Yhteiskunnan turvaverkot, korruption vähyys ja henkilökohtaiset vapaudet ovat asioita, jotka tutkijoiden mukaan tapaavat lisätä onnellisuutta.
Kuva:
Kristian Sekulic
iStockphoto
Uutistausta

YK: Pohjoismaissa ollaan maailman onnellisimpia

Tulotasoa tärkeämpää ihmisten onnellisuudelle ovat vakaat olot, tasa-arvoisuus, terveys ja oikeusvaltio, todetaan tuoreessa tutkimuksessa. Kovin selkeitä politiikkaohjeita tutkimus ei onnellisuuden lisäämiselle anna.
Esa Salminen
4.4.2012

"Onnelliset maat tapaavat olla vauraita maita", todetaan 2. huhtikuuta julkaistussa YK:n Maailman onnellisuusraportissa. Onnellisimmat maat sen mukaan ovat Tanska, Suomi, Norja ja Hollanti. Peräpäästä löytyy köyhiä maita, kuten Togo, Benin, Keski-Afrikan tasavalta ja Sierra Leone.

Raportti ja YK:n yleiskokouksen yhteydessä pidetty korkean tason onnellisuuskokous pyrkivät nostamaan onnellisuuden kansainväliselle agendalle haastamaan bruttokansantuloa hyvinvoinnin mittarina. Tämä on suuri lobbausvoitto Bhutanille. Pieni vuoristokuningaskunta on jo kolmen kuninkaan ajan kehittänyt "bruttokansanonnellisuutta" maan kehityksen mittarina. Bhutan, yksi maailman köyhimmistä valtioista, toimi korkean tason kokouksen kokoonkutsujana.

Taloustieteilijä Jeffrey Sachsin johtaman Earth Instituten kokoamassa raportissa on oma tapaustutkimuksensa Bhutanin käyttämistä tutkimusmenetelmistä. Mielenkiintoista kyllä, Bhutania itseään ei ole otettu mukaan, kun Gallup on raporttia varten selvittänyt onnellisuutta kyselytutkimuksella 150 maassa.

Tuoko raha kuitenkaan onnea?

Kehitysmaat eivät ole kovin hyvin edustettuina onnellisuuslistalla: ylemmän keskitulon Costa Rica ja Venezuela pääsevät ainoina 20 parhaan joukkoon. Myös ökyrikkaat puuttuvat kärjestä: kaikista rikkaimmista maista — jotka tapaavat olla öljymaita ja finanssikeskuksia — vain Norja ja Sveitsi ovat johtajajoukkoa myös onnellisuustilastossa.

Onnelliseksi maaksi tuntuu pääsevän, jos maa on verrattain varakas, mutta sen tuloerot ovat kohtuullisen pienet. Sachsin ja kumppanien tutkimuksen mukaan kotitalouksien tasolla tuloja tärkeämpiä tekijöitä onnellisuudessa ovat turvallinen lähiyhteisö, henkinen ja fyysinen terveys, valtion hallinnon laatu ja lakien kunnioitus.

Yhteiskunnan turvaverkot, korruption vähyys ja henkilökohtaiset vapaudet ovat asioita, jotka tapaavat lisätä onnellisuutta.

Vaikka tutkijat mainostavat tätä YK:n ensimmäisenä onnellisuusraporttina, on erilaisia vertailevia tyytyväisyys- ja onnellisuustutkimuksia tehty jo pitkään. Ajatushautomo CGD:n ekonomisti Charles Kenny kokosi niitä viime vuonna tausta-artikkeliin, jossa YK-raportin mainitsemien tekijöiden lisäksi korostuu relatiivisuus: ihmiset kokevat olevansa onnellisia, jos heillä menee paremmin tai ainakin yhtä hyvin kuin naapureilla ja ystävillä.

Millaisella politiikalla onnellisempaa kansaa?

Jatkuvan kansantulon kasvun nimissä ei tutkijoiden mukaan saisi uhrata yhteisöjen koheesiota, yhteiskunnan heikompien asemaa, eettisiä standardeja tai ympäristöä.

Tutkijoiden muut suositukset tuntuvat järkeenkäyviltä pohjoismaiseen maalaisjärkeen: pitäisi pyrkiä kohti täystyöllisyyttä, huolehtia kansanterveydestä ja koulutuksesta sekä taata avoin ja moniarvoinen yhteiskunta, jossa ihmiset kokevat voivansa vaikuttaa elämänsä kulkuun.

Kennyn kokoaman tutkimuksen mukaan ihmisen tulotason muutokset vaikuttavat onnellisuuteen vain hetkellisesti. Tyytyväisyystilastot ovat melko hitaita muuttumaan, mikä johtuu Kennyn mukaan siitä, että ihmiset ovat hämmästyttävän hyviä sopeutumaan muutoksiin. Karmeidenkin tragedioiden jälkeen onnellisuus ja tyytyväisyys palautuvat tilastollisesti lähelle lähtötilannetta. Niin monet tekijät vaikuttavat onnellisuuteen, ja eri maissa eri tavoin, etteivät onnellisuustutkimukset tarjoa kovin hyviä välineitä politiikan tekoon.

Pienenevät tuloerot eivät välttämättä johda suurempaan tyytyväisyyteen (ihmiset kykenevät herkistymään alati pienemmille tuloeroille), mutta Kennyn mukaan tutkimuksen valossa voisi olla perusteltua verottaa tai rajoittaa selviä sosiaalisen erottautumisen keinoja, kuten luksusautoja ja timantteja ja kannustaa sellaisia tekijöitä, jotka lisäävät onnellisuutta relatiivisuudesta riippumatta, kuten sairausvakuutuksia ja lomia.

Toisaalta, Kenny irvailee, koska onnellisuus on yleensä luonteenpiirre, joka tilastollisesti kasvattaa ihmisen varallisuutta, olisi yhteiskunnallisesti perusteltua verottaa onnellisia ihmisiä muita enemmän.

Myöskään bruttokansanonnellisuutta ajavan Bhutanin resepti ei kaikilta osin kestä päivänvaloa: yhtenäiskulttuuria ihannoiden Bhutanin kuningaskunta on ajanut maasta yli kuudenneksen väestöstään — yli 100 000 ihmistä —, koska nämä ovat etniseltä taustaltaan nepalilaisia. Tyytymättömien vähemmistöjen poistaminen parantanee onnellisuustilastoa, muttei taida tehdä ihmisistä keskimäärin onnellisempia.