Uutinen

Yhdessä tekemistä, burn-outin uhallakin

Henni Alava olisi jokaisen järjestön jäsenhankinnan unelmasaalis. Aktiivinen 22-vuotias opiskelija on tottunut tekemään paljon ja sydämellä. Kritiikittä ei aktiivi järjestökenttää kuitenkaan niele.
Pia Laine
2.1.2006

Henni Alava torilla
Suomi ja köyhdytetyt -kirja antaa äänen myös uuden polven kehitysyhteistyön tekijöille. Viimeisessä artikkelissa Henni Alava toteaa "Totta kai voimme muuttaa maailmaa".

Changemaker-verkostossa mukana oleva Henni opiskelee kehitysmaatutkimusta ja toimii aktiivisesti useissa järjestöissä. Kiinnostus kehitysyhteistyöhön on jo kodin perua: Hong Kongissa osan lapsuuttaan viettäneen Hennin vanhemmat ovat lähetystyössä olleita pappeja.

Vanhempien perua on myös elämänkatsomus, ettei saa eikä kannata elää vain itseään varten. "

Ihminen voi paremmin, kun tekee yhdessä muiden kanssa jotakin yhteisten hyvän puolesta", Henni uskoo.

Hennille kristillinen arvomaailma on tärkeä osa omaa identiteettiä. Luonnolliselta tuntuu myös etsiytyä yhteiseen toimintaan muiden samoin ajattelevien kanssa. Yksi toimintakanava löytyi Kirkon ulkomaanavun yhteydessä toimivasta Changemaker-kampanjasta.

Valmis pöytä ja sen tekijät

Monessa mukana olevalle Hennille tuntuu tutulta väite siitä, ettei suurin osa nuorista enää halua sitoutua järjestötoimintaan pitkällä tähtäimellä. Tempaukset ja tapahtumat kyllä kiinnostavat, mutta vaikeampaa on löytää vastuunkantajia, jotka tempaukset ja tapahtumat järjestävät. Moni istuu mieluummin valmiiseen pöytään.

"Toimintaa ei ole, jos sitä ei tehdä", Henni summaa ongelmaa.

Henni on vakuuttunut siitä, että vaikuttaminen ja kehitysyhteistyö kiinnostavat nuoria ja nuoria aikuisia. Järjestöjen toiminnan tavat eivät vain aina ole sellaisia, jotka vetoavat uuteen sukupolveen. Harva nuori on valmis sitoutumaan siihen, että toiminta jatkuu myös silloin kun se ei ole enää hauskaa.

"Talkoilla tekemisen asenne taitaa olla häviämässä", Henni miettii.

Henni muistuttaa kuitenkin, että kaikille asiasta kiinnostuneille on tilausta. Vanha tapa toimia ei välttämättä ole se paras. Järjestöjen pitäisi muuttaa toimintaansa niin, että se vetoaa myös toisenlaiseen osallistumiseen tottuneisiin.

Kilpa aktivisteista

Aktiivisille tekijöille on tarvetta monessa järjestössä. Joskus tuntuukin siltä, että järjestöt päätyvät kilpasille aktiiveista. "Olisi mahtavaa, jos järjestöt etsisivät monipuolisesti uudenlaisia aktiiveja", Henni sanoo.

Kysymykseen siitä, mihin Henni uskoo kaltaistensa aktiivien päätyvän kymmenen vuoden päästä, tulee nopea vastaus: "Osa on varmasti saanut burn-outin", Henni nauraa. Lopuille hän arvailee uraa palkkatöissä erilaisissa järjestöissä tai tutkijoina akateemisessa maailmassa.

Järjestötoimintaa läheltä seuranneella Hennillä ei ole kovin ruusuinen kuva siitä, millaista järjestöissä työskentely tänä päivänä on. Töissä väsyminen ja loppuun palaminen näyttää vaivaavan myös järjestökenttää. Liikaa aikaa ja energiaa tuhlataan usein pieniin, itse aiheen kannalta mitättömiin yksityiskohtiin.

"Järjestökrumeluurista voisi palata joskus maan pinnallekin", Henni taivastelee.

Ajoittain kriittisestä asenteesta huolimattakin Henni uskoo asiaansa ehdoitta.

"Toivon, etten minä koskaan leipäänny ja kyynisty. Kyllä asioita voi tehdä hyvin myös olematta vakavamielinen ja tylsä!", Henni nauraa. Edessä on jälleen yksi viikonloppu vapaaehtoistöissä paremman maailman puolesta kampanjoimassa.