Uutinen

Washington: Reilu kaivostoiminta on mahdollista

Avaimia kestävään raaka-aineiden tuotantoon kehitysmaissa ovat yritysten vastuu, reilummat sopimukset ja yleinen avoimuus, linjattiin Washingtonissa kansainvälisten rahoituslaitosten vuosikokouksen yhteydessä.
Matti Ylönen
14.10.2008

"Me olemme kaikki vastuullisia siitä, että perusraaka-aineiden hinnannousu ei ole vähentänyt köyhyyttä Afrikassa", Saksan kehitysministeri Heidemarie Wieczorek-Zeul linjasi Washingtonissa viikonloppuna.

Wieczorek-Zeul osallistui Inwent-järjestön isännöimään korkean tason paneelikeskusteluun, jossa etsittiin ratkaisuja öljyn, malmien, puun ja muiden raaka-aineiden kestävämpään tuotantoon. Seminaari oli osa Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston vuosikokousten yhteydessä järjestettävää kansalaisjärjestöfoorumia.

MATTI YLÖNEN
Saksan kehyministeri Heidemarie Wieczorek-Zeul

Nykytilanteessa kaivostoiminta voi pahimmillaan tarkoittaa kehitysmaalle sitä, että monikansallinen yritys vie voitot, ei maksa veroja ja pilaa ympäristön. Työllistämisvaikutuksetkin voivat jäädä laimeiksi.

Synkkä nykyisyys voi kuitenkin muuttua. Yksi rohkaiseva esimerkki suunnan muuttumisesta Sambia, joka on viime vuosina onnistunut lisäämään merkittävästi kaivosteollisuudesta saamiaan tuloja. Maa neuvotteli sopimuksensa kansainvälisten kaivosyhtiöiden kanssa uusiksi, osin Norjan valtion avulla.

Köyhyysvaikutukset tarkkailuun

Wieczorek-Zeulin mukaan kestävämmän raaka-ainetuotannon avaimia ovat kansainväliset sopimukset, yritysten yhteiskuntavastuu ja kansalaisjärjestöjen ottaminen mukaan päätöksentekoon.

"Monikansallisten yhtiöiden köyhien maiden kanssa tekemät epäreilut sopimukset ovat myös ongelma. Rikkaissa maissa monet tosin vastustavat niiden uudistamista", Wieczorek-Zeul arvioi.

Kehitysministerin mielestä raaka-ainetuotannossa olisi tärkeää varmistua siitä, että esimerkiksi kaivossopimukset hyödyttävät kehitysmaiden talouksia kokonaisvaltaisesti ja synnyttävät taloudellista toimeliaisuutta kaivosten ulkopuolellekin. Erityisen tärkeää Wieczorek-Zeulista on arvioida sitä, edistääkö raaka-aineiden tuotanto köyhyyden vähenemistä.

Ministeri sai tukea näkemyksilleen köyhyysvaikutusten tarkastelusta Maailmanpankin Somit Varmalta, joka johtaa pankin alaisen International Finance Corporationin öljy-, kaasu-, kaivos- ja kemikaalialan osastoa.

"Ensisijainen periaate tulee aina olla se, että kehitysmaat ovat johtovastuussa omasta kehityksestään. Keskusteluja tulee käydä mahdollisimman laajasti ja osallistavasti", Varma arvioi - siitäkin huolimatta, että International Finance Corporationia on usein kritisoitu kehitysnäkökulman sivuuttamisesta investointipäätöksiä tehtäessä.

Kenelle kestävää kehitystä?

International Alert -järjestön toiminnanjohtaja Dan Smith tarttui keskustelun lähtökohtaan - kestävään kehitykseen.

"Kestävästä kehityksestä puhuttaessa täytyy aina kysyä, kenen kestävää kehitystä ajetaan. Yritysten kestävä kehitys on tärkeää, mutta kyse ei ole samasta asiasta kuin paikallisyhteisöjen kestävä kehitys", hän huomautti.

Smithin mukaan sama pätee keskusteluissa painotettuun avoimuuteen; yritysten läpinäkyvä toiminta on tärkeää, mutta se ei yksin riitä.

"Läpinäkyvyyttä on myös se, että ihmiset tietävät mitä heidän elämässään tapahtuu. Suuri kaivoshanke on kuin anoppi, joka ei ikinä lähde pois", Smith totesi.

Hänen mielestään sekä valtioiden että yritysten toiminnan lähtökohdaksi tulisi ottaa läpinäkyvyys erityisesti niitä kohtaan, joiden elämään instituutioiden toiminta vaikuttaa.

Avoimuuden lisäämiseksi onkin meneillään useita kansainvälisiä hankkeita, ja esimerkiksi Maailmanpankki työskentelee yritystoiminnan avoimuuden ja kehitysmaiden valvontamahdollisuuksien parantamiseksi.

Lisää tietoa aiheesta