Vieraskolumni

Aika hankkia identiteetti?

Suomessa voi saada verkkotunnukset sähköistä identiteettiä varten. Haitissa noin 70 prosenttia ihmisistä haaveilee ihan tavallisesta henkilöllisyystodistuksesta.
Maria Halava
7.10.2008

Maria Halava Valtavat mainostaulut lyövät vastaan Helsingin kaduilla. "Aika hankkia identiteetti?", teksti huutaa. Ihmettelen, mistä mainoksissa on oikein kyse. Myöhemmin paljastuu, ne ovat osa Viestintäviraston kampanjaa, jolla se houkuttelee ihmisiä hakemaan henkilökohtaisia verkkotunnuksia. Näin meillä teknologiayhteiskunnassa. Entäs muualla?

Hispaniolan saarella Karibialla identiteettikysymykset ovat toista luokkaa. Saaren länsipuolella - ruokamellakoiden ja hurrikaanien leimaamassa Haitissa - noin 70 prosentilta asukkaista puuttuu henkilöllisyystodistus. Maan väestökirjanpito on kaaoksessa; rekisteriviranomaisilta puuttuu tarvittava tietotaito eikä toimistoja tai työvoimaa ole riittävästi.

Kansalaisten paperittomuus ja identiteetin puute eivät silti ole valtion suurin ongelma. Sen sijaan, enemmänkin, ne ovat seurauksia valtion muista ongelmista. Haitia nimittäin vaivaa yleinen heikkous - heikko hallinto, heikko talous ja heikot instituutiot. Yhteiskunnan rakenteet eivät toimi, ja ihmisoikeudet toteutuvat puutteellisesti.

* * *

Parempi elämä on houkutellut haitilaisia kautta aikojen saaren toiselle puolen Dominikaaniseen tasavaltaan. Aurinkoisilla rannoilla, palmujen katveessa ongelmien luulisi katoavan. Näin käy varmaan ulkomaisille turisteille. Vaan ei haitilaisille.

Vuosikausia huonosti palkattuja töitä Dominikaanisessa tasavallassa tehneet haitilaiset tai haitilaista alkuperää olevat ovat joutuneet maassa järjestelmällisen syrjinnän kohteeksi. Ilmapiiri heitä kohtaan on vain kiristynyt viime vuosina siirtolaislain uudistuksen ja kansallismielisen puolueen vaalivoiton myötä.

Uuden politiikan mukana 300 000 haitilaisen tai haitilaista alkuperää olevan paperit on jäädytetty Dominikaanisessa tasavallassa. Se tarkoittaa käytännössä sitä, etteivät he voi käydä koulussa tai töissä, eivät mennä naimisiin tai pysty rekisteröimään jälkikasvuaan. Heillä ei ole mitään oikeuksia.

Erityisen ironiseksi tilanteen tekee se, että tutkinnan alla on ihmisiä, jotka ovat saapuneet maahan Haitin ja Dominikaanisen tasavallan välisten virallisten siirtolaistyöläisiä koskevien sopimusten aikaan 1950-luvulta lähtien. Heille silloin annettu virallinen status on nyt kyseenalaistettu, ja samoin on tehty heidän maassa syntyneiden jälkeläistensä statukselle. Lapsista on tullut väliinputoajia, jotka eivät ole kansalaisuudeltaan sen enempää dominikaanilaisia kuin haitilaisiakaan. He eivät ole minkään maan kansalaisia.

* * *

Mitä jos Ruotsi tekisi saman meille? Ruotsalaispoliisit yhdessä armeijan kanssa tunkeutuisivat yöllä alueille, joilla asuu sukujuuriltaan suomalaisia ihmisiä. Göteborg, Trollhättan, Eskilstuna, Haaparanta… Bussit täytettäisiin Volvon ja Saabin tehtailla ahertaneilla suomalaisilla, jotka ajettaisiin kipinkapin satamaan. Laiva kippaisi heidät aamulla Helsinkiin, jossa ei tiedettäisi mitä tehdä palautetuille. Ruotsalaiset vain toteaisivat, että "hei, hehän ovat olleet vain kauttakulkumatkalla!"

Naurettava ajatus, eikö? Se on kuitenkin arkipäivää Haitissa ja Dominikaanisessa tasavallassa. Dominikaaninen tasavalta arvioi - oman perustuslakinsa vastaisesti - että haitilaiset ovat kauttakulkumatkalla olevia. Vaihtoehto olisi, että se myöntäisi maassa syntyneille ja heidän jälkeläisilleen virallisen statuksen.

* * *

Haitilaisten elämän ilman identiteettiä on pakko jatkua. Vaihtoehtoja ei ole. Niin kuin ei ole mahdollisuuksiakaan.

Vanha haitilaismies menetti paperinsa viime vuoden hurrikaanimyrskyissä. Avustusjärjestöjen auttama mies sanoo elämän jatkuvan entiseen malliin. Hän tietää, että voisi saada uudet paperit monimutkaisen prosessin kautta. Mutta hän ei jaksa ryhtyä siihen enää. "Haitin valtio on hyvin monimutkainen", hän vain toteaa.

Dominikaanisessa tasavallassa asuva nuori mies sen sijaan jatkaa taistelua. Hänen tapauksensa on viety oikeusasteesta toiseen - toistaiseksi ilman tuloksia. Asianajajan mukaan mahdollisuuksia on. Se vie miestä eteenpäin. "Ilman papereita en ole mitään", hän sanoo.

Viestintävirasto kehotti kampanjassaan hötkyilemään identiteetin hankkimisessa. Kävinkö siis hakemassa identiteetin heidän sivuiltaan? En käynyt. Ajattelin, että joku muu tarvitsee identiteettiä vielä kipeämmin. Tosin oikeaa sellaista. Päätin kohdistaa voimani mieluummin sen puolesta tehtävään työhön.

Kirkon Ulkomaanavun Näkymättömät-kampanja ihmisoikeuksien puolesta käynnistyi lokakuussa. Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun kampanjasuunnittelija. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.