Uutinen

Washingtonin sanoma: Taistelu on jo voitettu

Matti Pohjonen
13.4.2000

Foundry Unitedin Metodistikirkossa poliisien ja protestoijen välinen kamppailu tuntui kaukaiselta ja etäältä. Tunnelma oli enemmänkin autuas.

Samaan aikaan, kun kymmenet tuhannet ihmiset olivat alkaneet hiljalleen valua Washingtoniin IMF:ää ja Maailmanpankkia sulkemaan, tämä värikkäillä ikoneilla koristeltu historiallinen kirkko, jossa myös presidentti Clinton käy aika ajoin rukoilemassa, oli täynnä ihmisiä rastapäisistä hippitytöistä kravattikaulaisiin lobbareihin. He olivat tulleet kuuntelemaan uudenlaista sanomaa: globaalisaatiota vastustavan kansanliikkeen vaikutusvaltaisimpien äänitorvien ääntä.

Oli alkamassa suuria mielenosoituksia edeltävä perehdytystuokio, teach-in. International Forum on Globalization oli onnistunut haalimaan paikalle vaikuttavan listan globaalisaation kriittisimpiä ja vaikutusvaltaisimpia aktivisteja, ajattelijoita ja kirjailijoita. Mukana olivat Vandana Shiva, Walden Bello, Martin Khor, David Korten, Tony Clarke, Herman Daly, Susan George, Lori Wallach, Ralph Nader ja moni muu. Tähtiä saavuttiin kuulemaan koko päiväksi, aamu yhdeksästä ilta yhteentoista.

Yllätysvieraaksi oli saatu Oscar Libero, viime viikkojen aikana Bolivian kansaliikkettä johtanut tehdastyöntekijä.

"Me taistelimme sankarillista taistelua monikansallista yritystä vastaan, talousmallia vastaan. Meidän pieni koyhä kansamme yhdistyneenä onnistui ajamaan pois valtavan suuryrityksen. Kerrankin Daavid voitti Goljatin", hän kertoi tulkin välityksellä. Huudot, taputukset ja jalkojen tömistely täyttivät kirkon. Pienen bolivialaismiehen sanomassa kiteytyivät hyvin liki 14-tuntisen puhujamaratonin lukuisat teemat. Hänet oltiin varta varten lennätetty tätä tilaisuutta varten Boliviasta.

Myös muut puhujat saivat yleisön lämpenemään. "Me emme tulleet tänne neuvottelemaan IMF:n ja Maailmanpankin kanssa. Me emme tulleet neuvottelemaan Wolfensonin kanssa. Me tulimme lopettamaan heidän toimintansa", Walden Bello, filippiiniläinen ekonomisti sanoi. Ihmiset huusivat ja nousivat hurmiossa seisomaan.

Viime kerralla, kun Maailmanpankki ja IMF tapasivat Washingtonissa, heitä oli vastaanottamassa vain tusina protestoijaa. Nyt pelkästään tämä tilaisuus oli ollut jo viikkoja sitten loppuunmyyty, ja mielenkiinto puhujia kohtaan oli niin suuri, että järjestäjät olivat varanneet kirkon lisäksi kaksi isoa hallia, joissa sadat ihmiset pystyivät seuraamaan tilaisuutta videon välityksellä.

"Millä planeetalla olemme?" Lori Wallach, yksi viime joulukuun Seattlen WTO-protestin organisoijista, kysyi ironisesti viitaten Washingtonin erittäin konservatiiviseen ilmapiiriin.

"Tarvittiin Seattle ennenkuin tavallinen ihminen tajusi, että WTO ei ole radioaseman kirjainyhdistelmä. Viime viikko ja tuleva viikonloppu ovat repineet Maailmanpankin ja IMF:n pois maton alta aurinkoon. Jo tästä syystä The Battle of Washington on jo voitettu," hän jatkoi, ja hurraa-huudot täyttivät jälleen kerran kirkon.

"Mutta mitä me teemme seuraavaksi? Me olemme nyt kääntöpisteessä, jossa jokaisella pikku protestilla tulee olemaan uskomattoman paljon symbolista arvoa. Me pysäytimme vanhan vallan, status quon, etenemisen Seattlessa, mutta on vaikeaa sietää edes sen olemassaoloa. Kiinnostavaa onkin kysyä, mitä me voimme tehdä seuraavaksi, kun me lähdemme täältä oppineina, peloissaan, innostuneina tai vihaisina?" Wallach jatkoi puhuen tulevien tapahtumien tärkeydestä.

Kun teach-in oli päättynyt, osallistujat valuivat hitaasti ulos kirkosta. Väsyneet ihmiset yhtyivät vielä 60-lukulaisia muistoja kunnioittavaan yhteislauluun: "We have come too far, we cannot turn around...we'll flood he streets with justice...we are freedom bound."

Kirkon ulkopuolelle kokoontui kirjava joukko ihmisiä. Primitiiviset rummut rämisivät, ja poliisisireenit vinkuivat. Viileässä illassa tanssivien ihmisten kasvoilta oli aistittavissa toivoa. Monen mielestä muutos oli vihdoin alkamassa.

Matti Pohjonen, Washington 14.4.2000