Uutinen

WSF: Kansainvälinen velkaliike hakee uusia keinoja

Kehitysmaiden velkaongelma nousi odotetusti keskeiseksi viimeviikkoisen Maailman sosiaalifoorumin (WSF) asialistalla.
Teppo Eskelinen
31.1.2007

Nairobissa 20.-25. tammikuuta pidetyssä Maailman sosiaalifoorumissa järjestettiin kymmeniä keskusteluja velkaongelmasta ja siihen kytkeytyvistä tekijöistä, kuten kansainvälisistä rahoituslaitoksista.

Velkakeskustelut vaihtelivat afrikkalaisten järjestäjien paikallista näkökulmaa korostaneista tilaisuuksista yleisempiin kampanjointitapaamisiin rahoituslaitosten tiimoilta. Niitä yhdisti sama kuitenkin peruskysymys: kansainvälisten rahoituslaitosten politiikan muuttaminen.

Kansainvälisen velkaliikkeen parissa koetetaan nyt miettiä, minkälaisin keinoin rahoituslaitosten nykypolitiikkaa vastaan voisi kampanjoida.

Maailmanpankkia painostamaan?

Suurin kehitysmaiden luotottaja Maailmanpankki on ollut jatkuvan arvostelun kohteena sen painostaessa kehitysmaita omaksumaan uusliberaaleja talousohjelmia. Vaikka Maailmanpankin retoriikka onkin muuttunut talouden sopeuttamisesta köyhyyden vähentämiseen, viimeisimmät tutkimukset osoittavat, että talouden avaamiseen tähtääviä ehtoja sanellaan köyhille maille yhä runsaasti.

Nairobissa järjestetyissä kansainvälisen velkakampanjan tapaamisissa pohdittiin mahdollisuuksia saada Maailmanpankkia rahoittavia teollisuusmaiden hallituksia jäädyttämään rahoituksensa tilapäisesti. Näin tulevan rahoituksen ehtona olisi Maailmanpankin talouspolitiikan muuttuminen. Kyseessä ei ole utopia, koska Britannia toimi tällä tavoin vastikään. Myös Norjassa ja Saksassa on käyty keskusteluja aiheesta.

"Kampanjatyössä on keskitytty turhankin paljon rahoituslaitoksiin itseensä. Olisi viisasta siirtyä painostamaan hallituksia ja rahastoja, joilta Maailmanpankin rahoitus tulee", totesi eteläafrikkalainen Patrick Bond.

Bondin oma tausta on apartheidin vastaisen kansainvälisen boikotin alulle panneessa liikkeessä, ja hän uskoikin samanlaisten keinojen tehoavan myös rahoituslaitoksiin.

IMF vaikeuksissa

Kampanjoitsijat katsovat myös Maailman valuuttarahasto IMF:n olevan tilanteessa, jossa rahoitusta jäädyttämällä voitaisiin saada aikaan poliittisia muutoksia.

IMF:ää on kritisoitu siitä, että talouskriisien aikaan se on pyrkinyt ensisijaisesti pelastamaan ulkomaisten sijoittajien rahat. Monet kehitysmaiden hallitukset ovatkin ryhtyneet suhtautumaan valuuttarahaston ohjelmiin epäilevästi.

"IMF on vaikeuksissa. Useat maat ilmoittavat sille, että eivät halua sen apuohjelmia, koska ovat nähneet niiden seuraukset. Monet maat, kuten Brasilia ja Argentiina, ovat maksaneet velkansa IMF:lle etuajassa päästäkseen päättämään talouspolitiikastaan itsenäisesti", sanoi Eurodad-verkoston Alex Wilks.

Toisaalta IMF:llä on keskeinen sija talouskriisien helpottamisessa. Japanilainen Takehiko Uemura toikin esiin, että jos IMF:ää vastaan halutaan kampanjoida onnistuneesti, on pidettävä esillä myös Tobinin veron kaltaisia uusia talouskriisien torjuntakeinoja.

"Ei riitä, että osoitamme IMF:n poliittisten ohjelmien epäonnistuneen. Meidän täytyisi myös pyrkiä löytämään keinoja talouskriisien välttämiseksi, mikä tekisi IMF:n ohjelmat tarpeettomiksi", Uemura sanoi.

Köyhät kärsivät?

Monet afrikkalaiset toivat esiin myös pelon siitä, että Maailmanpankin rahoituksen väheneminen johtaisi lahjarahoituksen vähenemiseen. Kampanjan riski on, että lyhyellä tähtäimellä köyhät saattaisivat joutua maksumiehiksi.

Myös pitkän linjan velkakampanjoitsija Lidy Nacpil Jubilee Southista myönsi riskin todelliseksi, vaikka katsoikin kampanjan olevan köyhien etu pidemmällä tähtäimellä.

"Kampanja ei voi kuitenkaan toimia köyhien ohi. Meidän on kysyttävä, minkälaisia uhrauksia ihmiset ovat valmiita tekemään. Uskon kuitenkin, että jos köyhyyden vähentämisessä aiotaan todella edetä, Maailmanpankin roolin on muututtava selvästi", Nacpil totesi.

Sellaista velkakampanjoitsijaa on vaikea löytää, joka ei pitäisi Maailmanpankkia epädemokraattisena. Keskusteluissa saatiinkin aikaan yhteisymmärrys vähintään siitä, että Maailmanpankin kohdalla tulisi puhua enemmän periaatteista, kuten demokratiasta ja itsemääräämisoikeudesta.

Maailmanpankin vastainen kampanjointi voisi myös tuoda köyhyyden poistamisen sopivampien tahojen asialistalle.

"Parhaat onnistumiset köyhyyden poistamisessa ovat YK-järjestöjen aikaansaannosta. Kuitenkin 1980- ja 90-luvuilla YK:n toimintoja siirrettiin Maailmanpankille. Maailmanpankki puhuu köyhyyden vähentämisestä, mutta sen näkökulmasta mikä tahansa yhteiskunnallinen toiminto on potentiaalinen markkina, ja tämä linja on osoittautunut huonoksi", tiivisti kenialainen Dick Malebe.

Lisää tietoa aiheesta