Uutinen

YK-raportti: Keski-Amerikka pysähtyneisyyden tilassa

YK:n kehitysohjelma UNDP:n tänä vuonna Keski-Amerikan ja Panaman kehitykseen pureutuva inhimillisen kehityksen raportti ei anna dynaamista kuvaa alueen maista.
Kimmo Lehtonen
28.7.2003

Kuva:Nicaragualaiset vaaliuurnat (Kuvaaja: Kimmo Lehtonen)

Vaalit Nicaraguassa marraskuussa 2001. Mitä tavallinen kansalainen voi tehdä äänestämisen lisäksi?


MANAGUA -- Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus. Vanha toteamus pätee hyvin tutkittaessa Keski-Amerikan maiden viime vuosien kehitystä ja nykyistä tilaa.

Viime vuosikymmenen alun sisällissotien jälkeinen myönteinen kehitys on pysähtynyt joko kokonaan, pyörä on kääntynyt taaksepäin tai mopo näyttää osalla maista lähtevän kokonaan käsistä. Nyt myös tulevaisuus näyttää raportin valossa synkältä.

Tutkimuksen kohteena olleista maista (Panama, Costa Rica, Nicaragua, Honduras ja Guatemala) mikään ei saa viime vuosien osalta tyydyttäviä arvosanoja, vaikka vertailussa Panama ja Costa Rica selviävätkin muita kohtuullisemmin. Kaikissa maissa on ollut havaittavissa sama tendenssi muun muassa koulutuksen, työpaikkojen, raskauskuolemien, tasa-arvon, ympäristön ja yhteiskunnallisen haavoittuvuuden sekä demokratian osalta: kaikki on viime vuosina jämähtänyt paikoilleen tai mennyt huonompaan suuntaan.

Laajan raportin yksi keskeisimmistä johtopäätöksistä on se, että yhteiskunnallinen turvattomuus, taloudellinen ahdinko ja samalla myös tuloerot ovat kasvaneet kaikissa maissa. Rikkaudet keskittyvät entistä harvempiin käsiin ja köyhistä tulee entistä köyhempiä.

Vaikka köyhien määrän lasketaan alentuneen kymmenessä vuodessa noin 60 prosentista väestöä 50 prosenttiin, niin väestönlisäyksen seurauksena heidän absoluuttinen määränsä on kuitenkin kasvanut 16,8 miljoonasta 18,8 miljoonaan. Kymmenen prosenttia maiden väestöistä kahmii kansantulosta 30-40 prosenttia maasta riippuen kun köyhin 40 prosenttia saa tyytyä jakamaan keskenään kymmenesosan kansantulosta.

"Suurin osa luoduista työpaikoista on syntynyt talouden epäviralliselle ja vain kolmasosa viralliselle sektorille. Köyhyyttä vastaan on taisteltu erilaisin ohjelmin ja tukipaketein, mutta niidenkin tulokset ovat jääneet lyhytaikaisiksi", arvioi Miguel Gutiérrez, yksi raportin kokoajista.

Maiden koulujärjestelmät ovat myös vakavassa kriisissä. Panamassa ja Costa Ricassa noin 60 prosenttia lapsista käy peruskoulun yläasteen, muissa maissa ei ylletä yli 40 prosentin. Köyhyydellä ja koulutuksella on suora yhteys toisiinsa: he joilla on maallista hyvää saavat koulutusta ja päinvastoin. Hengissäpysymisen nimissä lapset joutuvat käymään työssä koulunkäynnin sijasta.

Toinen silmiinpistävä johtopäätös on, että toistakymmentä vuotta jatkunut demokraattinen institutionaalinen kehitys alueella on ajautumassa jonkinlaiseen uskottavuuskriisiin. Ihmiset ovat saaneet kyllä oikeuden äänestää vaaleissa, mutta siihen kaikki sitten melkein on jäänytkin.

"Keski-Amerikan maissa perustuslain periaatteiden käytännön toteuttamiseen ja julkisen hallinnon toiminnan valvontaan välttämätön lainsäädäntö on heikosti kehittynyttä", raportissa todetaan sanatarkasti.

Kansalaiset kykenevät siis valvomaan hyvin heikosti edusmiestensä tekemisiä istuntokauden aikana. Demokraattista valvontaa tukevat lait ja säädökset puuttuvat eikä sellaiseen toimintaan ohjata resursseja. Näissä olosuhteissa poliittisen eliitin korruptio ja ylätason puoluetaktikointi on ollut omiaan lisäämään kansalaisten epäluottamusta koko järjestelmää kohtaan. Puolueisiin ei enää juurikaan luoteta ja vaaleissakin äänestetään usein pienemmän pahan puolesta.

Kansalaisten pääsy eri julkisiin oikeusasteisiin puolustamaan asiaansa tai etujaan on myös kiven takana. Vaikka asiaan on raportin mukaan yritetty saada kohennusta, on jäljellä vielä paljon maantieteellisistä, taloudellisista ja etnisistä syistä johtuvia esteitä. Kansalaiset ovat varallisuutensa mukaisesti mitä eriarvoisimmassa asemassa ja esimerkiksi Nicaraguassa on julkisia puolustusasianajajia 14, yksi jokaista 400 000 kansalaista kohden.

Kaikesta tästä huolimatta Gutiérrez haluaa nähdä myös valoa käytävän päässä. Hän uskoo, että sotien jälkeen syntyneet nykyisenlaisetkin demokraattiset ei-autoritaariset järjestelmät luovat suotuisaa maaperää kehitykselle.

Se on hänen mukaansa kuitenkin jo nähty, että maiden noudattama talouspolitiikka ei ole tuonut odotettuja tuloksia. "Emme ehkä voi luokitella tilannetta täydelliseksi epäonnistumiseksi, mutta kyllä järjestelmien pitää kantaa vastuunsa edistymisen hitaudesta."