Uutinen

Wienissä puhuttiin ympäristöstä ja kehityksestä

Kansalaisjärjestöjen kansainvälinen seminaari ympäristöstä ja kehityksestä järjestettiin Wienissä Kardinal König Hausissa 8. - 11. 10. Osallistujia oli pääasiassa itä- Euroopan maista. Seminaari oli osa EU- rahoitteista TRIALOG- projektia, joka pyrkii luomaan yhteistyösuhteita EU- ja sen kandidaattimaiden kansalaisjärjestöjen välille. Seminaarissa tutustuttiin ajankohtaisiin ympäristö- ja talouskysymyksiin, minkä lisäksi osanottajat saivat mahdollisuuden laajentaa kumppanuusverkostoaan rajojensa ulkopuolelle.
Karoliina Loikkanen
2.12.2001

Kardinal König Haus, 8. 10. 2001
Ensimmäinen luento alkaa: toistakymmentä silmäparia säteilevät odotusta, innokkuuta ja toivoa. Kukaan ei tunnu odottavan yhteisen linjauksen löytymistä kuin taikaiskusta ja tietyllä tavalla. Huoneeseen on kerääntynyt eri Euroopan maista ihmisiä, joiden ikä, tyyli, ajatusmaailma ja tausta ovat kaikkea muuta kuin samat. Yhdistävänä tekijänä leijailee huoneen henki, joka huokuu tahtoa paremman elämän puolesta. Seuraavat neljää päivää kaikki yrittäisivät löytää pienia konkreettisia tekoja ja tapoja, joilla taistella inhimillisen ja kestävän elintavan puolesta.
    
Virallisen avauksen jälkeen osallistujien eteen kävelee itävaltalainen kehitysyhteistyöntekijä, joka kertoo työstään Brasilian kuivuusalueella. Eleet ja asiantuntemus korvaavat kankean englanninkielen jättämät aukot. Vesi ja sen riittävyys ovat keskeisenä teemana koko ensimmäisen päivän. Pehmeää laskua työhön ei ole- teeman monimutkaisuus vaatii paljon, ja iltakymmeneltä kaikki ovat valmiina unten maille.

9. 10. 2001
Kuinka vaikuttaa biodiversiteetin suojelemisen, alkuperäiskansojen oikeuksien ja reilun kaupan laajenemisen puolesta. Reilun kaupan työryhmä täyttyy innokkaista, aiheesta tiedetään vielä kovin vähän. Norsumerkityt tuotteet ovat vasta matkalla Euroopan markkinoille. Kuinka saada ihmiset ymmärtämään Reilun kaupan merkkien tarkoitus, kun aiheesta ei ole edes aktiivisimmin ympäristönsä puolesta toimivien keskuudessa tarkkaa mielikuvaa?. Ilma huoneessa täyttyy risteilevillä ajatuksilla, ideoilla, kysymysmerkeillä ja ranskalaisilla viivoilla. Paketin päälle kietoutuu suuri solmu, jonka sisälle jäävät reilun kaupan ja luomutuotannon yhteensovittaminen: Kumpi ensin, ihminen vai ympäristö? Takuuvarma palkka tehdystä työstä pienen kylän asukkaille, vai herkkää maaperää suojeleva viljelytapa, jonka tuottamasta ansiosta ei koskaan voi olla varma?

Loppuohjelman jälkeen huomaan olevani keskellä vilkasta keskustelua järjestöjen todellisista- ja epätodellisista mahdollisuuksista vaikuttaa ekologiseen kehitykseen. Tarve saada esimerkkejä muualla maailmassa onnistuneista projekteista kasvaa. Käyntikortit alkavat vaihtaa omistakaa, “please, feel free to contact me!“

10. 10. 2001
Kioto, Rio, Convention on climate change, loopholes... lista päivän teemoista. Monille porsaanreiät ilmastosopimuksessa ovat täysin uusia. Huomautukset ja kysymykset kesken luennon pakottavat puheenvuorojen jakoon. Huoneessa ei ole enää vain yksittäisiä toimijoita, vaan ohut, koko ajan vahvistuva yhtenäinen rintama kaiken sen puolesta minkä takia tänne on tultu. En voi olla huomaamatta pientä toivon hahmoa, joka on astellut sisälle tämän osallistujista hehkuvan päättäväisyyden kanssa. Huikeita tulevaisuudennäkymiä ei ehkä ole ajamillemme asioille vielä näkyvissä, mutta tässä on alku, tai ainakin osoitus prosessin jatkuvuudesta ja vahvistumisesta. Ylhäältä heitetyt käskyt alkavat saada vastavoimaa maasta lähtöisin, kaikkea ei enää tultaisi ottamaan itsestäänselvyytenä.

11.10. 2001
Seminaarin loppulausahdukset ja viimeinen voimanpuristus uupuneista osanottajista. Yhteisen toimintasuunnitelman laatiminen ei ehkä onnistunut, mutta paljon on silti saatu. Kokemuksia, elämyksiä, ajatuksia ja mielipiteitä on vaihdettu esitteiden mukana. Suomalaisilla kansalaisjärjestöillä on mahdollisuus antaa muille sitä mitä he kaipaavat: malleja Suomen onnistuneista projekteista sekä toimintamuodoista. Meillä on kykyä levittää verkostoa laajemmalle sekä ylläpitää jo syntyneitä seittejä. Ensimmäinen siirto on vaikein. Pelikentälle ei tavitse juosta hirveän tietämyksen ja strategianipun kanssa. Jokainen on yksilö ja tekee sen minkä pystyy- onnistuen tai ei. Kaikkien ylistyslaulujen mukaisesti: mehän pystymme, jos haluamme, eikö niin.