Vieraskolumni

Auttamishalu ei näy teoissa

Jos kansainvälisyysrauta on kuuma, on aika takoa. Kun asenteet ovat kunnossa, on pantava toimeksi.
Mika Railo
1.10.2004

Tuoreiden asennemittausten mukaan suomalaiset haluavat toimia yhteiskunnallisten epäkohtien poistamiseksi. Suomalaiset yleensä pitävät kehitysmaiden auttamista tärkeänä ja haluavat, että myös Suomi kantaa kortensa globaaliin kekoon. Ja mikä mielenkiintoisinta, kansalaiset luottavat enemmän kansalaisjärjestöihin kuin esimerkiksi poliittisiin puolueisiin.

Suomalaiset vakuuttavat myös olevansa halukkaita käyttämään omaa aikaansa toimintaan, ei pelkästään maksamaan erilaisia tukimaksuja.

Jos aika näyttäisi olevan kypsä, miksi järjestöjen ovipumppu ei laula hoosiannaa?

***

Kansainvälisyyskasvatus on suomalaisille kansalaisjärjestöille päivittäistä ruisleipää. Sadat ja taas sadat järjestöt ruoskivat suomalaisia suurempaan suvaitsevaisuuteen, terveellisempiin elämäntapoihin, erilaisuuden hyväksyntään, ympäristön, ihmisoikeuksien tai heikompiosaisten kunnioitukseen ja niin edelleen.

Asennekasvatus ilman toimintamahdollisuuksia toimii kuitenkin helposti itseään vastaan. Maailman pahuudesta toitottaminen passivoi. "Eihän näihin juttuihin tavallinen ihminen voi vaikuttaa", on tavallinen reaktio.

Vastaaminen kysymykseen: "Mitä minä voin tehdä?" on suomalaisten kansalaisjärjestöjen suuri haaste. Toimintamahdollisuuksien on oltava luovia, kiinnostavia ja ennen kaikkea uskottavia.

Järjestöjen perinteinen vastaus: "Tule mukaan järjestön toimintaan!" ei enää välttämättä toimi. Suomalaiset ovat aina olleet laiskoja liittymään yhdistyksiin. Eikä tämä ole vain radikaalien ympäristöjärjestöjen ongelma, joiden jäseniä on aina peloteltu Supo-sudella. Esimerkiksi Autoliiton väkilukuun suhteutettu jäsenmäärä on vain kymmenesosa Saksan sisarjärjestöön verrattuna.

***

Järjestöt tarvitsevat uskottavaa toimintaa, joka ei vaadi jäsenyyttä tai pitkäaikaista sitoutumista. Perinteiset adressit ja nimienkerääminen muistuttaa liiaksi 1970-lukua.

Yksi uusi tapa vaikuttaa on Reilu kauppa. Miljoonat viljelijät kehitysmaissa saavat riittävän toimeentulon viljelemistään reiluista tuotteista. Myös Suomessa idea on aktivoinut satoja nuoria toimimaan oma-aloitteisesti.

Järjestelmää on kuitenkin kritisoitu siitä, että lompakolla vaikuttaminen on hyvin toimeentulevien yksinoikeus. Kansalaisoikeudet taantuvat 1800-luvun sääty-yhteiskunnan tasolle.

***

Eettinen kuluttaminen tarvisee rinnalleen eettistä vaikuttamista. Viime keväänä 13 Mahdollisuuksien torilla järjestetyssä Ruoka-aika-kampanjan Caffè Latte -äänestyksessä yli 99 suomalaista sadasta ilmoitti, että on myös kotikunnan asia poistaa maailmasta köyhyys. Vaalitulos kannetaan lähiaikoina kunnallisvaaleihin valmistautuville ehdokkaille vastattavaksi. Esimerkiksi Tamperella Reilun kaupan aktiivit järjestävät puolueille vaalitentin globaaleista teemoista lauantaina, 16.10.

Mikäli järjestönne ei ennättänyt mukaan vaalivaikuttamisen, on ensi kevään Mahdollisuuksien torien suunnittelu alkamassa noin 20 paikkakunnalla. Vaikuttamisesta kiinnostuneet, pysykää kuulolla.