Vieraskolumni

Ääripäiden äitiyttä

Naisille on jo pitkään vaadittu oikeutta päättää omasta ruumistaan ja lasten lukumäärästä. Miten reagoida, jos nainen haluaakin aina vain lisää lapsia?
Sarri Vuorisalo-Tiitinen
10.2.2009

Sarri Vuorisalo-Tiitinen
Kuubalaiselta kollegalta tuli sähköpostia. Pahoitteli viivästynyttä vastausta, alkuraskauden raju pahoinvointi ja keskenmenovaara olivat estäneet täysipäiväisen työnteon.

Edellisellä viikolla oma perheeni jälkikasvua myöten hämmästeli aamiaispöydässä uutista yhdysvaltalaisäidin elossa syntyneistä kahdeksikoista. Vaikka suomalaisittain käymme suurperheestä, moisen monikkoraskauden sallineen lääkärin ja vanhempien motiivit herättivät kysymyksiä.

Kuubalaiskollegan hartaasti toivoma lapsi ja sen odotus pyörivät iloisena uutisena mielessä seuraavana aamuna, kun luin jatkoa kahdeksikkouutiseen. Kuuden lapsen jälkeen yksinhuoltajaäidillä oli toiveena vielä yksi tytär, mutta hedelmöityshoidon tulokset yllättivät. Äiti ei halunnut abortoida yhtäkään yllätysalkiota.

Samana päivänä toisaalla käsiteltiin Unicefin raporttia maailman lasten tilasta. Tammikuun 15. päivä julkistetun raportin pääteema on äitien ja lasten terveys. Maailman lasten hyvinvointiin voidaan vaikuttaa merkittävästi tehostamalla äitien terveydenhuoltoa odotusaikana ja synnytyksissä sekä naisten koulutuksella kehitysmaissa. Yli puoli miljoonaa naista menehtyy edelleen vuosittain erilaisiin raskauden ja synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin.

***

Feministiliikkeen niin kutsutun toisen aallon teeseihin kuului jo 1960-luvulla naisen oikeus päättää omasta ruumistaan ja lasten lukumäärästä. Luonnollinen ajatuskulku on, että lukumäärään vaikuttaminen tarkoittaa lapsiluvun pienentämistä.

Naisliike ei kuitenkaan ole ottanut keskitetysti kantaa käänteiseen tilanteeseen missään päin maailmaa. Mitä jos nainen, ja vieläpä nainen yksin, haluaa aina vain lisää lapsia? Yhdysvaltalaisen monikkoäidin edellisetkin lapset olivat keinoalkuisia.

Tarkoittaako naisen oikeus päättää omasta ruumistaan paremmissa oloissa rajatonta lisääntymisoikeutta? Miten tämä vaikuttaa lasten hyvinvointiin? Globaalia vaikutusta yksittäisen naisen päätöksellä ei ole, mutta uutisen mukaan naisen vanhemmat vastaavat suurelta osin jo aiempien kuuden lapsen hoidosta, myös taloudellisesti.

Tietenkään ei ole olemassa mittaria, jolla kyseisen äidin toive "vielä yhdestä" voitaisiin osoittaa vähempiarvoiseksi kuin kuubalaisystäväni esikoisen kaipuu. Kuitenkaan en voi kuvitella kuubalaiskahdeksikkoja, jo siitä syystä, että kuubalainen terveydenhuoltojärjestelmä tuskin sellaista sallisi. Hedelmöityshoitoja on Kuubassa saanut jo vuodesta 1985, myös tuntematon luovuttaja käy. Mutta Kuubassa yhteiskunta vastaa niin äitiyshuollosta kuin hedelmöityshoidoista.

Unicefin viimeisimmät tilastot vuodelta 2006 kertovat Kuubasta, että sitä edeltäneen kuusivuotisjakson aikana sata prosenttia naisista on ollut äitiyshuollon piirissä odotuksen aikana ja sata prosenttia äideistä on saanut ammattiapua synnytyksessä. Propagandafiltterinkin läpi luvut tuntuvat uskottavilta, koska terveydenhuolto on Kuubassa ilmaista kaikille.

***

Julkista ja yhteiskunnan säätelemää terveydenhuoltoa moititaan usein Suomessa, mutta on siinä puolensakin: ainakin Yhdysvaltojen tapauksen kaltaisia ylilyöntejä estämässä, mutta ensisijaisesti kuitenkin Suomen tai Kuuban neuvolamallin soveltamisessa kehitysmaihin.

Ensi toukokuussa järjestetään Havannassa seuraava kansainvälinen naistutkimuksen konferenssi. Ystäväni toivoi viestissään, että hän voisi tuolloin esitellä minulle onnellisesti kasvanutta vauvamahaa. Menettäminen pelottaa, koska kuubalaisneuvolassa kuullut hennot sydämenlyönnit ovat jo tehneet pienen ihmisalun läheiseksi.

Kirjoittaja tekee väitöskirjaa Meksikon zapatisti-naisten oikeuksista Helsingin yliopiston Renvall-istituutissa. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.