Uutinen

WSF: "Viljelymaiden yksityistäminen aiheuttaa nälkää"

Kepan kumppanijärjestöt Tansaniasta, Sambiasta, Mosambikista, Thaimaasta ja Indonesiasta antoivat Maailman sosiaalifoorumissa kyytiä niin omille hallituksilleen kuin Maailmanpankille ja IMF:llekin.
Janne Sivonen
20.1.2004

MUMBAI -- Kepan sosiaalifoorumissa järjestämään maaoikeusseminaariin osallistuneiden järjestöjen mukaan kehitysrahoituslaitosten tuputtama uusliberalistinen politiikka ja omien päättäjien huono hallinto aiheuttavat köyhissä maissa nälkää.

Maailmanpankin ja IMF:n oppien mukaan viljelymaiden yksityistäminen nostaa etelän köyhät viljelijät köyhyydestä: jos viljelijät omistaisivat maansa, he voisivat käyttää niitä velkojensa vakuutena ja saada näin lainaa elinkeinonsa kehittämiseksi.

Mosambikin viljelijöitä edustavan UNAC-järjestön Amade Sucá ei hyväksy kehitysrahoituslaitosten ajatusmallia: "Mosambikin pienviljelijät eivät saisi luottoa, vaikka he omistaisivat viljelemänsä maat. Pienviljelijöiden maat ovat jakautuneet pieniin, toisistaan kaukana sijaitseviin palstoihin, eivätkä pankit hyväksy vakuudeksi pirstaloituneita maatilkkuja."

Sucán mukaan viljelymaiden yksityistäminen saattaa viedä pienvilelijöiltä sekä omaisuuden että elinkeinon: "Yksityistäminen johtaisi luultavasti siihen, että vaikeuksiin joutuneet viljelijät myisivät maansa ja joutuisivat entistä suurempaan ahdinkoon", Sucá totesi.

Myös muista maista tulevien järjestöjen edustajat ottivat viljelymaiden yksityistämisen esiin yhtenä keskeisenä asiana, joka uhkaa paikallisten pienviljelijöiden mahdollisuuksia ruokkia perheitänsä. Järjestöt pelkäävät, että köyhien maiden puun ja kuoren väliin joutuneet hallitukset kuuntelevat rahoituksen toivossa mielummin uusliberalistista maatalouspolitiikkaa ajavia avunantajia kuin omia kansalaisiaan.

"Olemme astuneet uuteen maatalousterrorin aikakauteen, jossa rikkaiden maiden köyhille tuputtama uusliberalistinen politiikka tuhoaa pienviljelijöiden toimeentulomahdollisuudet", sanoi Sucá.

Huono hallinto vie pellot köyhiltä

 

Mosambikissa viljelymaita ei olla ainakaan vielä yksityistetty Maailmanpankin ja IMF:n toiveiden mukaisesti, mutta paikallisten pienviljelijöiden tilanne on siitä huolimatta huono. Päättäjät ovat kahmineet haltuunsa valtavat määrät viljelysmaata, josta he viljelevät vain kuutta prosenttia. Vaikka laki kieltää maan ostamisen ja myymisen, maanjakokysymyksiä koskevista uudistuksista kiertää jatkuvasti huhuja ja poliitikot hankkivat hallintaansa maata keinottelumielessä.

 

Thaimaalaisen PER:n mukaan myös thaimaalaispoliitikot ovat hankkineet hallintaansa maata – jotkut jopa kymmeien miljoonien dollarien edestä, vaikka Thaimaassa on yli puoli miljoonaa maatonta perhettä.

Kuva: Fred Chambanenge. (Kuvaaja: Janne Sivonen)
Fred Chambanenge muistutti, että maaseudun naisten asema on erityisen huono.
Myös kaupalliset viljelijät hankkivat valtion omistamaa maata, joka on ollut aiemmin pienviljelijöiden käytössä. Jopa Sambiassa, jossa viljelykelpoisesta maasta on käytössä vain viitisentoista prosenttia, on raportoitu Fred Chambanengen mukaan useita tapauksia, joissa pienviljelijät on ajettu pelloiltaan ulkomailta tulleiden kaupallisten viljelijöiden tieltä.

Lukutaidottomat pienviljelijät ovat asuneet usein tietämättään valtion omistamilla mailla, jotka on annettu kaupallisten viljelijöiden käyttöön. "On tapauksia, joissa kymmeniä vuosia kodeissaan asuneet viljelijäperheet on ajettu mailtaan, kun valtio on antanut "käyttämättömän" maa-alueen kaupalliseen viljelyyn", sanoi Fred Chambanenge.

Laittomasti valtion mailla asuvien lukutaidottomien pienviljelijöiden on vaikea hankkia lain vaatimia maanhallintaoikeuksia, sillä he eivät tunne maanhallintaan liittyvää byrokratiaa. "Monilla syrjäseutujen viljelijöillä ei ole edes rahaa matkustaa pääkaupunkiin, jossa paperisota pitäisi käydä", Chambanenge totesi.
 

Naiset kaikkein huonoimmassa asemassa

Myös perinteiset maanhallintasäädökset kaipaavat Kepan kumppanijärjestöjen mukaan uudistamista. Monissa maissa ongelmana on muun muassa se, ettei naisilla ole mahdollisuutta saada maata hallintaansa.

"Sambiassa naiset saavat itselleen maata vain miessukulaistensa kautta. Joidenkin etnisten ryhmien keskuudessa naapurikylästä avioliiton takia muuttaneet naiset ajetaan miehen kuollessa kodeistaan", sanoi Fred Chambanenge. Myös mosambikilaisjärjestöjen kokemuksen mukaan naisten asema on maanhallintakysymyksissä varsin huono.

Kepan kumppanijärjestöjen kokemuksen valossa näyttää siltä, ettei maan käyttöä ja maaoikeuksia koskeviin ongelmiin ole olemassa yhtä patenttiratkaisua, joka toimisi kaikissa maissa. Se, että maiden yksityistämistä on tarjottu köyhille maille globaalina reseptinä köyhyyden poistamiseksi tuomittiin ankarasti, mutta tilalle ei haluttu tarjota yhtä, kaikille sopivaa ratkaisua maaoikeuskysymyksiin.

Maanhallintaa säätelevät lait ja perinteiset säännöstöt ovat niin erilaisia, että jokaisen maan on löydettävä oma tiensä maataloustuotannon ja ruokaturvan parantamiseksi.

Lisätietoa Maailman sosiaalifoorumista Kepan WSF-sivuilla.