Uutinen

WSF: Afrikka lasten silmin

Valokuvanäyttely Maailman sosiaalifoorumissa (WSF) esitteli lasten elämää köyhyyden keskellä ja vailla kotia pakolaisena.
Glory Mushinge
31.1.2005

Yli 500 valokuvan näyttely afrikkalaisesta ja afrikkalais-brasilialaisesta elämäntavasta esiteltiin Maailman sosiaalifoorumissa (WSF). Kyseessä on kolmen naisen esittämät tarinat yhteiskunnan marginaalissa elävistä ihmisistä, erityisesti lapsista, ja karusta todellisuudesta jonka yhteiskunnan hyväosaisten itsekkyys on heille jättänyt.

Valokuvien aiheena on mm. evätty turvapaikka, ennenaikaiset kuolemat ja ihmisten pakkosiirrot, mutta myös valoisat hetket vaikeuksien keskellä. Yksi näyttelyn valokuvaajista on brasilialainen Diece Carrion, joka parhaillaan koordinoi lasten projektia Afrikan portugalinkielisissä maissa kuten Angolassa ja Mosambikissa sekä Brasiliassa. "A Meeting of Eyes" -niminen projekti pyrkii luomaan yhteisymmärrystä mukana olevien lasten välillä valokuvien ja kirjeiden kirjoittamisen avulla.

Paikallisten yhteisöjen avustuksella valituille lapsille esiteltiin ensin lyhyesti maat ja kaupungit, joihin valokuvat ja kirjeet lähetetään. Sen jälkeen heille opetettiin valokuvauksen perusteet ja heitä rohkaistiin kirjoittamaan toisilleen kirjeitä. Valokuvilla ja kirjeillä on historiallinen ja kielellinen yhteys, mutta niitä erottaa Atlantin valtameri. Tästä materiaalista Carrion valitsi osia näyttelyyn esittelemään kuvien kautta tilanteita, joita näissä maissa koetaan.

Carrionin mukaan projektin lapset keskenään elävät samankaltaista elämää eroavuuksista huolimatta. "Esittelemme täällä pienen otoksen lasten töistä ja heidän Cabindasta, Rio de Janeirosta, Maputosta ja Porto Alegresta ottamistaan valokuvista", hän selvitti. Ripustetuissa valokuvissa esiintyi perheiden suruseremonioita, aikuisten katuelämää kannabiksen polton merkeissä sekä muutamia koskettavia näkymiä optimistisista lapsista nälän ja muiden ongelmien edessä.

Toinen näyttelyn aihe oli "Where the Trees are a Desert", jonka pääosassa ovat luonnonmetsien tilalle istutettujen valtavien eukalyptusviljelmien alta siirretyt ihmiset. Tuloksena on ympäristön heikentyminen ja asuinpaikkojen niukkuus. Kuvissa nähdään brasilianafrikkalaisia, joiden kasvoilla näkyy epätoivo.

Samankaltaisista kokemuksista kerrotaan myös eteläafrikkalaisten ja kenialaisten kohdalla. Marie Angie on kuvannut pakolaisia näissä maissa. Koskettavimpia ovat "Displacement in Johannesburg" ja "Kakuma". Viimeksimainitussa kerrottiin kenialaisesta pakolaisleiristä, joka on väliaikainen pysyvä asumus yli 80 000 ihmiselle. Heistä 40 prosenttia on lapsia, jotka ovat syntyneet pakomatkalla eivätkä ole koskaan nähneet paikkaa, jota he ovat oppineet kutsumaan kotimaakseen. Taiteilijan mukaan nämä ihmiset asuvat Keniassa, mutta ovat kodittomia maassa, jossa heillä ei ole lupaa työskennellä, viljellä maata tai pitää karjaa. Jopa enemmän kuin ruuan puute tai karu ilmasto, tylsistyminen ja tulevaisuuden mahdottomuus masentaa heitä ja hävittää hymyt äitien kasvoilta.

"Displacement in Johannesburg" -näyttely kertoi 5-15-vuotiaista lapsista, jotka ovat tulleet hakemaan turvapaikkaa Etelä-Afrikasta paettuaan Congosta, Burundista tai Angolasta. Jotkut heistä asuivat pakolaisleirillä, jotkut täpötäysissä asunnoissa perheidensä kanssa. Kodista oli tullut heille monimutkainen käsite, johon liittyy paljon traumoja menneisyydestä ja epäystävällinen nykyisyys.

Marie Angie tapasi nämä lapset työskennellessään vapaaehtoisena klinikalla Johannesburgissa ja loi yhteysverkoston, jonka avulla hän keräsi lausuntoja ja järjesti luovan työpajan lapsille. Hän teki myös yhteistyötä kongolaisten ja eteläafrikkalaisten taiteilijoiden kanssa, jonka tuloksena syntyi kaksi surullista installaatiota, "The Shadow House" ja "The Zozo". Taaksepäin katsomisen surun ja valtavan halun saada adoptioperhe uudessa maassa välissä on Marie Angien sanoin vain yksi suhtautumistapa: "Koti on siellä missä perheesi on, siellä missä tunnet olosi turvalliseksi."

Kirjoittaja on sambialainen toimittaja.

Lisää tietoa aiheesta

Kepan kooste WSF:stä