Uutinen

YK:n elintarvikeohjelma etsii yhteistyökumppaneita Suomesta

Maailman elintarvikeohjelman (WFP) edustajat tutustuivat suomalaisten kansalaisjärjestöjen Ruoka-aika-kampanjaan ja kertoivat omista tavoitteistaan ruoka-avun saralla.
Sanna Jäppinen
24.9.2003

 

Kuva: Evelun Chung, Mikael Bjerrum ja Karin Manente (Kuvaaja: Sanna Jäppinen)
Evelun Chung, Mikael Bjerrum ja Karin Manente solmivat yhteyksiä suomalaisiin kansalaisjärjestöihin.
 

Ruoan puute on ensisijainen kuolinsyy maailmassa. WFP:n pääjohtaja James T. Morris kirjoitti Helsingin Sanomissa 16. syyskuuta, että rikkaat maat sijoittavat viikottain 300 miljardia dollaria maataloustukiin, jotka ohjautuvat maiden omille viljelijöille.

"300 miljardilla voitaisiin pyyhkiä olemattomiin tämänvuotinen ruoka-avun tarve ja päästä huomattavasti lähemmäksi nälkää näkevien lukumäärän puolittamista vuoteen 2015 mennessä", Morris jatkaa.

Kepan sopivasti Nälkäpäivänä isännöimässä tapaamisessa ruokateeman parissa työskentelevät kansalaisjärjestöt saivat kuulla tarkemmin WFP:n käytännön toimista nälkää näkevien auttamiseksi ja YK:n vuosituhattavoitteiden – muun muassa Morrisin mainitseman nälän puolittamisen - toteuttamiseksi.

"Rahoituksemme tulee 99,5-prosenttisesti valtioilta, mutta kentällä teemme hyvin tiivistä yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa. Toivon mukaan voimme jatkossa yhdistää voimia sekä suurelle yleisölle että päättäjille suunnatussa vaikuttamistyössä. Näistä teemoista on tarkoitus keskustella lokakuisessa kansalaisjärjestökokouksessamme", totesi Karin Manente, joka vastaa Suomen yhteyksistä WFP:n Rooman päämajassa.

Yksi mahdollinen yhteinen lobbausteema löytyi jo kokoontumisen aikana, kun Timo Frilander Kirkon ulkomaanavusta nosti esille ilmastonmuutoksen vaikutukset. WFP:n Kööpenhaminan toimiston johtaja Mikael Bjerrum totesi, että nyt kaivattaisiin tietoa nimenomaan muutosten vaikutuksista kehitysmaiden köyhille pienviljelijöille, ei vain teollisuusmaille.

Rahaa vai ruokaa?


"Ruoka puhuttaa Suomessa, sillä 54 kansalaisjärjestön yhteinen Ruoka-aika-kampanja jatkuu ainakin vielä ensi vuoden ajan. Siinä on kuitenkin keskitytty enemmän esimerkiksi ruokaturvaan ja maatalouskauppaan. Ruoka-avusta emme ole puhuneet paljoakaan", totesi kampajakoordinaattori Sari Laaksonen Kepasta.

Laaksosta kiinnosti erityisesti kysymys ruoka-avun muodosta. "Kun jotkut lahjoittajamaat antavat ylijäämätuotteitaan selvän rahan sijaan, eikö vaarana ole yhdenlainen dumppaus eli rikkaiden maiden tuotteiden vyöry kehitysmaiden markkinoille, kilpailun vääristyminen ja hintojen nousu?"

"Meidän kannaltamme tämä ei ole keskeinen kysymys. WFP:n apu on suunnattu köyhistä köyhimmille, niille joilla ei ole varaa ostaa ruokaa millään hinnalla. Meidän päätavoitteemme on ruokkia mahdollisimman moni", Mikael Bjerrum totesi.

"Eikä ole kovin realistista kuvitella, että esimerkiksi Yhdysvallat antaisi dollareissa saman summan kuin se nyt antaa vaikkapa vehnänä."

Viime vuonna WFP pyrki kuitenkin ostamaan ruokaa mahdollisimman paljon paikallisilta tuottajilta. Aina tämäkään ei ole ongelmatonta.

"Esimerkiksi eteläisessä Afrikassa tarvittava ruoka-apu hankittiin pääasiassa Etelä-Afrikasta, joka on alueen maista ainoa, jolla on ruokatuotannon ylijäämää. WFP osti 80 prosenttia tarjolla olevasta tuotannosta, mikä johti hintojen nousuun ja sikäläisten köyhien aseman heikkenemiseen", Bjerrum huomautti.

Karin Manente muistutti myös siitä, että WFP ottaa lahjoittajamailta vastaan vain sellaisia tuotteta, jotka sopivat ruokaohjelman "ostoskoriin".

"On aivan uskomatonta millaisia tarjouksia välillä saamme – muun muassa erilaisia dieettiruokia."

Ruokaa työtä vastaan


Suurin osa WFP:n avusta on suunnattu kriisien uhreille ja välittömän nälän postamiseksi. Kuitenkin myös näissä tapauksissa on Karin Manenten mukaan usein kyse kehityksestä pidemmällä tähtäyksellä.

"Esimerkiksi 52 maassa pyörivässä kouluruokaprojektissa ruokaa tarjotaan lapsille, jotka osallistuvat kouluopetukseen. Tällä on valtava vaikutus erityisesti tyttöjen koulunkäyntiin, ja se jos mikä on kehitystä!"

Hyväksi on todettu myös Ruokaa työstä -ohjelmat, joissa ihmisiltä vaaditaan jonkinlaista työpanosta ruoka-apua vastaan.

"Näin rakennetaan kriisialueen infrastruktuuria. Ihmiset pystyttävät esimerkiksi kouluja tai vaikkapa patoja tulva-alueille."

Geenimuunneltua ruoka-apua?


Geenimuunnellun ruoan asema WFP:ssa kiinnosti kansalaisjärjestöjen edustajia. Mikä mahdollisuus vastaanottajamailla on vaikuttaa siihen, onko ruoka muunneltua vai ei?

"Kunnioitamme jokaisen maan omaa lainsäädäntöä, jossa on määritelty tietyt ruokakriteerit. Jos maa ei halua geenimuunneltua ruokaa, se sopii meille. Geenimuunneltuja ja -muuntelemattomia tuotteita ei sekoiteta keskenään, joten tiedämme mikä erä on mitäkin", Karin Manente vakuutti.

"Vielä kysymys geenimuunnellusta ruoasta ei ole meille suuri ongelma, mutta jos kovin moni maa kieltäytyy jatkossa vastaanottamasta muunneltua ruokaa, asia voi paisua", Mikael Bjerrum lisäsi.