Uutinen

Yhdysvaltalaisasiantuntija: USA:n ja Euroopan välirikko voi olla lopullinen

Vaikka Britannia yrittää kovasti rakentaa siltaa Yhdysvaltain ja Euroopan väliin, hanke on pitkällä tähtäimellä tuomittu epäonnistumaan. Kirjailija Charles Kupchanin mukaan näköpiirissä on "Amerikan aikakauden loppu".
Jim Lobe
1.4.2003

Arvostettu kansainvälisten suhteiden tuntija ja entinen Yhdysvaltain kansallisen turvallisuusneuvoston virkamies Charles Kupchan julkaisi viime vuoden lopulla kirjan The End of the American Era (Amerikkalaisen aikakauden loppu). Kirjassa kyseenalaistettiin presidentti George W. Bushin hallinnon haukkojen silloiset maailmanvaltapyrkimykset.

Kupchan myöntää saaneensa tietynlaista synkkää tyydytystä viime kuukausina, kun Yhdysvaltain suhteet sen perinteisiin Nato-liittolaisiin, kuten Ranskaan ja Saksaan, ovat ajautuneet pahimpaan kivikkoon sitten toisen maailmansodan. Kupchan ennusti kirjassaan juuri tällaista transatlanttista välirikkoa. Hän varoitti, että Bushin, varapresidentti Dick Cheneyn, puolustusministeri Donald Rumsfeldin ja näitä avustavien uuskonservatiivien politiikka perustuu harhakuvitelmiin.

"Minua hämmästyttää vain se, millaisella vauhdilla muutos tapahtuu. Vaikuttaa siltä, että Bush on laittanut historian pikakelaukselle", Kupchan kommentoi viime aikojen tapahtumia. "Kun lähetin käsikirjoituksen kustantajalle vuosi sitten, en voinut kuvitellakaan, että jo maaliskuussa 2003 Euroopan ja Yhdysvaltojen välille olisi revennyt uskoakseni korjaamaton juopa. Ja että USA olisi ilmoittanut maailmalle, ettei se piittaa tuon taivaallista YK:n turvallisuusneuvoston mielipiteestä", Kupchan päivittelee. Hänen ennustuksensa mukaan erkaantuminen olisi vienyt vuosikymmenen tai pitempääkin.

Hän sanoo kuitenkin, että yksipuolinen eli unilateralistinen valtapolitiikka, jota Bushin hallinto toteuttaa täysin rinnoin, oli ilmassa jo Bill Clintonin presidenttikaudella. Silloinen ulkoministeri Madeleine Albright ehätti kerskumaan, että Yhdysvalloista oli tullut "korvaamaton valtio", koska se kykeni rakentamaan "halukkaiden liittokuntia". Ne puuttuvat toisten maiden asioihin jopa ilman turvallisuusneuvoston hyväksyntää.

Kansa kyllästyy nopeasti maailmanpoliisin taakkaan



Muskeleita pullisteleva unilateralismi muuttui Bushin suussa itsestäänselvyydeksi varsinkin vuoden 2001 syyskuun terrori-iskujen jälkeen. Kupchanin mukaan siihen kätkeytyy myös syvältä kumpuava pyrkimys kansainväliseen eristäytymiseen, joka kääntää Yhdysvaltain katseen vääjäämättä sisäänpäin.

Se, että eristäytyminen ja unilateralismi ovat saman kolikon kaksi puolta, jää Kupchanin mukaan ymmärtämättä monilta sekä Yhdysvalloissa että ulkomailla. Siksi he olettavat, että maailmanlaajuinen sota terrorismia vastaan laajentaa väistämättä Washingtonin kansainvälisiä sitoumuksia. Kupchan selittää kuitenkin, että eristäytyminen ja unilateralismi ovat Yhdysvalloissa samaa ideologista juurta. Sen pohjalla on pelko sitoumuksista, jotka voisivat vaarantaa oman maan vapauden ja suvereenisuuden. Taustalla on myös usko USA:n erityislaatuisuuteen, joka antaa sille oikeuden sekä vetäytyä pois kansainvälisestä järjestelmästä että muuttaa sitä mielensä mukaan.

Kupchanin mukaan Bushin "uudet imperialistit" kuitenkin aliarvioivat nopeuden, jolla kansa kyllästyy kantamaan "maailmanpoliisin" taakkaa. "Jos amerikkalaisia turisteja vastaan hyökkäillään siellä ja täällä, uskon sen johtavan kasvavaan eristäytymiseen eikä suinkaan siihen, että maailmanpoliisina toimimisen kannatus kasvaa."

Se, että pesäero tulee ensimmäiseksi Euroopan kanssa, ei ole historian valossa yllättävää. Juuri eroa Europastahan Yhdysvaltain eristäytyminen merkitsi aiemminkin - aina siihen asti, kun Adolf Hitler julisti USA:lle sodan joulukuussa 1941. Silloin Eurooppa nähtiin moraalittomana, kyynisenä ja turmeltuneena. Samoja luonnehdintoja "vanhasta Euroopasta" on kuultu Bushin tukijoilta nytkin.

Nyt Euroopan omatkin rivit ovat kuitenkin pahasti sekaisin, kuten Yhdysvaltain kanssa liittoutuneiden Britannian, Espanjan, Italian ja muun "uuden Euroopan" johtajat varmasti kärkkäästi muistuttaisivat. Kupchan myöntää yllättyneensä siitä, että Irakin kriisi on hajottanut Eurooppaa sisältä yhtä lailla kuin transatlanttista liittosuhdettakin: "Kirjassani hahmoteltua yhdistynyttä Eurooppaa ei ole nyt olemassa."

Hän uskoo kuitenkin, että lopulta jopa Blair joutuu myöntämään, ettei sillanrakennus Atlantin yli onnistu ja liittyy entistä vahvemman ja itsenäisemmän Euroopan rintamaan.