Uutinen

WSF: Myös sosiaalifoorumin vastustajat koolla Mumbaissa

Sosiaalifoorumia arvostellaan muun muassa liian suurista mittasuhteista, pienten järjestöjen unohtamisesta ja konkreettisten tavoitteiden puuttumisesta.
Janne Sivonen
18.1.2004

Kuva: WSF-kritiikkia (Kuvaaja: Henri Myrttinen)
MUMBAI -- Maailman sosiaalifoorumi on monien mielestä aikamme merkittävin uusliberalistiselle globalisaatiolle vaihtoehtoja tarjoava poliittinen voima, jota palestiinalaisten itsenäistymisliikettä edustava Mustafa Barghouti kutsui avajaispäivänä "maailman toiseksi supervallaksi". Innostuksen ja voimantunnon rinnalla sosiaalifoorumin osallistujilta kuulee myös paljon kritiikkia, epäilyä ja uudistustoiveita.

"Sosiaalifoorumin mittasuhteet ovat ollet jo pitkään aivan liian suuret", toteaa Jubilee South -järjestöä edustava Lidy Nacpil Filippiineiltä. "Näin valtavasta tapahtumasta voivat hyötyä vain ne järjestöt ja liikkeet, joilla on toimintaansa riittävästi resursseja ja valmiit verkostot. Pienet ja vähävaraiset järjestöt jäävät täällä helposti harhailemaan ympäriinsä ilman päämäärää sen sijaan, että ne loisivat uusia verkostoja tai hyötyisivät muuten tapahtuman annista. En halua kuulostaa negatiiviselta, mutta tässä mielessä sosiaalifoorumi sysää pienet järjestöt marginaaliin."

Sosiaalifoorumia on kritisoitu myös konkreettisen asialistan, tavoitteiden ja lopputulosten puutteesta. Toisaalta tapahtuman avointa luonnetta on pidetty myös sen suurimpana vahvuutena - usein toistetun hokeman mukaan sosiaalifoorumi ei ole yhden asian liike, vaan on avoin tila, jossa eri liikkeet ja ideologiat voivat käydä dialogia ja etsiä uusia vaihtoehtoja.

Vastarinnan vastarintaa

Maailman sosiaalifoorumi syntyi aikanaan maailman talousfoorumin varjotapahtumaksi, mutta mittasuhteiden kasvaessa se alkoi elää omaa, talousfoorumista riippumatonta elämäänsä. Mumbaissa sosiaalifoorumi on saanut rinnalleen oman varjotapahtumansa: tapahtumapaikkaa vastapäätä rakennettu Mumbai Resistance 2004 kerää puoleensa ne, jotka ovat tyytymättömiä sosiaalifoorumin tarjoamiin mahdollisuuksiin muuttaa maailmaa.

Käytännössä Mumbai Resistance on koonnut yhteen lähinnä kommunistijärjestöjä, jotka ovat eivät halua omien sanojensa mukaan rakentaa siltoja, vaan barrikadeja: varjotapahtuman järjestäjien mielestä avoimen keskustelutilan luominen on turhaa, sillä heillä on jo nyt tiedossaan sekä syy maailman köyhien ahdinkoon että keinot imperialistisen globalisaation vastustamiseksi. Vastustajien mielestä väkivalta on yksi vastarinnan muoto muiden rinnalla, eivätkä he hyväksy sitä että sosiaalifoorumi sulkee pois väkivallan muutoksen välineenä.

Sosiaalifoorumin järjestäjät ovat vastatapahtumasta käärmeissään siksi, että Mumbai Resistance on leimannut myös itse sosiaalifoorumin Intiassa puhtaasti kommunistijärjestöjen tapahtumaksi. Sosiaalifoorumin pääsisäänkäyntiä koristaneet Intian kommunistipuolueen banderollit korjattiinkin pian avajaisten jälkeen vähin äänin syrjemmälle.

Puhetta vai toimintaa?

Miltä näyttää tapahtuma, joka kritisoi maailman sosiaalifoorumia turhaksi keskustelukerhoksi ja perää puheiden sijaan toimintaa? Naamioita, mielenosoituksia ja kivienheittelyä? Ne, jotka uskaltautuvat sosiaalifoorumista tien toiselle puolelle huomattavasti pienempään vastatapahtumaan, kokevat luultavasti ison yllätyksen.

Ensimmäisenä varjotapahtumassa pistää silmään se, että suurella osalla vastatapahtuman osanottajista on rinnassaan sekä WSF:n että Mumbai Resistancen delegaatiokortit - samat ihmiset käyvät siis molemmissa tapahtumissa. Tapahtuma näyttää myös ulkoisesti varsin samankaltaiselta kuin sosiaalifoorumi: alueella on järjestökojuja, keskustelutilaisuuksille varattuja telttoja ja joka paikassa vastaan tulevia lentolehtisiä. "Keskustelukerhon" vastustajat ovat siis perustaneet viereen toisen, aivan samanlaisen keskustelukerhon.

Entä sisältö? Teen pistokokeen yhteen tapahtuman teltoista, jossa keskustelun aiheena on maailmankauppa. Puhujien mukaan WTO on epädemokraattinen ja köyhille haitallinen järjestö; lisäksi maataloustukiaiset ja muut kaupan esteet tulee poistaa - puheiden sisällöstä on oikeastaan mahdotonta päätellä, ollaanko sosiaalifoorumissa vai sen vastatapahtumassa.

Ehkä näkyvin ero tapahtumien välillä on siinä, että turhaa keskustelua vastustavassa varjotapahtumassa korostuu juuri keskustelu ja asiasisältö. Toki sosiaalifoorumissakin keskustellaan, mutta siellä dialogi hautautuu helposti karnevaalikulkueiden ja mielenosoitusten melkeeseen. Vastatapahtumassa eivät rummut pärise, joten keskustelu pääsee suurempaan rooliin.

Lidy Nacpil on kuullut vastatapahtumasta, mutta hän ei ole vaivautunut menemään paikan päälle sitä katsomaan. "Osa varjotapahtuman esittämästä kritiikistä on aivan paikallaan, mutta sosiaalifoorumin vastustajat eivät ole ainoita eivätkä edes ensimmäisiä kritiikin esittäjiä. Tosiasiassa kritiikki on noussut sosiaalifoorumin sisältä ja uskon, että ongelmat voidaan myös poistaa parhaiten sisältä käsin."

Vastatapahtumassa piipahtanut suomalaisaktivisti Jouni Nissinen on samaa mieltä: "Varjotapahtuman esittämät mielipiteet olisivat mahtuneet aivan hyvin myös sosiaalifoorumin sisälle."

Tulevaisuus paikallisfoorumeissa?

Nacpil painottaa, että sosiaalifoorumi on edelleen ehdottomasti järjestämisen arvoinen tapahtuma. "Foorumi on mainio paikka tavata muiden liikkeiden edustajia eri puolilta maailmaa. On myös ilo huomata, että aiempien vuosien hankaluuksiin on pystytty löytämään Mumbaissa ratkaisuja. Pelkästään järjestökojujen määrän lisääminen on parantanut tilannetta huomattavasti: kun useimmilla järjestöillä on oma kojunsa, kaikki tietävät mistä kenetkin löytää."

Syntyykö Mumbaissa uusia strategioita köyhimpien maiden velkojen perumista ajavan Jubilee South -verkoston toimintaan?

"Luulen, että tämä tilaisuus on väärä paikka uusien strategioiden luomiseen. Täällä jokainen sessio kestää korkeintaan kolme tuntia - ei siinä ajassa ehdi mitenkään luoda mitään uutta. Eikä tämä ole sitä paitsi edes kovinkaan inspiroiva ympäristö tehdä vakavaa, syvällistä strategiatyötä", Nacpil huokaa kojunsa ääressä samalla, kun ohitse virtaa taas yksi mielenosoituskulkue rumpuineen ja iskulauseineen.

"Velkaliikkeen suuret linjanvedot pohditaan muualla, ja täällä me keskitymme levittämään velkaongelmaa käsittelevää perustietoa niille, jotka eivät vielä tiedä meistä ja meidän tavoitteistamme", Nacpil vastaa.

Näyttääkin siltä, että sosiaalifoorumin tulevaisuus ei ratkea globaaleissa massatapahtumissa, vaan ratkaisevaa on se, miten sosiaalifoorumin herättämä innostus saadaan kanavoitua paikallistasolle. Tämä prosessi on jo alkanut, sillä vuotuisten päätapahtumien välillä järjestetään eri puolilla maailmaa pienempiä, alueellisia sosiaalifoorumeita.

Varsinkin etelässä alueelliset foorumit ovat olleet ainakin alkuvaiheessa usein pieniä pettymyksiä, mutta parhaimmillaan ne tarjoavat poliittisille dialogeille halvemman ja rauhallisemman ympäristön. Viimeistään niistä lienee lupa odottaa myös konkreettisia tuloksia.

Lisätietoa Maailman sosiaalifoorumista Kepan WSF-sivuilla.