Vieraskolumni

40 vuotta turvattomuutta

Israelin ja Palestiinan välinen kriisi on herättänyt kiivaita tunteita jo 40 vuoden ajan.
Päivi Ahonen
5.9.2004

Kirjassaan "Kohtalottomuus" Unkarin-juutalainen Nobel-kirjailija Imre Kertesz kertoo tarinan siitä, kuinka hän nuorena koululaisena joutui natsien juutalaisvainojen kohteeksi. Lukioikäiset kaverukset luulivat olevansa matkalla uuteen, haastavaan työpaikkaan vieraalle maalle. Toisin kävi. Pojat huomasivat saapuneensa keskitysleiriin. Jo ensimmäisenä iltana polttouuneista nouseva savu paljasti uusille tulokkaille kaiken.

Kertez keroo tarinaansa vaatimattomasti ja nöyrästi, mutta samalla uljaasti pää pystyssä. Tämä on minun elämäni. Kohtaloni oli olla keskitysleirissä ja selvitä siitä. Kirjailijan tilit menneisyyteen ovat selvät: jos kohtalo on olemassa, ihminen ei voi olla vapaa, tai jos olemme vapaita, kohtaloa ei voi olla olemassa.

Vapaudesta ei ole jäljellä mitään Israelin miehittämillä palestiinalaisalueilla, Länsirannalla ja Gazassa. Hitlerin Saksan virkakoneisto riisti juutalaisilta vapauden kuljettamalla heidät muurien sisään. Sharonin Israelin virkakoneisto riistää palestiinalaisilta vapauden eristämällä heidät turva-aidan sisään ja asettamalla aseistetut sotilaat tarkastuspisteille vartioimaan palestiinalaisia. Israel oikeuttaa toimensa vetoamalla juutalaisväestön turvallisuuteen.

Hitlerin Saksassa eivät juutalaiset selvinneet muuten, kuin pakenemalla niin kauas kuin mahdollista. Vain harvat palestiinalaiset voivat lähteä, eivätkä he edes halua lähteä. He vaativat oikeutta asua kansainvälisen yhteisön heille määrittelemillä alueilla ja elää palestiinalaisen perinteen ja kulttuurin mukaisesti.

Kun Israel valloittaa sotimalla palestiinalaisille osoitettuja alueita, palestiinalaiset aloittavat vastarinnan, Intifadan. Israel vastaa vastarintaan sodalla, ja väkivallan kierre jatkuu. Se on jatkunut Israelin miehityksen alla lähes 40 vuotta.

***

Palestiinan konfliktista kertovat uutiset ovat vyöryneet televisioista olohuoneisiimme illasta toiseen. Kun uutiset alkoivat kertoa tiekartasta rauhaan, tuli epäuskoinen olo. Tiekartta? Miten monimutkainen konflikti voi selvitä tiekartan avulla?

Todellisuus on osoittanut epäilyt oikeaksi. Tiekartta rauhaan onkin Yhdysvaltain tukema Isralin turva-aita politiikka, jolla eristetään arabien ja isarelilaisten välinen kanssakäyminen niin täydellisesti kuin mahdollista. Arafatin elämänkerran kirjoittaja, isralilaisen Haaretz-lehden kolumnisti Danny Rubinstein siteeraa palestiinalaisten presidenttiä: "Yhdysvallat tarvitsee vahvan liittolaisen alueella turvatakseen öljyn saannin." Jos liittolainen tarvitsee turva-aidan, Yhdysvallat tukee turva-aidan rakentamista, vaikka koko muu maailma sitä vastustaa.

Haagin kansainvälinen tuomioistuin tuomitsi turva-aidan viime heinäkuussa kansainvälisen oikeuden vastaiseksi. Turva-aita rikkoo räikeästi palestiinalaisten ihmisoikeuksia eikä se ole turvallisuussyistä oiketettu. YK:n yleiskokous äänesti turva-aidasta 20. heinäkuuta. 150 maata puolsi Haagin tuomioistuinen päätöstä, kuusi maata äänesti päätöstä vastaan. Yhdysvallat kommentoi päätöksiä sanomalla, että turva-aitaa ei pidä käsitellä missään oikeusistuimessa, koska aita on enemmän poliittinen kuin oikeudellinen kysymys.

Miksi aita sitten on isaelilaisille turva-aita eikä disriminointimuuri, niin kuin palestiinalaiset sanovat? Vastaus on itsestään selvä. Palestiinalaiset itsemurhaiskujen tekijät ovat aiheuttaneet Israelissa kauhua ja pelkoa. Heidät tullaan pitämään turva-aidan avulla poissa Israelista. 300 kilometrin pituinen, paikoitellen kahdeksan metriä korkea turva-aita on varustettu piikkilankaesteillä, kaivannoilla ja tähystystorneilla.

Näin muutamia vuosia sitten egyptiläisen naiskirjailijan Nawal El Saadawin haastattelun. Hän kertoi käsityksensä itsemurhaiskujen tekijöistä BBC:n toimittajalle. "Nämä nuoret miehet sitovat pommin vyölleen ja lähtevät kostamaan isänsä, isoisänsä, veljensä tai setänsä kuoleman. Heidän oma kehonsa on heidän ainoa aseensa."

Nyt itsemurhaiskuja tekevät myös naiset. Palestiinalainen nainen, joka on nähnyt israelilaisten sotilaiden ampuvan miehensä ja veljensä, on kerännyt niin paljon vihaa itseensä, että hän sitoo pommin vyötäisilleen ja istuu israelilaisten suosimaan teehuoneeseen. Pommin räjähtäessä kuolee hänen lisäkseen kuusi tai seitsemän israelilaista ja useita loukkantuu vakavasti. Israelilaiset kostavat itsemurhaiskun kollektiivisesti niin, että pommittajan perheen talo ajetaan panssarivaunulla maan tasalle. Kierre jatkuu.

***

Turva-aita vaikeuttaa lasten koulunkäyntiä ja opetusministeriön virkailjoiden työtä. Ensimmäisinä työpäivinä saamme vastaamme henkilön, joka katsoo syyttävästi ja kysyy, miksi maailma vaikenee disriminointimuurista. Miksi nyt ei puhuta mitään boikoteista, niin kuin silloin, kun koko maailma vaati Etelä-Afrikan apartheid-järjestelmän kaatamista?

Myöhemmin istumme iltaa ministeriön kollegan kanssa. Kun hän saa kuulla, että Suomessa ollaan huolissaan siitä, onko palestiinalaishallinnon oppikirjojen sisältö juutalaisvastaista, hänen on vaikea pysyä rauhallisena.

"Ovatko oppikirjat juutalaisvastaisia? Vaikka oppikirjoissa olisi ylistyslauluja Israelista ja juutalaisista, se ei vaikuta lasten asenteisiin niin paljon kuin lasten päivittäiset kokemukset sodasta ja israelilaisten sotilaiden tekemät nöyryytykset."

Palestiinalaislapset totuttelevat elämään muurin varjossa. He pelaavat jalkapalloa kansainvälisten uutistoimistojen valokuvaajille turva-aidan edessä. Osa lapsista kulkee tarkastuspisteen läpi kouluun päivittäin.

Kriisitilanteissa israelilaiset tankit ajavat koulun pihalle. Joskus tankit häiritsevät tarkoituksella oppilaiden kokeita. Tilastot puhuvat karua kieltä. Toisen Intifadan alusta, syyskuun 2000 jälkeen, yhteenotoissa on kuollut 495 oppilasta ja haavoittunut 3 377 oppilasta. 295 koulua on saanut vaurioita pommi-iskuissa, ja 498 koulua on ollut suljettuna tilapäisesti liikkumisrajoitusten ja ulkonaliikkumiskieltojen vuoksi.

***

Tarkastuspisteillä katson silmiin nuoria vaaleahiuksisia israelilaisia naissotilaita. He eivät sano mitään. He pitelevät vain asetta niin, että aseen läsnäolosta jää tarkastuksen vahvin mielikuva. Miessotilas kysyy henkilöllisyyspaperit ja vaati selvitystä sille, millä asialla liikumme. Muutaman päivän kuluttua istun Ramallahissa pienessä sosiaaliministeriön toimistossa ja katson silmiin päänsä huivilla peittänyttä palestiinalaisnaista. “Toivomme että te ette osallistu vaikenemisen rikokseen, vaan kerrotte elämästämme maailmalla, niin että vihdoinkin saisimme oikeutta", hän sanoo.

Sosiaaliministeriön virkanainen kertoo siitä, kuinka lasten oppimiskyky on heikentynyt sodan aiheuttamien pelkojen ja jännitysten vuoksi. Hän kertoo, kuinka perheitä hajoaa muurin rakentamisen myötä. Jos turva-aidan eri puolilla työskentelevät vanhemmat haluavat säilyttää työpaikkansa, he eivät voi enää tavata toisiaan.

Odottelemme tunnin Gazaan menevällä tarkastuasemalla. Israelilaissotilaat ottavat passimme ja poistuvat takahuoneeseen. Sotilas tiskin takana saa heikkouskohtauksen ja pyörtyy.

***

Mietin kumman rooli on helpompi, nuoren israelilaisen sotilaan vaiko tarkastuasemaa ylittävän palestiinalaisen?

Kun YLEn toimittaja Leena Reikko raportoi israelilaisista lääkäreistä ja sairaanhoitajista, jotka tekevät vapaaehtoistyötä Gazassa, on vaikea kuvitella, miten paljon rohkeutta vaaditaan niiltä israelilaisilta, jotka auttavat "vihollisia" tarkastusaseman toisella puolella.

Monet israelilaiset ja arabit ovat valmiita jakamaan pyhän maan ja asumaan sovussa keskenään. Pienessä kangaskaupassa Jerusalemissa tapaan samalla työpaikalla sekä arabeja että israelilaisia. Yhteistyö tuntuu sujuvan hyvin.

Myös rauhanliikkeitä toimii niin Israelissa kuin Palestiinassa, mutta niiden pitäisi olla monin verroin vahvempia, jotta niillä olisi vaikutusta maiden harjoittamaan politiikkaan.

Miten sitten Kertezsin vapauden ja kohtalon ristiriitaa kuvaava elämänfilosofia soveltuu Palestiinaan?

Kohtaloon on helppo hukkua silloin, kun pelon, koston ja toivottomuuden ilmapiirissä ajaudutaan itsemurhapommittajiksi ja tartutaan uskonnon antamaan lupaukseen kunniakkaasta elämästä kuoleman jälkeen.

Ihmisenä oleminen edellyttää kuitenkin ennen kaikkea vapaata tahtoa ja toisten kunnioittamista. Monet tuomitsevat kaiken väkivallan, mutta uskovat samalla, että vapauden riistoa symbolisoivan muurin palasia myydään joskus vielä muistoesineinä kuten Berliinin muuria.


Kirjoittaja osallistuu palestiinalaisalueiden opetustoimen kehittämiseen osana Suomen kahdenvälistä kehitysyhteistyötä. Kepan verkkokolumnistien esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.