Vieraskolumni

Ajatellaanpa äitejä

Monet naiset ovat sankareita omissa kodeissaan.
Glory Mushinge
8.3.2006

Glory Mushinge Sanonta kuuluu: "Olemme niiden ihmisten summa, jotka elämässä tapaamme." Kaiken mitä tiedän olen oppinut muilta ja monet ihmiset ovat vaikuttaneet minuun eri tavoilla.

Yhden ihmisen vaikutusta ei voi kuitenkaan ohittaa, nimittäin äitini. Hän kasvatti minut ja sisarukseni omin voimin, sillä hän erosi miehestään ennen kuin täytin kaksi vuotta. Äitini kykeni osoittamaan rakkautensa kaikille kahdeksalle lapselleen, mutta uhrasi omat huvinsa, aikansa, rahansa ja onnensa. Hän luopui toiveistaan löytää ystäviä ja viettää aikaa heidän kanssaan, jotta hän voisi täyttää toisen vanhemman puuttumisen aiheuttaman vajeen ja antaa meille mahdollisuuden olla hänen seurassaan.

Kaikki meistä tarvitsivat hänen huomiotaan, ja hän antoi sitä meille koskaan valittamatta - oli sitten päivä tai yö, kun olimme sairaita, nälkäisiä ja likaisia. Voin vain kuvitella, kuinka masentunut hänen on täytynyt olla avioliittonsa kariuduttua. Mukava elämä vaihtui taisteluun perheen selviytymisestä. Kauneutensa ansiosta hänellä oli paljon mahdollisuuksia miesten suhteen, mutta hän kieltäytyi kaikista koska oli huolissaan meidän onnestamme.

Muistan, kuinka joka kerta kun hänellä oli palkkapäivä, hän käytti rahat meidän koulunkäyntiimme. Hän kysyi meiltä kaikilta, mitä tarvitsimme ja paljonko se maksoi. Kun hän oli käynyt kaikki lapset läpi, jäljellä oli tuskin mitään. Siksi hän otti hoitaakseen ylimääräisiä tehtäviä, jotta rahat riittäisivät perheen elämiseen. Hän työskenteli kovemmin kuin muut sukupolvensa naiset, jotta meillä olisi asiat hyvin.

Hänen kova työnsä alkoi lopulta kantaa hedelmää. Kävimme kaikki koulumme loppuun ja meistä tuli vastuuntuntoisia kansalaisia. Tänään katsomme, mitä olemme saavuttaneet yksilöinä ja perheenä ja näemme äidin rakkauden jäljet.

Äitimme teki monia uhrauksia lastensa eteen. Hän olisi helposti voinut kieltäytyä vaikeasta elämästä ja jättää meidät äitipuolen huomaan, kuten on yleistä afrikkalaisissa kulttuureissa. Äitini itsepintaisuus on vaikuttanut minuun: lähimmäisenrakkaus elää minussa hänen ansiostaan.

***

Kun nyt katson ympärilleni, näen ikäisiäni naisia, jotka ovat kiinnostuneita vain hauskanpidosta ja elämän nautinnoista. Nykyään harvoilla naisilla on jalo luonne, monet välittävät vain omasta hyvinvoinnistaan lastensa kustannuksella. Eronneet äidit eivät pysty tai halua huolehtia lapsistaan ja usein jättävät lapset isien, isoäitien tai muiden sukulaisten huomaan. Äidit voivat siten jatkaa elämäänsä, vapaina lasten huolista.

Olen nähnyt naisia, jotka lopulta kieltävät omat lapsensa miehen takia. Monet miehet eivät halua naimisiin naisen kanssa, jolla jo on lapsia. Epätoivoisesti uutta suhdetta etsivät naiset pelkäävät rukkasia ja mieluummin jättävät kertomatta totuuden lapsista. Toiset naiset päätyvät lypsämään rahaa entisiltä miehiltään lasten varjolla, mutta käyttävät rahat itse.

En missään nimessä yllytä ihmisiä avioeroon, ja uskon että naisten ja miesten tulee jakaa vastuu lasten kasvattamisesta. Afrikkalainen kulttuuri kuitenkin vaatii, että nainen huolehtii lapsista. Siihen afrikkalaiset ovat tottuneet ja siksi miehillä ei ole kokemusta lapsista huolehtimisesta. Siispä kun nainen päättää hylätä velvollisuutensa lapsia kohtaan, häntä syytetään eron negatiivisista vaikutuksista lapseen.

***

Ehdotankin, että naiset palaavat juurilleen ja ottavat mallia tavasta, jolla naiset ennen omistautuivat lapsilleen. Äitini kaltaisten naisten tarinat tulisi nostaa esiin. Näin annettaisiin esimerkkejä nuorille naisille siitä, miten kasvattaa lapsia.

Kansainvälisen naistenpäivän juhlinnassa voimme tuoda esiin tavallisten naisten saavutuksia, ei vain julkisuuden henkilöiden. Monet naiset ovat sankareita omissa kodeissaan. Naistenpäivän kaltaiset tapahtumat ovatkin oiva tilaisuus ryhtyä puhumaan sen puolesta, että naisten työstä kotona annettaisiin myös rahallista tunnustusta.

Nämä naiset vaikuttavat elämäämme ja etenkin niihin arvoihin joita noudatamme kotiemme ulkopuolella. Hyväntekeväisyys alkaa kotoa!


Kirjoittaja on sambialainen toimittaja. Kepan verkkokolumnistien esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.