Vieraskolumni

Balin maratonkokouksen vaatimattomat tulokset

Balin kokouksesta odotettiin pelastusta maailmalle, mutta loppujen lopuksi siellä saavutettiin vain alkuperäinen tavoite eli luotiin raamit seuraavien kahden vuoden neuvotteluille.
Henri Myrttinen
17.12.2007

Henri Myrttinen NUSA DUA -- Balin ilmastokokous päättyi kahden viikon neuvottelumaratonin jälkeen. Kaksi viikkoa Nusa Duan viiden tähden luksushotelleissa viilattiin lausuntojen pilkkuja, väännettiin kättä, bluffattiin, pidettiin puheita ja kuiskailtiin käytävillä.

Kahden viikon ajan erilaiset lobbarit liituraitapuvuissa ajoivat asiakkaidensa etuja, sillä välin kun aktivistit jääkarhupuvuissa pitivät värikkäitä mielenosoituksia hotellien ulkopuolella.

Mikä sitten oli tämän kaiken lopputulos? Pelastuiko maailma?

Ensi silmäyksellä vaikutti siltä, että lähes jokainen intressiryhmä oli tullut kertomaan maailmalle, miten tärkeä nimenomaan heidän näkökulmansa oli ilmastonmuutoskeskusteluissa. Ilmastonmuutos ja köyhyys, ilmastonmuutos ja naiset, ilmastonmuutos ja metsät, maailmankauppa ja ilmastonmuutos, jooga ja ilmastonmuutos, aiheita oli riittämiin.

***

On siis ehkä parempi aloittaa analyysi siitä, mitä kokouksen oli määrä saavuttaa. Siitä huolimatta, että lähes kaikki puhuivat kokouksesta kuin se olisi ollut viimeinen mahdollisuus pelastaa maailma, oli alkuperäinen päämäärä paljon vaatimattomampi. Balin kokouksen tavoitteena oli luoda raamit seuraavien kahden vuoden neuvotteluille.

Ylimääräisen neuvottelupäivän jälkeen 186 maan delegaatiot onnistuivat vihdoin pääsemään yhteisymmärrykseen tekstistä, joka saavutti tämän vaatimattoman päämäärän, muttei juuri mitään muuta.

EU:n vaatimus lyödä lukkoon sitovat päästöleikkaustavoitteet teollisuusmaille ei mennyt läpi, ja kansainvälisen politiikan pahan pojan roolissa oli jälleen kerran kaikkien lempiroisto: George W. Bush. Amerikkalaiset vastustivat viimeiseen asti sitovien rajojen asettamista teollisuusmaille. Lopulta nämä teollisuusmaita koskevat päästörajat päätyivät pelkiksi reunamerkinnöiksi.

Sen sijaan amerikkalaiset vaativat kehitysmaita leikkaamaan päästöjänsä, mikä huhujen mukaan ilmeisesti johti siihen, että useamman kehitysmaan delegaatiot kritisoivat nimenomaan amerikkalaista toimintapolitiikkaa. Tilanteen raskaus näkyi myös ihmisissä, maratonsession jälkeen amerikkalaisten pääneuvottelija Paula Dobriansky kannettiin uupumuksen vuoksi paareilla pois kokoussalista, YK:n pääneuvottelija Yvo de Boerin hermot pettivät ja hän poistui itkien kokoussalista.

Amerikkalaisten tukena olivat tällä kertaa Australia, Kanada, Japani ja Venäjä, jotka kaikki vastustivat konkreettisten leikkaustavoitteiden mainitsemista kokouksen aikana. Tämä helpotti Brasilian, Kiinan ja Intian asemaa - niin kauan kun kehittyneet maat kinaavat keskenään päästöjen leikkaustavoitteista, ei kehitysmaiden tarvitse lupautua tekemään mitään.

***

Entä mitä hyötyä konferenssista koitui isäntämaalle Indonesialle, maailman kolmanneksi suurimmalle kasvihuonekaasujen tuottajalle?

Valtaosa Indonesian kasvihuonekaasupäästöistä johtuu metsä- ja turvesuopaloista sekä metsähakkuista. Indonesia, yhdessä Brasilian kanssa, onnistui saamaan metsiensuojelun neuvotteluagendalle. Lisäksi Indonesia yhdessä viiden muun Aasian ja Tyynenmeren valtion kanssa pyrki saamaan koralliensuojelun mukaan osaksi ilmastonmuutossopimusta.

Rahoittajien kiinnostus metsien, suoalueiden ja korallien suojeluun on suurempi kuin koskaan ennen, mikä avaa uusia mahdollisuuksia ympäristönsuojeluun Indonesiassa. Alueiden suojelun ei kuitenkaan pitäisi johtaa siihen, että alueilla asuvat ihmiset kärsivät, kun heiltä evätään ympäristönsuojelun nimissä oikeus käyttää niitä luonnonvaroja, joita he ovat käyttäneet perinteisesti jo vuosikymmenien ajan.

***

Balin kokous siis tuotti juuri sen laimean tuloksen, jota siltä alun perin odotettiinkin - ennen kuin ilmastonmuutoksesta tuli kuuma poliittinen aihe.

Ilmastonmuutosta ei kuitenkaan näin hitaalla etenemistahdilla pysäytetä, eivätkä siinä jääkarhupukuisten aktivistien tanssitkaan paljon enää auta.

Kirjoittaja on Kepan entinen Indonesian-yhteystoimitsija. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.

Lisää tietoa aiheesta