Fossiilisten polttoaineiden käyttöä vastustavan liikkeen edustajia osoittamassa mieltä Washington DC:ssä. 350.org-järjestön perustaja Bill McKibben eturivissä mustassa liivissä.
Kuva:
Chesapeake Climate
Wikimedia Commons
Uutinen

Worldwatch: Kansalaisliikkeiden merkitys kasvaa

Yhdysvaltalaisen ajatushautomon vuosiraportissa pahoitellaan valtioiden kyvyttömyyttä päättää kestävän kehityksen toimista ja todetaan, että järjestöt ja aktivistit ovat ottaneet yhä merkittävämpää roolia esimerkiksi ilmastonmuutoskamppailussa.
Jukka Aronen
30.4.2014

"Ultrasosiaalisuus, energiademokratia, ilmastonmuokkaus, taloudellinen tasa-arvo, ekolukutaito, työntekijäomisteisuus, ..."

Iskusanat löytyvät eilen 29.4. julkistetun Worldwatch-insituutin "State of the World 2014" -raportin kannesta ja kertovat välittömästi, mikä on globaaliasioissa "in" juuri nyt.

Vuoden 2014 raportti keskittyy hyvään hallintoon. Tai oikeastaan siihen, mikä globaaliasioiden hallinnassa on mennyt pieleen ja miten asia voidaan korjata.

Monet raportin esimerkit kumpuavat ilmastopolitiikasta ja etenkin Rio+20-kokouksen pettymyksestä ja YK:n piirissä käytävien ilmastonmuutosneuvottelujen hitaudesta.

Sanoma on, että vaikka periaatteessa valtioilla on valta ja voima toteuttaa muutoksia, ne tarvitsevat tukea paikallisilta ja alueellisilta toimijoilta: kaupunki- ja kuntatason hallinnolta, järjestöiltä ja erilaisilla kokoonpanoilla toimivilta verkostoilta ja aktivistiryhmiltä.

Kansalaisliikkeet torjuvat ilmastonmuutosta

Ilmastonmuutos on hyvä esimerkki.

Kaupungit ovat ottaneet selkeästi lisävastuuta ilmastonmuutoksen hillinnässä. Ne pystyvät usein sopeuttamaan toimintaansa paremmin paikalliseen todellisuuteen kuin kansallisen tason hallitukset.

Fossiilisten polttoaineiden käyttöä vastustava kansalaisliike on Yhdysvalloissa onnistunut estämään kymmenien uusien hiilivoimaloiden rakentamisen, saanut useat kansalliset instituutiot luopumaan fossiilisten polttoaineiden tuotantoon keskittyvien yritysten osakkeista ja vastustanut hiilen maailmanmarkkinahintaa alentavan liuskekaasun tuotantoa.

Järjestöverkostot ja muut ketterät toimijat ovat käyttäneet sosiaalista mediaa ja sähköisiä työkaluja hyväkseen rakentaessaan ratkaisuja ajankohtaisiin ongelmiin.

Niillä ei tyypillisesti ole ollut selkeitä johtajia, ja vallan hajauttaminen on saattanut olla niille jopa eduksi: liikkeen ei ole tarvinnut olla riippuvainen muutaman henkilön visiosta ja toiminnasta ja se on voinut käyttää hyväkseen ruohonjuuritason toimijoiden viisautta.

Johtajuus ei siten ole ollut hukassa, vaan se on näkynyt alhaalta ylöspäin nousevassa toiminnassa, jonka agenda on eri kuin valtioiden ja suuryritysten.

Raportissa todetaan kuitenkin, että vaikka ei-valtiollisten toimijoiden etuna on nopeus ja monialaisuus, ne eivät kykene korvaamaan suvereenia kansallisvaltiota. Parhaimmillaankin ne täydentävät valtiollisia toimia, tai haastavat valtion tekemään "oikein".

Vuosittainen tilastopaketti

Maailman tila -raporttisarja täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Etenkin alkuaikoina sillä on ollut suuri vaikutus globaaliasioista käytävään keskusteluun.

Kun ensimmäinen raportti julkistettiin vuonna 1984, kestävän kehityksen teema ei ollut vielä tunkeutunut ihmisten arkielämään niin kuin nyt. Esimerkiksi kierrätys oli harvinaista, aurinkopaneelit olivat pelkkä kuriositeetti (ja 30 kertaa kalliimpia kuin nykyisin) ja tuulivoimaa käytettiin lähinnä veden pumppaamiseen kaivon tai joen pohjalta.

Viime vuosina raporttia julkaiseva Worldwatch-instituutti on saanut taistella mediatilasta yhä suuremman ajatushautomojoukon kanssa.

Kamppailu viestien perillemenosta ei ole kuitenkaan muuttanut raportin laatijoiden perustyyliä: julkaisu tunnetaan ennen kaikkea laajasta tilastojen käytöstä.

Tämän vuoden raportista jää heti mieleen lainaus Richard Heeden tutkimuksesta. Se kuvaa hyvin vallan keskittymistä energia-alalla: noin 40 prosenttia historiallisista hiilidioksipäästöistä on aiheutunut vain 81 suuryrityksen toiminnasta.

State of the World -raporttisarjaa julkaisee Wordlwatch-instituutti. Ajatushautomon perusti Lester Brown vuonna 1974. Nykyisin Brown johtaa perustamaansa Earth Policy -instituuttia.