Uutinen

Vuosituhattavoitteiden saavuttaminen vaatii lisätyötä

YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttaminen ei nykyvauhdilla näytä onnistuvan, arvioi maanantaina Helsingissä puhunut YK:n kehitysohjelman UNDP:n taloustieteilijä Jan Vandemoortele.
Tuomas Lehto
27.10.2003

Vandemoortele muistuttaa kuitenkin, että kehitys ei yleensä kulje suoraviivaisesti ja että tulokset vaihtelevat maittain – joissakin on edetty hyvin yksien tavoitteiden suhteen, toisissa toisten.

Belgialainen Vandemoortele peräänkuuluttaa etenkin teollisuusmaiden vastuuta, sillä kahdeksatta tavoitetta, globaalia kumppanuutta, arvioivat mittarit ovat eniten pakkasella. Teollisuusmaiden antaman kehitysavun osuus bruttokansantuotteesta on selvästi alempana kuin 1990-luvun alussa, kehitysmaille luvatut velkahelpotukset eivät juurikaan ole edenneet eikä maailmankaupan tasa-arvoistumisesta ole juuri merkkejä. "Tämä on aikamoinen skandaali", Vandemoortele lataa.

Kysehän ei ole siitä, etteikö pohjoisessa rahaa olisi, vaikka talousvaikeuksista puhutaankin, ja lisäksi kehitysavun nostamiselle on teollisuusmaiden kansalaisten keskuudessa laaja kannatus, Vandemoortele muistuttaa.

Etelän vastuu


Vuosituhattavoitteiden toteutumista ei kuitenkaan pelkällä kehitysavulla taata. Paljon riippuu etelän omista hallituksista. Vandemoortele mainitsee rohkaisevana esimerkkinä Malawin uuden hallituksen päätöksen poistaa peruskoulujen lukukausimaksut. Vaikka noin euron maksu saattaa tuntua pieneltä, päätös lisäsi oppilaiden määrän kahdesta kolmeen miljoonaan. Sittemmin muun muassa Keniassa on tehty sama päätös, ja niin sielläkin ollaan lähempänä saavuttaa tavoite siitä, että kaikki lapset kävisivät peruskoulun.

Köyhyyden poistamisen osalta maailmanlaajuiset tilastot saattavat näyttää ilahduttavilta: äärimmäisessä köyhyydessä elävien osuus on pienentynyt aikataulun mukaisesti. Tarkemmin katsottuna tilanne ei kuitenkaan ole kovin aurinkoinen, sillä köyhien määrä on itse asiassa merkittävästi vähentynyt vain Itä- ja Etelä-Aasiassa. Muilla alueilla on pysytty paikallaan, jopa otettu askelia taaksepäin.

Lisäksi lähes maassa kuin maassa, rikkaissa ja köyhissä yhtä lailla, on havaittavissa hyvä- ja huono-osaisten välisen kuilun kasvaminen. Sama synkkä kuva pätee kaiken huipuksi kaikkiin vuosituhattavoitteisiin, ei vain köyhyyden poistamiseen: esimerkiksi lapsikuolleisuustilanne on monissa maissa parantunut, mutta samaan aikaan köyhimmän väestönosan tilanne on jopa aiempaa huonompi. "Tätä olemme ryhtyneet kutsumaan Matteusvaikutukseksi", Vandemoortele sanoo ja lainaa Raamatun kohtaa, jossa sanotaan: "sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on".

Epätasaista kasvua


Vandemoortelen esittelemät tilastot asettavatkin hyvin kyseenalaiseksi väitteet siitä, että 90-luvun talouskasvu sekä talouden vapauttaminen ja globalisaatio olisivat hyödyttäneet köyhimpiä. Maailmanlaajuisesti, ja joissakin tapauksissa myös valtioiden mittakaavassa, näin saattaa näyttää tapahtuneen, mutta lähempää tarkasteltuna kuva on toinen. Vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa on otettu edistysaskelia, paikoin suuriakin, mutta hyvin usein kaikkein köyhimmät ovat jääneet parannusten ulkopuolelle. Erot näkee myös, jos vertaa kaupunkeja ja maaseutua tai miehiä ja naisia.

Tilastot ovat kuitenkin usein kaukana todellisuutta tarkkaan heijastavista peileistä, Vandemoortele kertoo. Sen lisäksi, että mittareita voi valita tarkoitushakuisesti, ja että tietyt hallitukset saattavat lisäillä tilastoihin vaikkapa olemattomia opettajia näyttääkseen paremmilta, absoluuttisen köyhyyden määrittäminen yhden dollarin tuloiksi päivää kohden on melkoisen ongelmallista. Elämiseen välttämätön tulotaso kun ei käytännössä ole eri maissa samansuuruinen, eikä julkisille palveluille, kotitöille tai omaan tarpeeseen viljellyille kasveille ja viljoille ole kovin helppoa laittaa hintalappua. Entä elävätkö kaikkein köyhimmät yleensäkään rahataloudessa? Eikö 1,1 dollaria päivää kohden ansaitseva enää ole köyhä? Kysymyksiä riittää.

Vielä jää kysymys siitä, ovatko vuosituhattavoitteet saavutettavissa. Vandemoortelen mukaan ovat, mutta eri arvioiden mukaan se vaatii nykyisen kehitysavun kaksin- tai kolminkertaistamista – kehitysmaiden omien toimien lisäksi siis. Maailmanlaajuisten tavoitteiden asettaminen ei kuitenkaan ole uutta, eikä sellaisten saavuttaminen mahdotonta: jo 60-luvulla asetettiin kehitysmaiden talouskasvulle tavoite, joka toteutui. Samoihin aikoihin ryhdyttiin toimiin isorokon kitkemiseksi maailmasta, ja noin vuosikymmentä myöhemmin tauti oli voitettu, Vandemoortele toteaa.

Lisätietoja: www.fi.undp.dk/vuosituhattavoitteet

n