Vieraskolumni

Aikuisten festarit

Maailman sosiaalifoorumin kaltaiset tapahtumat on tarkoitettu niille, jotka eivät nuorena päässeet festareille.
Marko Lehto
7.4.2004

Kuva: Marko Lehto

LIMA -- Ystäväni soittaa ja pyytää liikelounaalle. Hän osallistuu yhdysvaltalaisen delegaation johtajana Amerikan kehityspankin IDB:n vuosikokoukseen Limassa.

"Ai liikelounaalle?" kysyn hämmästyneenä. "Mistä haluat jutella?"

"No jutellaan vaikka noista tekijänoikeuksista, jotta saadaan lounas pankin piikkiin. Voisitko muuten käydä matkalla ostamassa mulle kaikki viime vuoden parhaat leffat piraatteina, niin voin kotona tarkastella tuota piraattimateriaalin laatua", pyytää ystäväni nauraen.

Otan taksin, menen piraattitorille ja täytän kassini leffoilla. Jokaisesta kymmenesta Perussa myydystä DVD:stä seitsemän ja puoli on piraatteja.

Taksissa pohdin omaa suhdettani piraatteihin. Kuinka vastuullinen kuluttaja olen? Muutettuamme Limaan kävin aluksi videovuokraamossa töiden jälkeen, kun halusin jonkun elokuvan kotiin. Kun poikani pyysi Digimon-elokuvaa jo kolmatta kertaa, päätin ostaa sen omakseni. Hinta yllätti. Elokuva maksoi vain puolet sen vuokraushinnasta. Vaadin myyjalta selitystä, sillä tiesin hänen toimittavan elokuvia myös vuokraamoon.

Myyjä sanoo avoimesti myyvänsä piraatteja ja voivansa laskea hintoja, kun videovuokraamo taas väittää vuokraavansa laillisia kopioita ja voi näin pyytää lisähintaa samoista kadulla myytävistä piraateista.

Jos valistuneena kuluttajana haluaisin täysin laillisia kopioita, olisi minun mentävä toisella puolella kaupunkia sijaitsevaan Blockbusters-liikkeeseen, joka maksaa myös veroja. Laillisen videon vuokrahinta on lähes sama kuin laittoman, sillä laillisesti toimiva liike välttyy lahjuksien maksuilta ja ratsioilta, eikä sen tarvitse siirtää näitä kuluja hintoihin. Omaksi ostettaessa laillinen elokuva on kuitenkin 20 kertaa kalliimpi kuin piraatti.

Myyjä innostuu esittelemään minulle viikon tarjouksensa. Hän lupaa tuoda kotiini viikottain kaikki uudet elokuvat, kaksi viikkoa ennen niiden ensi-iltaa elokuvateattereissa, ja niistä voisin sitten valita mieluiseni hieman alle euron kappalehintaan. "Kuulostaako hyvältä diililtä?"

***

Piraattimafiat ovat tehneet Perusta laittoman bisneksensä keskuksen Latinalaisessa Amerikassa. Piraattiteollisuuden arvioidaankin tuottavan mafialle noin 15 miljoonaa dollaria vuodessa. Katukauppiaalle tästä jää 15 senttiä kopiota kohden. Samaan aikaan elokuvateollisuus maksoi viime vuonna Perun valtiolle veroina yli 20 miljoonaa dollaria, mutta tänä vuonna verokertymän odotetaan laskevan ja jäävän alle 15 miljoonan.

Luulisi siis valtiolla olevan poliittista halua pysäyttää piraattibisnes. Laillisten videovuokraamojenkin tulot ovat laskeneet nopeasti ja elokuvateatterit tyytyvat pyörittämään "hittejä" taataksen positiivisen tuloksen. Tämä on johtanut siihen, etta elokuvakriitikkona toimiva ystävänikin ryhtyi ostamaan piraatteja.

"Mitä muuta mahdollisuutta minulla olisi? Minäkin haluan nähdä 'hyviä' elokuvia, enkä vain yhdysvaltalaisia jättibudjettitekeleitä. Nyt ainoa mahdollisuuteni on ostaa piraatteja. Kyllä perulaisillakin pitää olla oikeus informaatioon, ja jos tuo oikeus toteutuu tässä yhteiskunnassa vain piraattien ansiosta niin minkäs teet!"

Itse huomaan olevani "surffaileva" kuluttaja. Suomessa käydessäni ostan laillisia kopioita, ja joitakin "helmiä" tilaan netistä. Kotona Limassa ostan piraattielokuvan kulmakaupasta maidonhakureissulla. Pitäisikö tuntea huonoa omaatuntoa? Ehkä.

Tuoreimman Ruben Bladesin levyn poltin kuitenkin netistä, enkä ostanut sitä halpana piraattina, koska Blades tarjoaa nettisivuillaan uutta levyään ilmaiseksi. Sen kuunneltuaan ihmiset voivat palata Bladesin kotisivuille ja maksaa hänen tililleen itse päättämänsä hinnan. Näin kuluttaja voi itse arvioida tuotteen laadun ja maksaa siitä omantuntonsa mukaan - ja kaikki rahat menevat suoraan artistille.

Bladesin kohdalla omatuntoni on nyt puhdas, sillä maksoin samalla rojaltit kaikista Blades-piraateistani. Viestiksi maksun perään laiton Rubenille: "Viva Omar! Voittakaa vaalit!"

Ruben Blades osallistuu legendaarisen, edesmenneen Omar Torrijosin pojan vaalikampanjaan Panaman presidentinvaaleissa, ja Bladesista povataan seuraavaa kulttuuriministeriä.

***

Lounaan lopuksi kysyn ystävältäni, mitä tuloksia IDB:n kokous on tuonut taisteluun tekijänoikeuksien puolesta. Hän ei ole varma, onko asiasta puhuttu kokouksen aikana, mutta kokous on kuitenkin ollut hänen mielestään loistava. Ensimmäisenä päivänä heidät oli viety katselemaan hevosia, raunioita ja alkuperaiskansojen tanssia. Ruoka on ollut erinomaista ja coctail-kutsuja on koko ajan. Huomenna olisi vielä lounas presidentin palatsissa.

"Mutta niitä tuloksia?" tivaan.

"Kyllähän sinä tiedät, ettei näissä kokouksissa mistään ehditä puhua. Ajattele nyt, tähänkin kokoukseen on tullut 6500 ihmistä. Mistä järkevästä me nyt täällä voisimme yhdessä jutella? Jälkeenpäin minä sitten selaan päätökset netistä. Täällähän on IDB:lläkin vain tarkoitus tehdä itsensä näkyväksi ja luoda suhteita."

"Mutta kyllä nämä kokoukset toisaalta ovat paikallaan: et tiedä kuinka väsynyt olin töissä ennen tänne lähtöä, mutta nyt taas tuntuu, että jaksaa."

Asia on harvinaisen selvä. Itsekin osallistuin viikolla yhteen kansalaisyhteiskunnan järjestämään varjokokoukseen. Tilaa oli sadalle osallistujalle ja tulijoita oli viisinkertainen määrä. Ylimääräiset lähtivät baariin. Aikataulut reistailivat, ja kaukaa tulleet korkeatasoiset alustajat joutuivat lyhentämään esityksensä niin, ettei niistä kukaan saanut mitään irti.

Ehkä sekä pankkien, että kansalaisyhteiskunnan pitäisi pysähtyä ja arvioida, mitä lisäarvoa heidän järjestönsä näistä massatapahtumista saavat. Muutamasta osallistujasta maksetaan kallis hinta, ja tännekin tuhlatut miljoonat olisi voitu sijoittaa siihen itseensä eli kehitysyhteistyöhön.

Itse olenkin ryhtynyt pitämään näitä jättitilaisuuksia - Maailman sosiaalifoorumi mukaanlukien - sosiaalisena korvikkeena niille, jotka eivät nuorina päässeet festareille. Ainakin tulokset ovat samat. Osallistujat viihtyvät ja saavat itsensä näkyville.


Kirjoittaja toimii konsulttina EU:n köyhyydenvähentämisprojektissa Limassa. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä eivätkä edusta Kepan virallisia näkemyksiä.