Yhdysvaltalaista ruoka-apua Haitissa.
Kuva:
James G. Pinsky
US Navy Photo
Uutinen

Yhdysvaltain velkasopimus uhkaa kehitysapua merkittävästi

Yhdysvaltain velkakattoa nostetaan — ja valtion menoja leikataan samassa suhteessa. Menoleikkauksista kärsivät myös maailman köyhät, jos esitetty ulkopolitiikan ja kehitysyhteistyön budjetti menee läpi.
Esa Salminen
2.8.2011

Tänään aamuyöllä saavutettu sopu Yhdysvaltain velkakriisiin tarkoittaa kipeitä leikkauksia maailman suurimman kehitysavun antajavaltion budjettiin.

Yhdysvaltain velkasopuun sisältyy merkittävä leikkauspaketti: velkakattoa saa nostaa vain löytämällä vastaavat leikkaukset valtion budjetista. Ensi vaiheessa tämä tarkoittaa 917 miljardin dollarin leikkauksia seuraavien kymmenen vuoden aikana. Lopuista 1200 — 1500 miljardin dollarin säästöistä sovitaan vuoden loppuun mennessä niin sanotussa supervaliokunnassa, joka koostuu demokraateista ja republikaaneista.

Jos valiokunta ei pääse sopuun leikkauslistasta, leikkautuu Yhdysvaltain liittovaltion budjetti automaattisesti.

Leikkauksia kehitysapuun

Yhdysvallat leikkaa menojaan niin kotimaassa kuin ulkomailla. Republikaanien johtama Yhdysvaltain edustajainhuoneen ulkopoliittinen toimikunta valmisteli maan ulkoasiainhallinnolle ja kehitysyhteistyölle vuodelle 2012 budjettiesityksen, joka on 18 prosenttia tämän vuoden tasoa alhaisempi — yhteensä 39,6 miljardia dollaria.

Foreign Policy -lehden analyysin mukaan esityksen läpimeno tarkoittaisi sitä, että Yhdysvaltain kehitysapua leikattaisiin yli kolmanneksella.

Esityksessä määritellään myös tarkkoja leikkauskohteita: kehitysapuviranomaiselle Usaidille määrätään rekrytointikielto ja korvamerkittyjä leikkauksia tehdään monille kansainvälisille järjestöille ja ohjelmille, kuten Maailmanpankille ja sen ympäristörahasto GEF:lle. Yhdysvallat lopettaisi kokonaan rahoituksensa puhtaan teknologian rahastolle (Clean Technology Fund) ja puhtaan teknologian pilottihankkeiden rahoitukseen erikoistuneelle rahastolle (Strategic Climate Fund). Katastrofirahoitusta leikattaisiin 42 prosenttia.

Yhdysvaltain ehdot kehitysavun käytön valvonnalle ja raportoinnille tiukkenisivat, samoin kuin ehdot Yhdistyneille kansakunnille. Rahoitus YK:n ihmisoikeusneuvostolle, YK:n väestörahastolle sekä sellaisille YK:n järjestöille, joita johtavat "terroristimaat" kiellettäisiin.

Kehityspolitiikan sisältöpuolella esityksessä suitsitaan perhesuunnitteluun, erityisesti abortteihin kohdistuvia toimia. Erikseen esityksessä halutaan kieltää myös huumeidenkäyttäjien neulanvaihto-ohjelmien rahoitus.

Ulkopolitiikan ja kehityspolitiikan rahoituksesta päätetään Yhdysvalloissa oletettavasti myöhään keskiviikkona Suomen aikaa.

Demokraatit tyrmistyivät

Sopimus leikkauksista ja velkakaton nostamisesta on poliittisen kompromissin tulos. Puolet demokraateista ja republikaanien enemmistö äänesti sen puolesta. Sopimusta vastustaneen demokraattien vasemman siiven mukaan kompromissi ei ole tasapainossa, sillä se käytännössä estää talousvajeen kattamisen (rikkaiden) veroja korottamalla.

Demokraattien senaattori Emmanuel Cleaver ehti jo kutsua sopimusta sokerilla kuorrutetuksi Saatanavoileiväksi.

Ulkopoliittisen toimikunnan demokraatit ovat olleet pettyneitä siihen, että monet kehitysyhteistyön ja ulkopolitiikan ohjelmat kärsivät.

"Aikana, jolloin diplomaateilta ja kehitysyhteistyöntekijöiltä vaaditaan yhä enemmän, on lyhytnäköistä supistaa ulkoasiainhallintoa ja kehitysyhteistyötä", sanoi demokraattien Nita Lowey tiedotteessaan. Hänestä myös puoluepoliittiset sidonnaisuudet kehityspolitiikassa (kuten aborttipykälät) eivät johda tehokkaaseen diplomatiaan ja kehityspolitiikkaan.

Teekutsuliikkeelle kompromissi ei riitä

Taustalla velkasopimuksessa on Britannian yleisradioyhtiö BBC:n mukaan se, että republikaanit, ja erityisesti niin kutsuttu konservatiivinen teekutsuliike sai otteen aiemmin rutiininomaisesta velkakaton nostamisesta, ja onnistui luomaan poliittisen ja taloudellisen kriisin, jolla se sai ohjattua maan politiikkaa haluamaansa suuntaan.

Jos sopimusta ei olisi saatu aikaan, Yhdysvallat olisi ajautunut ennennäkemättömään kriisiin, kun liittovaltiolla ei olisi enää ollut rahaa suoriutua kaikista menoistaan.

Vaikka useimpien analyysien mukaan republikaanit ovat saavutetun kompromissin ehdottomia voittajia, on teekutsuliike ollut pettynyt siihen, ettei julkisia menoja leikattu lopulta kuitenkaan tarpeeksi.