Uutinen

Windfuhr: EU:n ei pidä hukata tilaisuuttaan WTO-neuvotteluissa

Maataloustukia saa puolustaa, mutta ne pitää kohdentaa toisin, vaatii Food First -verkoston toiminnanjohtaja.
Eija Palosuo
12.3.2003

 

Kuva: Michael Windfuhr. (Kuvaaja: Markus Pohjola)
Michael Windfuhr
 

Ratkaisevat hetket maataloustuotteiden kaupan tulevaisuudesta ovat pian käsillä, sillä WTO-sopimuksen lähtökohdat ovat parhaillaan eri maiden arvioitavina syyskuussa järjestettävää ministerikokousta varten. Yhteisymmärrys tällä nimenomaisella saralla on kuitenkin toistaiseksi kaukana. Esimerkiksi EU haluaa itsepintaisesti puolustaa massiivista maataloustukijärjestelmäänsä, joka on ristiriidassa WTO:n kaupan vapauttamiseen pyrkivien periaatteiden kanssa.

Kepassa vieraillut Food First International Action Networkin (FIAN) toiminnanjohtaja Michael Windfuhr ei olisi pahoillaan, vaikka näkemysristiriidat kaataisivat koko neuvottelut – kehitysmaiden kannalta paikalliset kauppasopimukset olisivat aina parempia kuin maailmanlaajuiset WTO-sopimukset. Hän vihjaa kuitenkin, että EU:lla olisi nyt oivallinen tilaisuus turvata parjattujen maataloustukien tulevaisuus:

"Niin kauan kun EU dumppaa maataloustuotteita kehitysmaihin, ymmärrystä eurooppalaisten maanviljelijöiden tukemiselle ei WTO-neuvotteluissa heru. Jos vientituista kuitenkin samalla luvattaisiin luopua ja rajoja avata kehitysmaiden tuotteille, paketti saattaisi jo olla houkuttelevampi", Windfuhr huomauttaa.

Maataloustuet sinällään eivät ole punainen vaate maailman ruokaongelmia pohtiville kansalaisjärjestöille, kuten FIAN-verkostolle – Windfuhrin mukaan pienviljelijät niin Euroopassa kuin kehitysmaissakin tarvitsevat kansalliseen ruokatuotantoon apua, jolla tasapainotetaan kilpailuasetelmien vääristymiä. On kuitenkin oleellista asettaa tuille kestävän kehityksen mukaisia ehtoja ja kohdentaa niitä paremmin.

"Ei ole olemassa mitään niin epätasa-arvoista kuin epätasa-arvoisten osapuolten tasaveroinen kohtelu – näin määritteli Platon", Windfuhr siteeraa. "WTO-neuvottelut tähtäävät tällä hetkellä kaikkien maiden yhdenmukaiseen kohteluun tilanteesta riippumatta."

Sopimukset keskenään ristiriitaisia


Kauppasopimusten logiikka on ristiriidassa monien muiden kansainvälisten sopimusten kanssa. Muilla elämänalueilla sopimuksiin sisältyy yleensä aina tiettyjä ryhmiä – kuten vaikkapa naiset – joita suojellaan erityissäädöksin.

"Miksi myös kehitysmaiden erityiskohtelua ei voitaisi sisällyttää maataloussopimuksiin?" Windruhr kysyy.

Resurssien riittävyys maailmassa ei Windfuhrin mukaan ole yhtä suuri ongelma kuin niiden jakautuminen. Tämä koskee myös ruokaa: monissa maissa kärsitään nälkää silloinkin, kun viljasta on ylituotantoa. Kansainväliset kauppasopimukset pitäisikin muotoilla siten, että valtioilla on mahdollisuus niiden puitteissa huolehtia kansalaistensa kaikkien oikeuksien toteutumisesta.

Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien puolesta erityisesti taistelevien kansalaisjärjestöjen määrä on toistaiseksi vielä vähäinen – kansainvälisellä tasolla toimijoita on FIANn ohella vain pari muuta. Näkökulman painoarvo kasvaa kuitenkin koko ajan, ja toiminnan tavoite on selkeä:

"Oikeus ruokaan, terveyteen ja koulutukseen tulisi kansainvälisissä sopimuksissa nostaa samalle tasolle kuin ihmisoikeudet", Windfuhr kiteyttää.