Uutinen

Yhteystoimitsijat: aloittelijat kentälle, järjestöveteraanit kurssille

Viimekesäisen mielipidetutkimuksen mukaan suomalaiset pitävät kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyötä laadukkaana, mutta miltä suomalaisjärjestöjen työ näyttää etelästä käsin katsottuna? Kepan yhteystoimitsijat Tarja Valtonen ja Esa Salminen arvioivat Mosambikissa ja Sambiassa työskentelevien suomalaisjärjestöjen ammattitaitoa ja koulutustarpeita.
Janne Sivonen
21.1.2003

kuva: Janne Sivonen
Sambian yhteystoimitsija Esa Salminen tutustumassa Invalidiliiton tukeman Disacare-pyörätuolipajan toimintaan.

Suurin osa suomalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhankkeista Mosambikissa ja Sambiassa toteutetaan yhteistyönä paikallisten kansalaisjärjestöjen kanssa. Vain pari alueella työskentelevää järjestöä on palkannut paikan päälle suomalaisen työntekijän, joten käytännössä yhteistyön arki on lähinnä rahan lähettämistä etelään ja raporttien lähettämistä pohjoiseen.

Sambiassa Kepan jäsenjärjestöjä edustava Esa Salminen muistuttaa, ettei hyvä yhteistyö voi rakentua pelkkien vuosiraporttien varaan. "Kaikki tietävät, että raporteissa asioita kaunistellaan, joten pelkästään niihin tukeutumalla käteen ei jää paljoa."

Salmisen Mosambikissa työskentelevä kollega Tarja Valtonen toteaa, että monissa kumppanuussuhteissa yhteydenpito on vuosiraportointia tiiviimpää.
"Mosambikilaisjärjestöt pitävät usein yhteyttä suomalaisiin kumppaneihinsa Kepan toimiston kautta. Paikan päällä suomalaiset vierailevat noin kerran vuodessa, mutta kenttämatkat ovat yleensä aivan liian lyhyitä ja tiiviitä. Mosambikilaisia vierailee puolestaan Suomessa suorastaan hävyttömän vähän", toteaa Valtonen.

Pieni on kaunista



Yhteystoimitsijat pitävät suomalaisjärjestöjen työtä pääosin laadukkaana. "Pienten budjettien järjestöhankkeissa rahaa ei tuhlailla turhuuksiin, ja työntekijät ovat yleensä ideologisista syistä alalle hakeutuneita ihmisiä, jotka tekevät työtä antaumuksella. Toisaalta Sambiassa on myös projekteja, joista hyötyvät lähinnä hankkeeseen palkatut sambialaiset työntekijät", kertoo Esa Salminen.

Salmisen mukaan monet hankkeiden ongelmista johtuvat kommunikaatiovaikeuksista. "Suomalaisjärjestöt elävät aivan eri todellisuudessa kuin sambialaiset: ihmiset olettavat saavansa vastauksen sähköpostiinsa päivässä, mutta täällä aikakäsitys on aivan erilainen eikä kaikilla ole edes mahdollisuutta lukea sähköpostejaan kuin aniharvoin. Suomesta tulee usein pyyntöjä, joiden aikataulu on yksinkertaisesti mahdoton."

Myös Tarja Valtosen mukaan kansalaisjärjestöt osaavat tyriä asiansa siinä kuin muutkin. "Hieman kyynisesti jos kärjistää, niin pienillä järjestöhankkeilla ei saada niin paljon harmia aikaan kuin valtioiden miljoonaprojekteilla. Onnistuminen riippuu kaikessa kehitysyhteistyössä siitä, kenen aloitteesta hankkeet käynnistyvät, miten ne suunnitellaan ja toteutetaan sekä siitä, mitä hankkeille tapahtuu kun suomalaiset poistuvat."

Järjestöjyrät kurssille



Vaikka järjestöhankkeita arvostetaan ruohonjuuritason kontakteista, suurin ongelma niissäkin tuntuu olevan yhteistyömaan kulttuurin ja kumppanijärjestön tuntemuksen puute. "Budjetit ovat pieniä ja me asumme yli tuhannen euron päässä toisistamme, mutta silti järjestöillä