Maina Kiai Finlandia-talossa: "Jos kehitysavulla tukee sortavia hallituksia, silloin tekee hallaa sen maan ihmisille."
Kuva:
Atte Keinänen
Kepa
Uutinen

YK:n erityisraportoija: Rahoittakaa demokratiaa, älkää missään nimessä UNDP:tä

Suomen tulisi valita kehitysyhteistyönsä kumppaneiksi maita, joita aidosti kiinnostaa demokratia, vetosi YK:n riippumaton erityisraportoija Helsingissä. Tehotonta YK:n kehitysohjelmaa ei saisi rahoittaa lainkaan.
Esa Salminen
11.10.2012

"Mihin menenkin, Guatemalasta Egyptiin ja Intiaan, kysyn aina ihmisiltä YK:n kehitysohjelma UNDP:stä. En ole koskaan, missään maassa kuullut kansalaisyhteiskunnan sanovan, että UNDP tekisi hyvää työtä", täräytti YK:n riippumaton kokoontumis- ja yhdistymisvapauden erityisraportoija Maina Kiai Helsingissä 11. lokakuuta.

"UNDP on hirviö. Se on reikä. Sinne kun kaataa rahaa, se vain uppoaa. Sen saaminen ulos on lähes mahdotonta."

Erityisraportoijan mukaan UNDP käyttää paljon enemmän rahaa itseensä ja brändinsä rakentamiseen kuin itse työhön, eikä Suomen tulisi rahoittaa järjestön toimintaa.

"Jos minä saisin päättää, UNDP saisi keskittyä vain yhteen asiaan: Inhimillisen kehityksen raporttiin. Piste. Kaikki muu on turhaa."

Kiai lisäsi, ettei hän silti tarkoita, että kaikki YK-järjestelmässä olisi huonosti: esimerkiksi Unicef ja UNHCR tekevät hyvää työtä, mutta "UNDP:n mandaatti on niin lavea, ettei se tiedä mitä tehdä."

Hän sanoi tietävänsä, että hallituksilla on hankaluuksia kanavoida apuresurssejaan vähin virkamiesten voimin, mutta että parempiakin kanavia löytyisi.

Ulkoministeriön verkkosivujen mukaan UNDP on "yksi Suomen ensisijaisesti tukemista järjestöistä". Sille kanavoidaan 20 miljoonaa euroa vuosittain.

Kehitysapu ja demokratia eri teillä — Kiinakin voi kaatua vielä

Kepan kehityspoliittisessa päivässä puhuneen Kiain mukaan kehitysyhteistyössä tulisi keskittyä demokraattisiin liikkeisiin ja maihin, sillä oikeaa kehitystä tapahtuu vain demokratiassa.

Siksi hänestä on huolestuttavaa, että kokoontumis- ja yhdistymisvapaudet ovat maailmassa yhä ahtaammalla, eikä demokraattisuuttakaan voi kehua. Viimevuotisesta kehitysavun tuloksellisuuden huippukokouksestakin Kiai joutui poistumaan pettyneenä: oli ilmeistä, että kehitysagenda ja demokratia-agenda kulkivat eri polkuja.

"Olin hämmästynyt, kuinka Busanin-kokouksessa huomio kiinnittyi melkein puhtaasti talouteen. Se on tärkeää, mutta se ei riitä."

Taloudellisella kehityksellä voidaan rakentaa teitä ja sairaaloita, ja sillä voidaan nostaa kansantuloa henkeä kohden, mutta ilman demokratiaa korttitalo on hutera.

"Niin kuin nähtiin Tunisiassa. Kaikki olivat sokissa, kun nähtiin, miten Tunisialle kävi: kaikkien talousmittarien mukaan maa oli menossa fantastiseen suuntaan, ja nyt maa on parikymmentä vuotta jäljessä siitä, mitä se oli ennen kriisiä."

Järkyttyneenä Kiai katseli avun huippukokouksessa vierestä, kun Etiopian silloista pääministeriä Meles Zenawia ylistettiin Etiopian menestystarinasta. Oli Zenawi toki onnistunut nostamaan etiopialaisten elintasoa — "mutta se hinta, jonka etiopialaiset ovat maksaneet ja joutuvat vielä maksamaan, on suunnaton".

"Toki siellä on tapahtunut taloudellista kehitystä, mutta niin kauan kuin he eivät anna kansalaisyhteiskunnan toimia eivätkä salli demokratiaa, Etiopian voitot ja menestykset lepäävät hyvin ohuella pohjalla. Pohja voi murtua ja maa luisua taaksepäin", Kiai sanoi.

"Minkään maan intressissä ei ole pysyä niin sanotun kiinalaisen kehitysmallin tiellä. Kiinassa on 120 000 mielenosoitusta vuosittain. Se kertoo siitä, että yhteiskunnassa on paljon pahoinvointia — johtuvat protestit sitten ihmisten tuloista, työoloista tai mistä vain. En usko, että Kiinan malli kestää kovin pitkään."

"Valitkaa maat, joita kiinnostaa demokratia"

Vapaus kokoontua ja yhdistyä on yhteiskunnan varaventtiili, jonka kautta höyryt pääsevät ulos. Jos sen tukkii, käy helposti niin kuin Syyriassa ja Libyassa. Näiden vapauksien kautta hallitukset saavat myös tietää, mitä ihmiset ajattelevat ja mitä yhteiskunnassa muhii.

Näin Maina Kiai sanoo monien maiden hallituksille, mutta aina löytyy niitä, jotka eivät usko. Monet pelkäävät valtansa puolesta ja yrittävät kuristaa alamaisensa kuuliaisiksi. Kiain mukaan tällaisia hallituksia ei pitäisi tukea. Perusperiaatteen voisi kehitysyhteistyöhön lainata Hippokrateelta: älä tee vahinkoa.

Maltillisemman koulukunnan mukaan taloutta tukemalla voidaan luoda perustaa oikeuksien toteutumiselle. Kiai on toista mieltä: "Jos tukee sortavaa hallitusta, silloin tekee hallaa."

"Teidän suomalaistenkin pitää kyseenalaistaa Kiinan kehitysmallia ja kysyä käyttääkö hallituksenne liikaa resursseja sellaisiin maihin, jotka kieltävät kansalaisiltaan perusoikeuksia."

"Missään ei ole kirjoitettu, että Suomen on pakko tehdä töitä Ruandan, Mosambikin tai Tansanian kanssa. Maailmassa on melkein 200 maata, jotka haluavat tehdä töitä Suomen kanssa. Jos Etiopian hallitus ei halua kehittää demokratiaa, te voitte vaihtaa kumppania."

"Sen sijaan, että rahoittaisitte Kenian hallitusta, voitte rahoittaa vaikka Botswanaa, Ghanaa tai mitä tahansa muuta maata, joka haluaa tehdä asiat oikein."

Budjettituki OK, mutta tiukoin ehdoin

Erityisen varovainen Maina Kiai olisi budjettituen kanssa. Se on hyvä instrumentti, ja Suomenkin tulisi hänestä sitä käyttää, mutta budjettitukeen pitäisi liittää tiukat demokraattisuuden, läpinäkyvyyden, korruptionvastaisen työn ja kehityksen ehdot.

"Ei ole mitään järkeä antaa budjettitukea esimerkiksi Ruandan, Mosambikin tai Etiopian kaltaisille valtioille."

Näistä maista Suomi antaa yleistä budjettitukea vain Mosambikille. Etiopia on Mosambikin lailla yksi Suomen pitkäaikaisista kumppanimaista.

"Hallitusten ja teidän suomalaisten vastuulla on varmistaa, ettei teidän verorahojanne varasteta eikä niillä sorreta ihmisiä."

Usein sanotaan, että kehitysyhteistyössä pitää huomioida paikallinen omistajuus — että kumppanimaiden täytyy saada päättää kehityksensä. Siihen budjettituki on ideaali työkalu. Kiaista tämä ei saisi tarkoittaa hallituksen omistajuutta, vaan ihmisten ja kansalaisyhteiskunnan omistajuutta. Tätä tarkoittaa myös Suomen kehityspoliittisessa ohjelmassa korostettava "demokraattinen omistajuus".

Tilaisuudessa myös puhunut ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) muistutti Suomen kehityspolitiikan uudesta kulmakivestä eli ihmisoikeusperustaisuudesta. Se on Maina Kiaista sinänsä hyvä asia, mutta aivan varauksetta erityisraportoija ei tästäkään riemuinnut.

"Ihmisoikeusperustaisuus on usein enemmän retoriikan kuin toiminnan muutosta. Teillä on nyt haaste seurata, että tämä sanottu politiikan muutos näkyy oikeasti myös käytännössä."