Uutinen

WTO: Tilanne kaksi päivää ennen Dohaa

Suvi Virkkunen
7.11.2001

WTO:n jäsenmaat ovat tyytymättömiä uusimpiin julistusluonnoksiin, mutta keskustelut diplomaattitasolla on lopetettu. Ministerit jatkavat työtä Dohassa perjantaista 9.11. lähtien. Suomen hallituksen optimismi Dohan onnistumisesta aloittaa uusi laaja neuvottelukierros ja jäsenmaiden näkemysten lähentymisestä on hämmästyttävää. Erimielisyydet keskeisimmistä ongelmakohdista ovat täysin ennallaan.

Kehitysmaat kritisoivat uusia julistusluonnoksia sekä sisältökysymysten että muotoseikkojen vuoksi. EU on ilmoittanut olevansa monin osin tyytymätön nykyisiin teksteihin, mutta pitää niitä kelvollisina jatkokeskusteluja varten. Yhdysvallat korostaa kompromissien tärkeyttä Dohassa, jotta "paras mahdollisuus 10-15 vuoteen" ei jäisi hyödyntämättä.

Kansalaisjärjestöt ovat olleet huolissaan siitä, että uusi julistusluonnos sivuuttaa edellisen lailla WTO:n demokratisoimistarpeen täysin, esittää neuvotteluihin sitoutumista kaikkiin niin sanottuihin Singaporen asioihin (investoinnit, kilpailu, julkisten hankintojen avoimuus ja kaupan helpottaminen) viimeistään seuraavassa ministerikokouksessa, ja siitä, että kehitysmaiden erityiskohtelu on edelleen hyvin ympäripyöreästi muotoiltua. Useita konkreettisia esityksiä, muun muassa sopimusten vaikutusten selvityksestä, ei ole huomioitu.

Tilannekatsaus valmisteluihin



Yleisneuvosto kokoontui vielä 31.10. ja 1.11. keskustelemaan yleisneuvoston puheenjohtajan ja WTO:n pääjohtajan aiemmin samalla viikolla julkaisemista luonnosesityksistä. Tuolloin puheenjohtaja ilmoitti, että nykyiset luonnokset tullaan lähettämään ministerikokoukselle työskentelyn pohjaksi, eikä täten uusia versioita ennen Dohaa enää julkaista.

Asiakirjaluonnoksia on kolme: ministerikokouksen julistusluonnos, joka kirjaa WTO:n tulevan työohjelman, päätösluonnos niin sanotuista implementaatioasioista sekä ministerijulistus tekijänoikeuksista ja terveydestä/lääkkeistä. Kahdesta ensin mainitusta julistuksesta julkaistiin ensimmäiset versiot syyskuun lopulla. Tämän jälkeen yleisneuvosto ja eri ryhmittymät kävivät niistä vilkasta keskustelua. Nykyiset, 27.10. julkaistut luonnokset on kirjoitettu tämän keskustelun pohjalta. TRIPS-sopimukseen liittyvä julistus on puolestaan ensimmäistä kertaa luonnosteltuna.

Qatarin päässä valmistelut ovat olleet hyvin viime tipassa. Tietoa virallisesta sen enempää kuin NGO -ohjelmastakaan on olemassa vain hyvin yleiset aikataulut. On vaikea sanoa, miten kokous todellisuudessa etenee. Täysistunnossa puhetta johtaa Qatarin kauppaministeri Youssef Hussein Kamal, ja kaikille avoimia pienempiä kokouksia pidetään tarvittaessa. On todennäköistä, että kolme varapuheenjohtajaa, joiden joukossa kauppaministeri Sasi, vetävät näitä pienempiä kokouksia.

Dohaan on viime tietojen mukaan osallistumassa 142 maata, 430 kansalaisjärjestön edustajaa sekä tarkkailijamaita ja järjestöjä, kuten ILO ja FAO. Qatariin viisumin saaneiden kansalaisjärjestöjen lisäksi Qatarin edustalle on tulossa ainakin Greenpeacen Rainbow Warrior -alus. Myös muita järjestöaluksia ja -laivueita saattaa tulla paikalle. Qatarin ulkopuolella kansalaisjärjestöt järjestävät kokouksen aikana sekä kansallisia että kansainvälisiä tapahtumia eri puolilla maailmaa. Viimeisten tietojen mukaan erilaisia tilaisuuksia järjestetään ainakin 29 maassa. Suomessa eri järjestöjen yhteiset tapahtumat, muiden muassa mielenosoitusmarssi ja seminaari, pidetään 9. ja 10. marraskuuta Helsingissä.

Reaktioita uusiin luonnoksiin



Ensireaktio uuteen ministerikokouksen julistusluonnokseen oli tyrmistynyt. Kun ensimmäisessä versiossa oli useissa paikoissa joko eriäviin näkemyksiin pohjautuvia vaihtoehtoja tai hakasulkeisiin merkittyjä osia, ei toinen versio sisällä näitä lainkaan. Yleisneuvoston puheenjohtaja oli yrittänyt luoda kompromissitekstin, johon kukaan ei ole täysin tyytyväinen, mutta josta ei näy, mistä kohdista ollaan samaa tai eri mieltä.

Toinen tyrmistyksen syy oli puheenjohtajan ilmoitus, että nykyistä tekstiluonnosta ei enää muuteta vaan lähetetään sellaisenaan ministerikokouksen pohja-asiakirjaksi huolimatta kritiikistä ja eriävistä näkemyksistä. Useat kehitysmaat, mm. Haiti, Egypti ja vähiten kehittyneiden maiden ryhmä, muistuttivat WTO-säädösten vaativan yleisneuvoston yksimielisyyttä ministerikokoukselle esitettävistä asioista. Yleisneuvoston puheenjohtajalla ei WTO-lain mukaan ole valtuuksia lähettää ministerikokoukselle tekstejä yleisneuvoston nimissä. Kompromissiksi esitettiin, että luonnosten saatekirjeessä kirjattaisiin selkeästi auki kohdat, joista vallitsee erimielisyyksiä. Puheenjohtajan ja pääjohtajan allekirjoittamassa kirjeessä 5.11. ei tätä kuitenkaan tehdä, vaan mainitaan erimielisyyksiä olevan useista eri kysymyksistä. Kirje korostaa nykyisen julistusluonnoksen olevan heidän oma näkemyksensä parhaasta mahdollisesta kompromissiehdotuksesta, jonka pohjalta ministerien on hyvä työskennellä.

Kehitysmaat esittivät myös tekstiehdotuksen sisältöön, sillä useissa kohdissa vaihtoehdon poistaminen tarkoitti kehitysmaiden näkemysten vähenemistä. Näin kävi erityisesti uusien alojen osalta, joita WTO:n jäsenmaiden enemmistö on vastustanut läpi valmistelujen. Ensimmäisen tekstiversion mukaan a) investointien ja kilpailupolitiikan työstämiseksi oli kaksi vaihtoehtoa; joko neuvottelujen aloittamisesta päättäminen tai työryhmätyöskentelyn jatkaminen ja raportointi seuraavalle ministerikokoukselle ja b) julkisten hankintojen ja kaupan helpottamisesta päätettäisiin aloittaa neuvottelut nyt. Toisen version mukaan investointien ja kilpailupolitiikan käsittelyä työryhmissä jatkettaisiin, mutta neuvottelujen muodollisuuksista sovittaisiin viidennessä ministerikokouksessa. Tämän muotoilun mukaan Dohan ministerikokous siis tosiasiassa päättäisi neuvottelujen aloittamisesta kahden vuoden päästä. Julkisten hankintojen ja kaupan helpottamisen osalta uusi teksti on entisen kaltainen, eli neuvottelut aloitettaisiin heti.

Kehitysmaat korostivat edelleen, etteivät ne voi hyväksyä neuvottelujen aloittamista uusilla aloilla. Muun muassa vähiten kehittyneiden maiden nimissä puhunut Tansanian suurlähettiläs sekä Intian suurlähettiläs ilmaisivat vahvasti maidensa kannan pysyvän ennallaan. Eräät kehitysmaat puolestaan, joista kiinnostavin on ehkä aiemmin tiukkaa vastustavaa linjaa korostanut Pakistan, pehmensivät kantojaan, joiden mukaan nykyisiä muotoiluja voidaan hyväksyä, jos niille tärkeät muut kysymykset saadaan ratkaistua tyydyttävästi.

Tässä piilee ehkä keskeisin poliittinen kysymys Dohassa: Kuinka paljon kehitysmaat ovat valmiita pysymään kannoissaan silläkin uhalla, että yhteisymmärrykseen ja siis lopputulokseen ei WTO:ssa päästä? Joustavatko teollisuusmaat muun muassa uusien alojen kohdalla, jotta neuvottelut muista kysymyksistä voidaan aloittaa?

Keskeisiä kysymyksiä on toki paljon, eikä kaikki ole kiinni uusista aloista. Kehitysmaille tämä on kuitenkin yksi selkeä merkki niiden näkemysten arvosta WTO-neuvotteluissa.

Muut tärkeimmät kiistakysymykset ovat maatalous, toimeenpano ja kehitysmaiden erityiskohtelu. Maataloussopimuksen uusimisen osalta tilanne on hyvin pitkälle sama kuin ennenkin: niin sanottu Cairns-ryhmä (18 suurta maatalousviejämaata) ajaa tiukan aikataulun ja selkeiden liberalisointitavoitteiden kirjaamista ministerijulistukseen, EU haluaa väljän tekstin, jossa esimerkiksi vientitukien poistamista ei mainita, osa kehitysmaista ajaa ruokaturvan kannalta tärkeän niin sanotun kehityslaatikon mainitsemista. Toimeenpanoasioista on erillinen julistusluonnos. Jos tämä hyväksytään Dohassa, suurin osa toimeenpanokysymyksistä etenisi tai ratkaistaisiin, mutta osa jätettäisiin kuitenkin osaksi neuvotteluja. Kehitysmaat ovat muistuttaneet WTO:n yleisneuvoston päätöksestä vuonna 2000, että kaikki toimeenpanokysymykset tulee ratkaista ennen Dohan kokousta. Kuitenkin esimerkiksi Pakistan ilmoitti nyt voivansa hyväksyä nykyisen ehdotuksen.

Kehitysmaiden erityiskohtelu, tekninen tuki ja kapasiteetin vahvistaminen ovat mainittu läpi julistuksen. Muotoilut ovat kuitenkin hyvin ympäripyöreitä eivätkä ne sido hallituksia varsinaisiin toimiin. Kehitysmaat pitävät muotoiluja täysin riittämättöminä. Niiden mielestä kehitysmaiden tarpeiden huomiointi tulisi olla sitä, että niiden esitykset näkyisivät julistuksessa. Nykyinen kehitysmaiden näkemysten vastainen luonnos, jossa sitten kuitenkin korostetaan kehitysmaiden intressien huomiointia, on vähintäänkin ristiriitainen. Julistuksen uudessa luonnoksessa vähiten kehittyneille maille on kirjoitettu oma kappaleensa. Myös tämä on hyvin ympäripyöreä. Sitovien päätösten puuttuminen pistää selkeästi silmään. Esimerkiksi vähiten kehittyneiden (LDC) maiden esitys, että ministerikokous päättää tullittoman ja kiintiöttömän markkinoille pääsyn takaamisesta kaikille LDC-maiden tuotteille on muotoiltu pyrkimykseksi lisätä markkinoille pääsyä.

Kepan tavoitteet



WTO:n päätöksenteon ja toimintakulttuurin demokratisoiminen puuttuvat edelleen lähes tyystin julistuksesta. Luonnos viittaa asiaan vain johdannossa, jossa mainitaan vain sisäisen päätöksenteon läpinäkyvyyden tärkeys sekä yleisön ymmärryksen lisääminen. Tämä ei ole riittävä tapa ratkaista WTO:n demokratiavajetta. Kepa on monien muiden järjestöjen tavoin esittänyt, että ministerikokouksen tulee päättää erillisen demokratisoimisprosessin käynnistämisestä.

Olemassa olevien ja uusien sopimusten arviointi ihmisoikeus-, ympäristö- ja kehityssopimusten ja -sitoumusten toteutumisen kannalta ei myöskään näy luonnoksessa. Esimerkiksi vähiten kehittyneiden maiden ryhmä on esittänyt muiden kuin maataloustuotteiden tulleja käsittelevään osaan kirjattavaksi arvion teettämistä siitä, millaisia vaikutuksia tullien alentamisella on ollut, ennen kuin uusiin tullin alennuksiin voidaan sitoutua. Tätä ei ole huomioitu tekstissä.

Myöskään Kepan tavoite pitää WTO:n mandaatti kaupassa ei ole toteutumassa, jos tarkastelee julistusluonnosta. WTO:n mandaattia ollaan laajentamassa kattamaan investoinnit, kilpailupolitiikan, julkisten hankintojen avoimuuden ja kaupan helpottamiskysymykset. Myös ympäristö mainitaan tekstissä, tosin lievemmin muotoiluin. Mandaattia ei olla laajentamassa työelämän perusoikeuksiin, joiden osalta viitataan ILO:on oikeana foorumina keskustella ja sopia niistä. Tämä vastaa Kepan tavoitetta.

Kaiken kaikkiaan voi olla huolissaan siitä, kuinka kehitysmaiden intressit on huomioitu. Kuten niin monessa muussakin kansainvälisessä kokouksessa, kehityksen kannalta olennaisimmat päätökset jätetään epäselviksi muotoiluiksi, joiden toteuttaminen on valtioiden hyvän tahdon varassa. Kun muista kysymyksistä on tahtoa löytää yksityiskohtaisia ja sitovia ratkaisuja, epätasapaino korostuu.

Suomen linja on säilynyt samana valmistelujen edetessä. EU:n tavoitteet pätevät edelleen, Suomi toivoo ennen kaikkea onnistunutta kokousta ja neuvottelukierroksen aloittamista. EU on ilmoittanut voivansa pitää nykyistä julistusluonnosta hyvänä pohjana ministerikokouksen neuvotteluille. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että EU on joustamassa juuri Kepan näkökulmasta katsottuna vääristä kysymyksistä. Demokratiakysymys ja sopimusten arvioinnit täytyisi nostaa toimintaohjelman osaksi, kun taas EU:n tulisi luopua vaatimuksista uusien alojen neuvottelujen aloittamisesta.