Uutinen

YM: Kehitys tärkeässä osassa ilmastoneuvotteluissa

Kehitysmaat vaativat, että ilmastonmuutoksen hillitseminen ei ole pois kehitysrahoituksesta.
Jari Nousiainen
3.3.2009

Ilmastonmuutoksen kustannukset ovat kehitysmaiden näkökulmasta teollisuusmaiden vastuulla, totesi ympäristöministeriön kansainvälisten asioiden johtaja Jukka Uosukainen Kehityspoliittisen toimikunnan järjestämässä seminaarissa 2. maaliskuuta. Seminaarissa käsiteltiin ilmastonmuutoksen lisäksi myös kriisinhallinnan roolia kehitysrahoituksessa.

Kehitysmaat ovat vaatineet osallisuutta ilmastosopimusta toteuttavan kansainvälisen elimen johdossa. Ne eivät halua olla vain avunsaajia.

Kehitysmaiden näkemyksen mukaan kysymyksessä ei ole apu, vaan teollisuusmaiden aiheuttaman ongelman korjaaminen. Kehitysmaat katsovat Uosukaisen mukaan, että niillä on oikeus vaatia ilmastohankkeiden rahoitusta.

Kehitysmaat saatava osallistumaan

"Suomi pitää tärkeänä, että kehityspoliittiset tavoitteet otetaan huomioon ilmastosopimuksessa", Jukka Uosukainen totesi, mutta lisäsi heti perään, että on kuitenkin huomioitava, mitä kehitysmaat haluavat. Ne on saatava osallistumaan, eikä se tapahdu asettamalla kriteereitä teollisuusmaista käsin.

Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluissa on saavutettava sekä teollisuusmaiden kesken yksimielisyys yhdenmukaisista ja vertailukelpoisista tavoitteista että kansallisesti soveltuvat tavoitteet kehitysmaille.

Uosukainen kertoi neuvotteluissa käytettävän karkeaa jakoa teollisuusmaihin ja kehitysmaihin. Yrityksistä huolimatta esimerkiksi Kiinaa ja OPEC-maita ei ole saatu eriytettyä. Erilaisten olosuhteiden huomioimiseksi tarkoitus on laatia maakohtaiset strategiat muun muassa tulotason ja energiatehokkuuden mukaisiksi.

Suuret vähennykset välttämättömiä

Normaaliin kehitykseen verrattuna – siis siihen että päästöt kasvaisivat omaa tahtiaan – kehitysmaiden tavoitteeksi on Kööpenhaminan neuvotteluihin asetettu 15–30 prosentin vähennykset. Teollisuusmaiden kohdalla tavoite on 30–40 prosenttia.

Mikäli tämänsuuruisia vähennyksiä ei toteuteta, ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat olemaan huomattavat ihmisen toimista riippumatta, varoitti Uosukainen. Talouskriisi on ilmastoneuvotteluiden kannalta vähämerkityksinen, sillä maailmantalouden hidastuminen on pieni tekijä ilmastonmuutoksen mittakaavassa.

Uosukainen kertoi Nobel-palkitun kemistin Mario Molinan arvioineen, että on yksi mahdollisuus kuudesta, etteivät laajatkaan yhteiset toimet palauta ilmastoa ennalleen, vaan lämpenemisellä on jo nyt kauaskantoiset vaikutukset.

Rahoitus ei ole ongelma

Ympäristö- ja kehitysjärjestöt arvioivat ilmastonmuutoksen hillitsemisestä kehitysmaissa lankeavan EU:n vastuulle vuosittain noin 35 miljardin euron kustannukset. "Se on vain puolet fossiilisille polttoaineille vuosittain myönnetyistä julkisista tuista", luonnehtii summaa Kepan kehityspoliittinen sihteeri Tytti Nahi.

Uosukaisen mukaan kehitysmaissa on yleisesti ottaen tarjolla runsaasti mahdollisuuksia päästövähennyksiin, jotka perustuvat energiatehokkuuteen ja ovat siten "pelkkää säästöä". Loppuosa kehitysmaiden vähennyksistä toteutetaan teollisuusmaiden tuella ja markkinoiden rahoituksella hiilikaupan kautta.

Rahoituksen saamista Uosukainen ei pitänyt ongelmallisena. Toistaiseksi esimerkiksi uusien teknologioiden tuomista markkinoille on tuettu vähän. Tukea lisäämällä voidaan saada aikaan paljon sekä päästövähennysten että rahoituksen lisäämisen kannalta.

Hallinnointi vielä avoinna

Ilmastosopimuksen hallinnollinen toteutus ei ole vielä selvillä. Uosukainen piti järkevänä, että jokin olemassaoleva instituutio hoitaisi strategioiden arvioinnin ja valvonnan sekä rahoituksen koordinoinnin.

Riskinä kuitenkin on, että byrokratia paisuu kaikille osapuolille käsittämättömäksi, jos ilmastosopimus pitäisi hoitaa muun kehitysyhteistyön rinnalla. Etenkin, kun kehitysmaat pitävät tärkeänä, ettei ilmastosopimukseen vain kopioida aiempia kehityspoliittisia periaatteita.

Selkeyden vuoksi voi olla tarpeen perustaa uusi kansainvälinen elin hallinnoimaan ilmastosopimuksen koukeroita. Muuten saattaa käydä niin, että kehitysmaissa ei tiedetä mihin kaikkeen heillä olisi oikeus ja yksityinen rahoitus pelästyy mutkikkuutta.