Paikalliset tuottajat ja kaupunkien kuluttajat olisi yhytettävä nykyistä paremmin, sanoo Olivier De Schutter. Kuvassa torikauppias Mexico Cityn Merced-kauppahallissa.
Kuva:
Steve Estvanik
Shutterstock
Uutinen

YK-asiantuntija: Ruokajärjestelmä on demokratisoitava

Globaali ruokajärjestelmä keskittyy voiton maksimointiin ihmisoikeuksien turvaamisen sijaan, toteaa YK:n ruokakysymysten erityisraportoija. Tulevaisuuden suuri haaste on yhteyden löytäminen kaupunkien ja paikallistuottajien välille.
Sanna Jäppinen
14.3.2014

"Yksiulotteinen vaatimus tuottaa enemmän ruokaa ei saa jyrätä yli sellaisia tavoitteita kuin monimuotoisen ja kulttuurisesti hyväksyttävän ruuan saatavuus, pienviljelijöiden tukeminen, maa- ja vesivarojen turvaaminen sekä ruokaturvan kasvattaminen erityisesti haavoittuvilla alueilla", totesi YK:n ruokakysymysten erityisraportoija Olivier De Schutter puhuessaan tällä viikolla Genevessä YK:n ihmisoikeusneuvostossa.

De Schutter esitteli puheessaan tammikuussa julkaisemansa raportin tuloksia. Raportti on De Schutterin kuusivuotisen toimikauden viimeinen.

Erityisraportoijan mielestä ruokajärjestelmän suurin ongelma on demokratiavaje. Järjestelmä vaatii täysremonttia, jotta tuotannon ja sitä myötä agribisneksen tuottojen maksimoinnin sijaan huomio kiinnitettäisiin ihmisten oikeuteen saada riittävästi asiallista ruokaa.

De Shutterin mukaan tärkeä askel demokraattisempaa järjestelmää kohti on pienviljelijöiden tukeminen esimerkiksi kouluttamalla, parantamalla varastointia ja luomalle yhteyksiä isommille markkinoille sekä ruokatuonnin vähentäminen ja keskittyminen paikallisen tuotannon kehittämiseen.

"Ruokademokratian on lähdettävä ruohonjuuritasolta - kylistä, kunnista, kaupungeista", De Schutter totesi YK:n uutispalvelun mukaan. Uuden ajattelun ytimessä ovat kaupungit, sillä vuoteen 2050 mennessä yli kuusi miljardia ihmistä, yli kaksi kolmannesta maailman väestöstä, asuu kaupungeissa.

Työ tehdään paikallistasolla, suuret linjat päätettävä yhteisesti

Kaupunkien on ryhdyttävä itse panostamaan ruokaturvaan ja paikallisuuteen, erityisraportoija arvioi.

"Niiden on tunnistettava logistiset haasteet ja pullonkaulat ruuanjakeluketjuissa, ja kehitettävä erilaisia hankintakanavia, joissa otetaan huomioon asukkaiden toiveet, tarpeet ja ideat."

De Schutterin mukaan jo nyt on nähtävissä ympäri maailmaa, sekä teollisuusmaissa että köyhemmissä valtioissa, hyviä esimerkkejä siitä, kuinka kaupunkien kuluttajat voidaan yhdistää paikallisiin ruuantuottajiin. Samalla voidaan vähentää maaseudun köyhyyttä ja parantaa myös maaseudun asukkaiden ruokaturvaa.

Erityiskiitosta saa Brasilian Zero Hunger -ohjelmasta, jonka perusajatus on, että perheviljelijät ruokkivat kaupunkilaisia. Tätä edistetään esimerkiksi tukemalla edullisia ravintoloita, ruokapankkeja ja yhteisökeittiöitä, kehittämällä varastointia maaseudulla sekä rohkaisemalla ihmisiä yhteiskunnalliseen solidaarisuuteen, De Schutter kirjoittaa raportissaan.

Vaikka toiminta tapahtuu paikallisesti, voi onnistumisia tulla vain, jos tukea saadaan kansalliselta tasolta. Yhtä reseptiä ruokaturvan edistämiseksi ei kuitenkaan ole, De Shutter muistutti.

Joissain tapauksissa tärkeintä on luoda suoria yhteyksiä pientuottajien ja kuluttajien välille ja vähentää riippuvuutta tuonnista. Toisinaan tärkeämpää saattaa olla esimerkiksi osuuskuntatoiminnan vahvistaminen, jotta voidaan myydä isoille ostajille luotettavin sopimusehdoin.

Erityisraportoija painotti, että kehitysmaiden yritykset parantaa ruokaturvaansa ovat myös erottamattomasti yhteyksissä globaalissa pohjoisessa tehtäviin päätöksiin.

"Rikkaiden maiden on luovuttava vientivetoisesta maatalouspolitiikasta ja jätettävä tilaa kehitysmaiden pienviljelijöille, jotta he voivat tuottaa ruokaa paikallisille markkinoille. Teollisuusmaiden on myös rajoitettava viljelysmaan kahmimista eläinrehun ja biopolttoaineiden tuotantoon vedoten sekä vähennettävä elintarvikejätteiden määrää."