella olla todella merkittävä vaikutus ruokaturvan paranemiseen.

***

Yksi menestyksekäs esimerkki on malilainen Mali-Folkecenter, joka on työskennellyt paikallisten maanviljelijöiden kanssa ja kehittänyt biopolttoaineena käytettävää jatropha curcas -puuta viljelevän tilan.

Yhdessä Saksan kehitysyhteistyövirasto GTZ:n kanssa projekti on hyödyntänyt UNDP:n johdolla teknologiaa, joka voi käyttää käsittelemätöntä jatropha-öljyä. Tämän teknologian avulla voidaan nyt tuottaa koko yhteisön tarvitsema sähkö, mutta myös käyttää vesipumppuja, murskata öljysiemenet sekä sähköistää puusepän ja hitsaajan verstaat.

Eteläisen Afrikan maat voisivat ottaa käyttöön Malin mallin, jossa energiaosuuskunnat ostavat siemenet viljelijöiltä. Prosessissa sivutuotteena syntyvää massaa voidaan käyttää joko viljelmillä lannoitteena tai eläinten ravintona. Lisäksi sitä käytetään saippuan raaka-aineena. Malissa naiset ovat raportoineet, että saippuasta on saatu jopa enemmän ylimääräisiä tuloja kuin itse enegiasta.

***

Täällä Sambiassa energiakriisi hidastaa maasudun kehitystä - valtaosa maaseudusta ei ole kansallisessa sähköverkossa. Vaikka hallitus ja avunantajat ovat aloittaneet miljoonia dollareita maksavan maaseudun sähköistämisohjelman, ovat maksut vielä aivan liian kalliita maaseudun köyhille.

Eteläprovinssin Chomassa joukko naisia onkin jo ryhtynyt kavattamaan jatrophaa. Öljyllä saadaan kodit valaistua, ja Chomassakin saippuasta saadaan kipeästi tarvittua lisätuloa kotitalouksille ja viljelijöiden yhdistykselle. Koululaiset voivat nyt tehdä läksyjään iltaisin, eikä äitien tarvitse maksaa dieselistä, jota käytetään yleisesti lampuissa.

Jatropha voikin olla pienviljelijän salainen ase, kunhan yksityissektori saadaan mukaan markkinointiin. Hallituksen roolin suhteen esimerkkiä ei tule katsoa puuvillan kasvatusohjelmista, joissa viljelijöistä on tullut orjia omilla tiloillaan. Vahvojen ja hyvin toteutettujen toimintaohjelmien asemaa ei voikaan liikaa korostaa.

Lisäksi hallitusten pitää varmistaa, että biopolttoaineiden ekologinen vaikutus on tiedossa. Jokainen maa, alue ja maanosa on erilainen, ja lähestymistavan biopolttoaineisiin pitää olla tapauskohtainen. Hallitusten pitää olla kaukonäköisiä ja ottaa suunnitteluun mukaan kaikki osapuolet.

Jos sektoria kehitetään väärin, on vaarana köyhyyden lisääntyminen. Kilpailu maasta ja sitä seuraava ruoan hinnan nousu voi olla hyväksi viljelijöille lyhyellä tähtäimellä, mutta hankaloittaa kaupunkien köyhien elämää entisestään.

Sambiassa pienviljelijät tuottavat 80 prosenttia ruoasta. Tarvitaankin hyvin pohdittua strategiaa, jotta energiakasvien tuotanto ei vaaranna ruokaturvaa.

Kirjoittaja toimii aktiivisesti Sambian Green Living Movement -ympäristöjärjestössä, joka on Kepan kumppanijärjestö. Kepan verkkokolumnistien esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.

Lisää tietoa aiheesta